Wreckateeria on helpoin kuvalla Kinect-tuelliseksi Angry Birdsiksi. Pelaaja saa haltuunsa kuninkaallisen ballistanampujan viran, jonka tehtävänä on tuhota vihollisposs… ei kuin -örkkien kansoittamat linnakkeet mahdollisimman suuren pistesaaliin kera. Tutumman sivunäkymän sijaan tähtäys ja tuho hoidetaan kolmiulotteisessa ympäristössä, jossa liikeohjauksen avulla paitsi viritetään ballista, myös ohjataan ammutut kuulat kohteeseen. Vaihtelua touhuun tuovat alati vaikeutuvat kentät sekä erilaiset ammukset.
Murskaavaa ongelmanratkontaa
60 kentän ja muutaman haastetason mittaisen kampanjan läpäisee vain muutamissa tunneissa. Uudelleenpeluuarvoa lisätään tosin tehtävien arvotuksesta pronssi-, hopea- ja kultamitalein. Kirkkaimman palkinnon saadakseen etenkin loppupään linnakkeet vaativat suorastaan pirullisen tarkkaa suunnitelmallisuutta. Pisteitä kertyy romuttamisen lisäksi muun muassa tarkkuudesta, massatuhosta tai erillisiin ikoneihin osumalla, joten silmittömän hävityksen sijaan pelaajan täytyy hyödyntää ammustensa uniikkeja ominaisuuksia sekä kenttien arkkitehtuuria.
Uudet kuulat hivuttautuvat ballistanvirittäjän arsenaaliin kampanjan edetessä. Alkupään ammuksille määritellään vain suunta ja voima, joskin näidenkin lentorataa pystyy vielä hienosäätämään ilmalennon aikana lätkimällä. Muut panokset saattavat sen sijaan esimerkiksi levitä pienempiin osiin tai räjähtää käskystä – vähän kuin eräät kännyköiden ruuduilla havaitut vihaiset linnut. Osa projektiileista saattaa taas aktivoiduttuaan levittää siipensä, jolloin pelaaja pystyy ohjaamaan nämä haluttuun kohteeseen.
Liiketunnistus toimii yllättävän hyvin, joskaan ei aivan ongelmitta. Voimansäätö ja tähtäys tapahtuvat yksinkertaisesti liikkumalla sivu- ja takasuunnassa. Kohdennuksen osalta tilaa kannattaa varata reilusti Kinectin vaatimaa minimietäisyyttä enemmän, sillä ballistan hienosäätö varsinkin pystyakselilla on paikoin tuskallisen sattumanvaraista kahden metrin etäisyydeltä. Laukaisua varten kädet levitetään nopeasti sivuille, jonka jälkeen ammuksen erikoisominaisuus otetaan käyttöön nostamalla samaiset raajat ilmaan. Kyvyt aktivoituvat paikoin vahingossa, jos intoutuu läpsimään kuulaansa rankemmin.
Vihaiset örkit
Pelin visuaalinen ja auditiivinen puoli eivät valitettavasti jaksa yllättää. Humoristisen pohjustuksen jälkeen kerronta pelkistyy pelkäksi tehtäväluetteloksi, jossa samannäköiset linnat ja örkit toistuvat kenttä toisensa perään. Ainoa minimalistinen muutos näkyy maisemissa. Pelaajaa opastava kaksikkokin tyytyy toistamaan samat kuluneet fraasit, eikä musiikin osalta kuulla mitään mieleen jäävää. Onnekseen edes fysiikkamoottori tuo tuhoamiseen jotain pientä sairasta mielihyvää.
Pienissä erissä Wreckateer on kohtalaisen onnistunut Kinect-mukaelma siitä yhdestä suomalaisesta lintupelistä. Sen yksinkertainen mekaniikka on helppo oppia mutta vaikea hallita, mikä tekee siitä juuri oivan ajantappovälineen. Valitettavasti persoonaton ulkoasu ja liiketunnistuksen muutamat ongelmat tiputtavat sijan hopealle.
Wreckateer on saatavilla Live Arcadesta 800 Microsoft-pisteellä.
