Tarina rohkeudesta
Reilun vuoden kuluttajien saatavilla ollut PlayStation VR on vakuuttanut muutamilla viime aikojen julkaisuilla, että laitteelle on mahdollisuus luoda kokemuksia, joita ei konsolilla muuten pääse kokemaan. Toki Resident Evil 7 teki selväksi virtuaalitodellisuuden vetovoiman jo tovi sitten, mutta VR edellä suunnitellut nimikkeet kuten The Invisible Hours ja Statik ovat vieneet alaa eteenpäin laatikon ulkopuolisella ajattelulla. Polyarcin Moss ei uudista tasoloikintaa genrenä, mutta tekijät ovat selvästi ymmärtäneet miten PSVR:n ominaisuuksia kannattaa ja voi hyödyntää. Kaukana ovat pahoinvointi, epätarkat kontrollit tai omaan nokkeluuteensa kaatuvat viritykset. Yksinkertainen on yleensä kaunista, ja näin on tälläkin kertaa.
Moss on satukirjan muodossa kerrottu jännittävä ja sydämellinen – sankariaan suurempi – seikkailu. Pikkuruinen Quill-hiiri piiloutuu terävänokkaiselta saalistajalta ikivanhan puun juurelle tietämättään suojapaikkansa historiallista arvoa. Samalla hiirulainen huomaa maassa jotain kiiltävää. Siimahäntä ei arvaakaan, että poimimalla mystisen lasinpalan, solmii hän samalla siteen henkiolento Lukijan kanssa. Ei muuta kuin lasinpala kassin pohjalle ja juoksujalkaa kotia kertomaan löydöksestä sedälle. Jyrsijävanhus järkyttyy sinistä hohtavasta lasista ja lähtee jupisten taivaltamaan kohti vieraita maita. Vuosia sitten tultasyöksevä Sarffog-käärme on vallannut Mossin asukkaiden valtakunnan. Quillin löytämä palanen on osa surullista historiaa ja vaaraksi koko kylälle, sillä pahat voimat haluavat voimakkaan taikaesineen itselleen. Sedän yritys palauttaa metsän – ja samalla rauhan – tasapaino järkkyy, kun hän jää Sarffogin vangiksi.
Pelaaja omaksuu Lukijan roolin sympaattisen sankarittaren hyppiessä kohti päämääräänsä apunaan vain pieni mutta terävä miekka. Pitkä matka sisältää paljon vaaroja, pulmia ja seikkailuja, joissa parivaljakon kykyjä tarvitaan tasapuolisesti. Setä on pelastettava, vaikka idyllinen ja turvallinen Moss-kotikylä jääkin horisonttiin. Pelaaja kääntelee pölyisen kirjan sivuja kappaleiden välissä, ja sitten hypätään taas jännittävän kertomuksen vietäväksi.
Perinteitä uudella tavalla
Moss on suhteellisen perinteinen tasoloikka. Hiirulainen osaa hyppiä, roikkua kielekkeillä ja taistella miekkansa avulla. Vihollisia on kolmea tyyppiä: lähitaisteluun erikoistunut sekä kauempaa tulipalloja ampuva kovakuoriainen ja jonkin sortin räjähtävä ötökkä. Pulmissa liikutellaan tasoja ja availlaan ovia. Kuulostaa tutulta – mutta virtuaalitodellisuus tekee touhusta taianomaista. Uusi ulottuvuus luo seikkailuun syvyyttä yksinkertaisella mutta nerokkaalla tavalla.
Jokainen kenttä on sivusta päin kuvattu, staattinen tila, jota pelaaja tarkastelee lähietäisyydeltä. Joka suuntaan voi katsoa, vaikka toiminta on pääasiassa suoraan edessä. Ympäröivä maailma on valtava ja tasoja voi tarkastella vapaasti päätään kääntelemällä. Kameraongelmia ei ole, koska pelaaja on kamera. Jos Quill on esineen takana, nouse seisomaan ja kurkkaa esteen taakse. Hahmon liikuttaminen tuntuu luonnolliselta, kun itse on seikkailun keskiössä.
Pienet yksityiskohdat nostavat Mossin arvoa. Quill pyörähtää hauskasti pienten kynnysten yli, ruudusta toiseen siirtyessä kuuluu sivun kääntämisen ääni ja muutenkin jälki on vakuuttavaa studion ensimmäiseksi tekeleeksi. Hahmojen liikkuminen on kaikin puolin sulavaa, ja kaiken kruunaa ympäröivä maailma. Aivan kuin olisi pudonnut keskelle elävää animaatioelokuvaa. Tähtitaivas valaisee, ja taustalla liikkuu metsän eläimiä tuon tuosta. Vedestä heijastuu jopa mystisen Lukijan naama, jos päänsä tuo tarpeeksi lähelle lammen pintaa. Näitä pieniä yksityiskohtia ja lisäyksiä olisi nähnyt mielellään jopa lisää, sillä ne elävöittävät kokemusta huomattavasti ja vahvistavat siellä olemisen tunnetta. Ihastuttava Quill on pieni hiiri valtavassa maailmassa.
Homma hanskassa
Ohjaaminen tapahtuu perinteisesti DualShockilla. Sankari liikkuu vasemmalla tatilla aivan kuin muissakin tasoloikissa. Hypyt ja taistelut hoidetaan perusnapeilla, kun taas Lukijan läsnäoloa ohjataan liikeohjauksella: PlayStation Camera seuraa ohjaimen asentoa ja paikkaa piirtäen valopallon ruutuun. Henkiolento voi hajottaa laatikoita tai siirrellä painavia esteitä liipaisimilla. Lisäksi Lukija kykenee manipuloimaan vihollisia: tätä taitoa hyödynnetään useissa puzzleissa. Voipa Quillille antaa myös yläfemman onnistuneen suorituksen jälkeen. Homma toimii pääasiassa moitteettomasti, mitä nyt muutamia epäonnistuneita hyppyjä osui kampanjan varrelle pelimäisten rajoitusten takia: Tiettyihin pintoihin ei voi tarttua, koska tekijät ovat niin päättäneet.
Vajaa viisituntinen kampanja tuntuu tuoreelta lähestymistavalta tuttuun lajityyppiin. Muutamat taisteluosuudet ovat tarpeeksi haastavia ja taktisia, etteivät ne ala puuduttaa. Pulmat ovat suoraviivaisia mutta mielekkäitä, ja Polyarcin sympaattisesta sankarista jää hyvä mieli. Melkein jokaisessa kentässä on lisäksi piilotettu käärö, jonka löytäminen vaatii tarkkaavaisuuden lisäksi ratkaisukykyä.
Moss on ehdottomasti yksi parhaista PSVR:n peleistä. Studio on onnistunut luomaan mielenkiintoisen tarinan, eläväisen maailman ja kun tekniikkakin toimii pelin eduksi, on helppo ihailla lopputulosta. Virtuaalitodellisuuden paras puoli, vahva immersio, toimii erinomaisesti koko seikkailun ajan. Lopputekstien rullatessa voi olla tyytyväinen, että Mossin tarina tullee jatkumaan lähitulevaisuudessa. Olipa satumainen matka.
