Yritys tuoda hauska ja rento lentelypeli Wiille ei kaiu monienkaan korvissa enää. Vai oliko kyseessä kuitenkin vain "hällä väliä" -yritys vähän sinne päin ja hikinen toivomus onnistumisesta? Olivat syyt mitkä hyvänsä, on yrityksessä pelaajien onneksi edes osaksi onnistuttu, vaikka paljosta jäädäänkin vielä vaille. Lentäjänlakki siis päähän ja wiimote kourassa taivaita taltuttamaan.
Hei, me lennetään
Wing Islandin tarina lähtee käyntiin nuoren lintupojan matkasta auttamaan isoisäänsä hänen Wing-yhtiössään. Pappa on kuitenkin lähtenyt teille tietämättömille ja jättänyt pojanpojalleen kirjeen, jossa toivoo tämän pitävän puljua pystyssä hänen poissa ollessaan. Firman alamaiset ja teknikko apunaan erillaisten tehtävien putki aukeaa sen enempiä selittelemättä.
Peli koostuu erillaisista tehtävistä kolmella erillisellä saarella. Aluksi luonnollisesti tehtävien, saarten sekä lentokoneiden määrä on rajattu, mutta innokas virtuaalipilotti ei ole tästä moksiskaan, vaan paahtaa tuulispäänä eteenpäin. Tehtävät vaihtelevat maastopalojen sammutuksesta kisoihin, missä pyritään lentämään ilmassa leijuvien numeroitujen porttien läpi nopeammin kuin toinen joukkue. Lisäksi paukutellaan ilmapalloja, valokuvataan valaita, puita, lintuja ja tietysti toimitetaan tavaraa, kunnes lentelystä muodostuu toinen luonto. Pelimerkkejä ropisee pelaajan tilille sen mukaan, miten hyvin tehtävistä suoriutuu. Pelkkä annetun toimen suorittaminen ei itsessään valitettavasti aina riitä palkkion saantiin, vaan hommat pitää hoitaa ammattimaisesti, mikäli lentokonekauppa houkuttelee.
Tehtävät lennetään useimmiten neljän muun pilotin kera muodostelmissa, jotka voidaan valita tarpeen mukaan. Esimerkiksi jonossa lennettäessä saadaan paras mahdollinen vauhti ylle, kun taas muissa muodoissa on vastaavasti omat puolensa. Lisäksi koneen käyttäytymiseen vaikuttavat pelin kolme erillaista konetyyppiä, joista kaikki kuusi (mahdollisesti seitsemäskin himopelaajille) saa avattua ostoslistalle pelin edetessä. Konetyypit ovat joko nopeita, hyviä kääntymään tai tavarankuljetukseen parhaiten sopivia.
Koneen lentäminen luonnistuu wiimotea kääntelemällä. Ristiohjaimesta vauhti lisääntyy tai vähenee kiireen mukaan. Myös nopeat syöksyt ja äkkijarrutukset onnistuvat näihin sidoksissa olevan, ajan myötä täyttyvän mittarin mukaan.
Tehtävien vaikeustaso vaihtelee runsaasti. Jotkin tehtävät ovat ohi muutamassa sekunnissa, kun taas toiset vaativat pitkää pinnaa, rumia sanoja ja uusintayrityksiä kerta toisensa jälkeen. Peliä kannattaakin lähestyä rennolla asenteella, eikä hötkyillä turhia. Kaikki avattujen saarien tehtävät voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä, mikä hieman tuo jonkinlaista merkityksettömyyden tunnetta. Jonkinlainen lineaarinen vaikeustason nousu olisi ollut miellyttävämpi.
Kaksinpeli onnistuu yhdellä wiimote/nuncha -yhdistelmällä, jolloin nunchaa ainoastaan tarvitaan. Kaverin kanssa kilpailua voi harrastaa kolmessa erillaisessa muodossa näiden eri vaikeustasoissa. Taas poksutellaan ilmapalloja, lennellään porttien läpi ja ihmetellään, että olisikohan ulkona kepin ja renkaan kanssa leikkiminen kivempaa vaihteeksi, vaikka tämäkin ihan lystiä on. Oikeasti.
Linnut ja lentskarit
Peli on ripustettu roikkumaan hyvin yhdentekevän juonen rungolle, mikäli edellä mainittua lähtötilannetta ylipäätään voi sellaiseksi edes kutsua. Lentämisen ja erilaisten tusinatehtävien suorittamisen ohella jotkin harvat, huonosti toteutetut välianimaatiot yrittävät tuoda kenties jonkinlaista dramatiikkaa hieman muista poikkeavien tehtävien yhteyteen. Miksi? Sitä voi vain ihmetellä. Ehkä peli-idea ilman juonta olisi vain aivan liian absurdia. Silti käynti sieltä, missä aita on matalin, ei välttämättä ole aina edes lähtemisen arvoista. Ja miksi lentokoneita lentävät linnut? Miksi ei jotkut muut eläimet, jotka eivät luonnostaan pysty lentämään? Äh, antaa olla!
Peli ei ole mikään taideteos ja grafiikka on melkoisen karua jopa. Mutta nintendomaisen pehmeissä maisemissa lentely ei potkureiden pärinän ohella hetkauta asiasta juuri valittamaankaan. Sahalaitaisuutta esiintyy kuitenkin melko lailla, mikä saattaa joidenkin silmään pistää. Maisemat piirtyvät kuitenkin tyydyttävästi, eikä ruudunpäivityksessäkään ilmene sen suurempia ongelmia. Jonkinlainen kamerakulmien säätö olisi kuitenkin ollut paikallaan, mutta yhteen kuvakulmaan on nyt vain tyytyminen. Äänipuolella mennään mitäänsanomattomien fanfaarien tahdissa, välillä miltei nukahtamista aiheuttavien äänimaalailujen tuodessa vaihtelua. Ei siis mitään ihmeellistä äänipuolellakaan. Lintujen Pokemon-piipitys saattaa käydä ajan kuluessa myös hieman ärsyttämään, mutta makuasia sekin. Onneksi lennellessä ei moista tarvitse kuitenkaan kuunnella.
Tämän tyyppisiä harmittomia pelejä ei ole liikaa, eikä kovin montaa kertaa ole Wiin ohjaimellakaan konetta lennätetty vielä. Koneiden parantelu, uusien osto ja näistä syntyvät tasoerot eivät kuitenkaan tunnu eroavan tarpeeksi toisistaan, mutta ovatpahan mukana ainakin näön vuoksi.
Wing Island ei tarjoa myöskään maata mullistavaa pelikokemusta, mutta ei myöskään ansaitse saamaansa kovaa kritiikkiä ja murska-arvosteluja, mitä on nähty muissa pelimedioissa. Lentely rauhallisessa ja seesteisessä maailmassa ei aiheuttanut allekirjoittaneessa huonoja viboja ja taivaalla liitely oli jopa aika ajoin nautittavaakin. Haastetta riitti myös jokusen kerran, kun taas vastapainona moni tehtävä olisi sujunut miltei silmät kiinni.
Jos siis lentely, vaikkakin kovin minimalistiseksi rajoittunut, kiinnostaa, niin Wing Island voi olla hyvinkin kokeilemisen arvoinen tekele. Ainakin sieltä alelaarista kaivettuna. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tämän genren parempia tuulia, sillä Wii on osoittautunut erittäin otolliseksi alustaksi tämän sortin ideoille.
