Kulta-aikaansa elävät indiepelit ovat hiljalleen löytäneet oivan kodin Wii U:n latauspalvelusta. Vaikka itse konsolin myynnit takkuavat, uusia pienen budjetin tuotoksia julkistetaan vähän väliä. Yksi lajinsa odotettuja edustajia on alkuvuodesta ilmestynyt Unepic, joka kuorruttaa rooli- ja seikkailuelementit vanhahtavalla kaksiulotteisella grafiikalla. Aiemmin PC:llä julkaistu teos vetoaa jo ulkoasullaan retroilun ystäviin, mutta miten lie sisällön laita?
Yksi niistä illoista
Virtuaalimaailmojen logiikan tunteva Daniel päättää kokeilla onneaan oikeiden pöytäroolipelien parissa. Oluen kyllästämä ilta ei ota onnistuakseen kavereiden vinoillessa, mutta kuten joskus tuppaa käymään, alkaa todellinen painajainen vasta vessassa. Homma ei sentään tällä kertaa pääty pöntön halailuun. Kesken kepillisen heiton valot sammuvat, ja saniteettitilat kokevat perustavanlaatuisen muodonmuutoksen. Sytkärin valaistessa asiaa Daniel tajuaa lorottaneensa mystisen linnan kivilattialle. Tuossakin olisi tarpeeksi järkytystä kenelle tahansa, mutta sen lisäksi mies joutuu vielä epäonnistuvan riivausyrityksen kohteeksi. Siinäpä lähtökohdat Unepicin perinteitä kunnioittavalle seikkailulle.
Metroidvania lienee termi, jota Unepicin kohdalla ei voi välttää, vaikka kuinka haluaisi. Useisiin osiin jaetun Harnakonin linnan koluaminen on näennäisen vapaata, sillä uusille alueille ei ole asiaa ilman pomovastuksilta voitettuja avaimia. Sankari pääsee hämmästelemään vaihtelevia, keskiaikaista arkkitehtuuria huokuvia ympäristöjä esimerkiksi viemäreissä, puutarhassa ja kirjastossa. Seikkailun varrella voi suorittaa erinäisiä sivutehtäviä, joista hyötyy vähintään lompakon täytteellä, aseilla tai taikaesineillä. Jokainen huone sisältää kynttelikköjä sekä lyhtyjä, jotka tulee sytyttää etenemisen ohessa. Kokonaisuudessaan valaistu alue näkyy myös kartalla, mikä helpottaa tutkimusmatkailua.
Linnan käytäviä kansoittavat jos jonkinlaiset otukset. Vastaan tallustaa monenlaista peikkoa, lepakkoa, toukkaa sekä luurankoa omine vinkeineen. Pelaajan huomatessaan pahalaiset lähtevät yleensä rynnistämään kohti, mikä voi aiheuttaa tiukkoja tilanteita, jos otuksia on paikalla useampia. Viholliskatras on siis laaja ja monipuolinen, vaikka taistelusysteemi itsessään ei ihmeisiin taivu. Vaihtelua peruskahinointiin tuovat kookkaat pomovastustajat, joista etenkin kirjastossa luuraava Neuron on pirullisen nokkela yksilö. Suuremmatkaan hirviöt eivät tosin muodostu ylitsepääsemättömäksi esteeksi, kunhan niiden rutiinit ensin oppii.
Roolia peliin
Unepicin kaksiulotteiseen mekaniikkaan on istutettu roolipeleistä tuttua statistiikkaa ja hahmonkehitystä. Jokaisen tasonnousun myötä pelaaja pääsee sijoittamaan taitopisteitä mieleisiinsä kykyihin. Juuri nämä elementit luovat seikkailuun toivottua vaihtelua. Tunnetko tarvetta pilkkoa örkkejä kirveellä tai lävistää käärmeitä keihäällä? Onko tikarilla selkään puukottaminen vai kenties tulipallojen ampuminen omin juttusi? Ei hätää, sillä sankariaan voi kehittää mieleiseensä suuntaan. Taistelutaitojen ja magian lisäksi on mahdollista panostaa niin hahmon kestävyyteen kuin juomien sekoittamiseen.
Myös keräilyvietti kokee tyydytyksen, sillä matkan varrelta löytyy jos jonkinlaista tavaraa. Viholliset pudottavat aseita ja taikajuomien aineksia harva se hetki. Sinne tänne sijoitelluista kaupoista voi ostaa parempia haarniskoja, erikoisominaisuuksilla kyllästettyjä sormuksia sun muuta sälää. Linnan käytävät kätkevät ansoja ja salapaikkoja arkkuineen, joten tutkittavaa riittää. Tietyt loitsut ja esineet mahdollistavat pikamatkustuksen, eli samoja alueita ei ole pakko koluta kyllästymiseen asti.
Ulkoasultaan Unepic tuo mieleen 8- ja 16 -bittisten aikakausien toimintaseikkailut. Sivulta päin kuvattu eteneminen ei nykypelien varjossa ole erityisen näyttävää, mutta siinä on oma nostalginen viehätyksensä. Gamepadilta pelatessa näkymä siirtyy lähemmäksi hahmoa, mikä vain korostaa grafiikan retrohenkisyyttä. Äänimaailma onnistuu tunnelman luomisessa mainiosti vähäeleisillä efekteillään. Taustalla soiva musiikki muuttuu astetta jännittävämmäksi, kun pelaaja osuu vihollisen näkökenttään. Paikoin varsin hauskaksi riehaantuva dialogi on näytelty hyvin, minkä ansiosta pelin suhteellisen vähäiset hahmot tuntuvat persoonallisilta. Vuorosanoissa viljellään viittauksia useisiin populaarikulttuurin ilmiöihin, kuten Star Wars -saagaan.
Näytön paikka
Gamepadia hyödynnetään parhaiten tavaranhallinnassa. Ohjaimen ruudulle voi siirtää inventaariosta 18 eri esinettä, joita pystyy vaihtamaan lennosta. Sen lisäksi kamaa saa sijoitettua liipaisimien pikavalikoihin. Toiminnot helpottavat asioita kummasti, sillä meininki ei taukoa edes repun sisältöä tutkittaessa. Myös parhaillaan käynnissä olevan tehtävän tiedot kirjautuvat kapulan näytölle, joten valikoita ei tarvitse pahemmin selailla.
Harmittavasti Unepicin koodiin on ryöminyt pelin satunnaisesti jäädyttävä bugi. Pahimmassa tapauksessa seikkailu kaatui kesken automaattitallennuksen, minkä johdosta kokemus oli aloitettava kokonaan alusta. Pidemmän testailun perusteella kaatuilu on sen verran harvinaista, että hyvällä tuurilla bugiin ei edes törmää. Harmittava kauneusvirhe se joka tapauksessa on.
Unepic ei varmasti ole kaikkien makuun. Vanhahtava grafiikka saa kultasilmät sulkeutumaan, eikä alkupään samojen käytävien koluaminen miellytä kärsimättömiä. Peli ei myöskään tarjoa tyydytystä diablomaiseen tavaranhamstraukseen tottuneille tai syvällistä tarinaa odottaville. Sen sijaan kyseessä on erinomainen valinta kaksiulotteisia roolipelikokemuksia kaihoaville sotureille, etenkin jos on kasvanut 8- ja 16 -bittisten konsolien aikakaudella. Haastettakin löytyy, jos vain ei valitse helpointa tietä.
Unepicin voi ladata Nintendon eShopista hintaan 9,99€
