Kevät koittaa ja ruoho vihertää. Golfratojen viheriöt muita kauniimpina. Tiger Woodsin paluu ranking-listan huipulle osuu mainiosti yksiin tuoreen Tiger Woods PGA Tour 14:n julkaisun kanssa. Lieneekö virtuaalinen Tiikeri yhtä hyvässä lyönnissä.
Legends of the Masters on PGA Tourin sisäänheittotuote. Lajin historian tuntevalle pelimuoto sisältää monia legendaarisia kasvoja aina Gary Playerista Sam Sneadiin. Palloa lyödään seepiafiltteri päällä ja vanhoissa polvisukissa, fiilistä siis piisaa. Puumailojen ääniefektejä ja muita visuaalisia tehosteita lukuun ottamatta vanhan koulukunnan meininki ei ole järin erilaista. Lisenssisyistä aivan kaikkia tosielämän vanhoja partoja ei ole saatu mukaan, mutta mukana on reilusti toistasataa vuotta kolopalloilun historiaa. Tehtävät vaihtelevat yksittäisten reikien pelaamisesta turnausvoittoihin. Lajiin perehtyneet veteraanit varmasti arvostavat nostalgiapaukkua, mutta muille legendatila saattaa olla ohiveto. Ilman kunnollista kontekstia pelaaminen tylsänruskealla ruudulla ja ”alitehoisilla” välineillä tuskin innostaa.
Eniten pelitunteja uponnee vanhaan kunnon uramoodiin. Siinä omalla golfarilla noustaan nollasta huipulle taas kerran. Oheistäkynä isoja turnauksia voi pelata myös pikapeleinä, jos jämäkierroksilla kyntäminen ei maistu. Viimevuotisen virtuaaligolfarin voi tuoda PGA Tour 14:a mukaan, mutta tällöinkin kolopalloilu alkaa amatööriympyröistä. Tänä vuonna naiset saavat tilaa parrasvaloissa, kun LPGA-kiertue lisää tukun kisatapahtumia kauniimmalle sukupuolelle. Miesten vuoden päätapahtumat eli neljä suurta ovat ensi kertaa yhdellä levyllä: Masters, U.S. Open, British Open ja PGA Championship. Kahdestakymmenestä golfkentästä viisi on täysin uusia. Viime vuoden versiossa kuohuttanut kenttien lukitseminen saa vuosipäivityksen myötä uuden käänteen. Leikkiraha ei enää kelpaa, vaan 14 radan paketista joutuu köyhtymään huikeat 40 euroa tai vitosen kappaleelta. Vaikka levyllä onkin monille riittävä määrä pelattavaa, on nettipeliporukka pirstaloitu kertakiskaisulla heti julkaisupäivästä. Jos rahanhimoinen sisällön panttaus tuntui vuosi sitten vastenmieliseltä, nyt se suorastaan oksettaa.
Nettipelin puolella kilpaillaan sekä porukassa että yksittäin. Kaiken keskiössä ovat golfklubit, jollaiseen liitytään automaattisesti ennen ensimmäistä väylää. Kynnyksen joutuu väkisinkin ylittämään, mikä on hyvä juttu vähemmän sosiaalisille pelaajille. Puttailuun tulee mukavasti lisäpuhtia, kun aiemmin saman väylän pelanneet klubilaiset toimivat vertailukohtina. Mikäli valmiit tiimit satunnaisine jäsenineen eivät innosta, voi luoda oman. Jäsenkatto on nostettu sataan pelaajaan. Klubien välisiä kisoja voi myös järjestää. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun parhaillaan samalla väylällä voi palloilla jopa 24 pelaajaa! Klubilaisten keskinäinen chat-tuki pelimuodosta riippumatta on erittäin tervetullut lisä. Tiger 14 on ottanut vahvasti vaikutteita EA:n muista urheilupeleistä ja hyvä niin.
Kahden tähden talkoot
Electronic Artsin golfsarja uudisti lyöntisysteemiään viime vuonna. Analogitikulla huitaistava etu- ja takaswingi ovat koko pelin perusta. Nyt keskitytään vain pieniin korjausliikkeisiin ja viilauksiin. Kustomoitava swingi on yksi tällainen. Lyöntityypin voi rakentaa muutamasta erilaisen liikevalinnan yhdistelmänä. Tulos voi olla jotain voimakkaan viikatemaisen sivalluksen ja nopeamman lähes ympyrän kaaren piirtävän liikeradan väliltä. Pallon lentorataan vaikutetaan toki pääasiallisesti mailan valinnalla. Putin voimakkuutta on nyt helpompi hallita mailan mukana liikkuvan mittarin avulla. Tympeänä yksityiskohtana pitkiä putteja lyödessä kuvakulma vaihtuu pallon takaa väylän laidan tv-kameraan. Tästä vinkkelistä on mahdoton hahmottaa pallon reittiä. Eipä kai haittaisi, jos aina menisi reikään, mutta mahdolliset korjausliikkeet täytyy tehdä umpimähkään.
Presentaatio rämpii yhä keskinkertaisuuden suossa. Esikuviensa mukaan mallinnetut maisemat ovat toki nättejä, mutta tekstuureissa tai varsinkaan yksityiskohdissa ei ole kehumista. Hahmot liikehtivät tänä vuonna sulavammin. Tuuletuksissa voisi jo sanoa olevan ytyä. Virtuaalipelaajat tosin näyttävät varsin muovisilta ja pelkistetyiltä. Valaistus- ja varjostusefektejä on säästelty. Yllättävästi Tiger Woods itse näyttää pelissä olevan sikotaudissa, sen verran turpean naamavärkin on EA Tiburon kunkulle mallintanut. Äänipuolella vedetään riman ali ties monettako kertaa. Selostaja kuulostaa työhönsä leipiintyneeltä, ja kommentaattori on pelkkä housu. Missä on takavuosien pikkunokkelia heittoja viljelevä kaksikko? Heillä sentään oli jotain sanottavaa. Golfkenttien ympäristöä ei ole viitsitty mikittää ollenkaan, tai ehkä itse luontoäitikin kunnioittaa golfaajien lyöntirauhaa hiljaisuudellaan.
Bugit rassaavat vielä kehnoa audiovisuaalista esitystäkin enemmän. Ja niissähän löytyy; animaatiot jäätyvät aina hetkeksi kuvakulman vaihtuessa, uusintojen grafiikat jämähtävät pelikuvan päälle, nettipelin tuloslistat heittävät häränpyllyä ja niin pois päin. EA:n virallisilla foorumeilla on useita kymmeniä sivuja marmatusta bugeista ja ongelmista, eikä syyttä. Todettakoon, että omalle kohdalleni ei osunut mitään aivan fataalia pelit keskeyttävää jumitusta. Mitä nyt latausruutuja tuijottaessa meni ikuisuus, kuten viime vuoden versiossakin. PGA Tour 14 ei voi millään kutsua viimeistellyksi julkaisuksi.
Tiger Woods PGA Tour 14 ei ole huono golfpeli. Lyöntisysteemi toimii ja taitolyönnit, kierteet sekä olosuhteiden huomioiminen vaativat todellista perehtyneisyyttä. Varsinkin kun mailapoika ei anna urapeleissä enää helpottavia suosituksia. Suoria lyöntejä kyllä pystyy läiskimään vaivattomasti, toki vaikeustasoasetuksesta riippuen. Onnistuminen korkeammilla tasoilla palkitsee. Pelillisesti perustat ovat kunnossa, tosin samaa voisi sanoa jo viime vuoden versiosta. Uudistusten vähäisyys ja hionnan puute huomioiden on härskiä velottaa koko paketista ratoineen lähemmäs sata euroa. Tasapainon säilyttämiseksi myös lopullisesta arvosanasta on nirhaistu kolmannes pois.
