WWE SmackDown vs. Raw 2008

Isojen poikien leikkikentällä

Showpainifanaatikkojen jokavuotiseksi traditioksi kehkeytynyt WWE SmackDown vs. Raw -pelisarja ottaa takapakkia PlayStation 3 -debyytissään. Vuoden 2008 painos sekoittaa muutamia uusia piirteitä lukuisten vanhojen kanssa parantamatta entuudestaan tutuksi tullutta kokonaisuutta. Syvälle edellisen sukupolven standardeihin juurtunut pelimekaniikka osoittaa jo vanhentumisen merkkejä.

WWE:n painiohjelmien suurkuluttajille yksi tervetulleimmista uutuuspiirteistä lienee Extreme Championship Wrestlingin, eli tuttavallisemmin ECW:n, mukaantulo SmackDownin ja Raw’n kokoonpanojen rinnalle. Kuten odottaa saattaa, Sabun ja Tommy Dreamerin kaltaisten tähtien ohella mukaan on ympätty ECW-henkistä ottelumuotoa ja painikehää. Jokainen kolmesta WWE-brändistä on suhteellisen hyvin edustettuna, joten valinnanvarasta ei ole puutetta.  

Lähes kaikki kuviteltavissa olevat ottelumuodot tikas- ja pöytämatseista 30 miehen Royal Rumbleen ovat löytäneet tiensä SmackDown vs. Raw 2008:n pelimoodeihin, ja variaatioita mainostetaankin olevan yli sata kappaletta. Useimmiten on oltava kovaksikeitetty WWE-fani nauttiakseen otteluiden sääntöeroista, jotka pienemmillään ovat hiuksenhienoja. Satunnaispelaajille tilanne koituu hieman kiusalliseksi, sillä ottelumuotojen kuvaukset loistavat poissaolollaan. Tätä ja monia muita pelin kummallisuuksia pähkäillessä syntyy väkisinkin tunne, että hardcore-fanien tyydyttäminen sisällön määrällä on salakavalasti ohittanut laadukkaan suunnittelun tärkeysjärjestyksessä.

Uraputki kankkulan kaivoon

Varsinaisia pelimoodeja on muutamia, joista suurimmaksi ja hienoimmaksi tarkoitettu 24/7 Mode tarjoaa harvinaisen yksitoikkoisen kuvauksen showpainisankarin arjesta – valitaanpa rooliksi itse painija tai manageri. Hyviä ajatuksia riittää yllin kyllin, mutta jokainen niistä jää pahasti puolitiehen.

Otteluiden ympärille luodaan TV-lähetysten tapaan älyvapaita juonenkäänteitä virittämään pelaajan kilpailuviettiä. Toisin kuin töllöttimessä, kahden saman painijan välienselvittely ottelusta toiseen ei ole järin innostavaa virtuaalimuodossa, eikä "Toi pölli mun tyttöystävän" -tasoinen juonihuttu ainakaan paranna tilannetta. Huipennukseksi mainittakoon, että tapahtumia kuljettavia välipätkiä kierrätetään hyvin ahkerasti.

Jopa erilaisten taitojen kehittämisessä ja hyödyntämisessä on säästelty vaivannäköä. Periaatteessa homma toimii pitkälti kehnojen nettiselainpohjaisten deittipelien tapaan. Pelaajan eteen isketään kalenteri, jossa yksi päivä kuluu yhden tarjolla olevan tapahtuman parissa. Jokaisena vuorokautena voi joko tehdä työtä ansaitakseen rahaa tai kehittää taitojaan saadakseen parempaa palkkaa. Ja aivan oikein, kaikki tämä raskaalta kuulostava uurastus tapahtuu vaivattomasti valikon välityksellä. Kunnollista hahmokehitystä voi sentään harjoittaa lyhyissä harjoitusotteluissa, joissa vain toistetaan tiettyjä liikkeitä tarpeeksi monta kertaa. Varsinaiset ottelut hoidetaan luonnollisesti itse, minkä lisäksi pelaajalla on mahdollisuus sabotoida muita otteluita.

Muihin yksinpelimoodeihin lukeutuvat suoraviivainen Tournament-moodi sekä hieman mielenkiintoisempi Hall of Fame. Jälkimmäisessä otetaan osaa oikeasti tapahtuneisiin otteluihin, jotka on läpäistävä pelin määrittämät ehdot täyttäen. Haaste on kova, sillä luvassa on monia legendaarisia yhteenottoja lukuisia alan konkareita vastaan.

Kuin kangistuneet lihasmöykyt

Puheista huolimatta WWE SmackDown vs. Raw 2008 ei poikkea mekaniikaltaan edeltäjistään merkittävästi. Satunnaispelaajien harmiksi tuotos kuitenkin rikkoo nykypelien kirjoittamatonta sääntöä, eli liikkeiden tarkempi opettelu vaatii ohjekirjaan vilkuilua. Vaikka oppimiskäyrä ei välttämättä ole erityisen jyrkkä, se on kiemurainen. Aluksi hyvin kankeanoloiset kontrollit alkavat vähitellen tuottaa toivotunlaista tulosta, mutta eivät kuitenkaan täysin ongelmattomasti. Pelatessa ei ole kovin harvinaista, että ruudulla löntystelevät hahmot huitovat ilmaa vaikka iskut ja tartunnat kohdistettaisiinkin vastustajaan päin. Kärsivällisyyttä vaaditaan myös esineiden käytössä, sillä jopa niiden nostaminen vaatii hahmolta prikulleen oikeassa paikassa seisomista.
 
Tällä kertaa hahmojen välille on pyritty luomaan astetta selkeämpiä eroja, sillä koko painijakatras on luokiteltu kahdeksaan eri luokkaan. Nimet Brawler, Dirty, Hardcore, High Flyer, Powerhouse, Showman, Techical sekä Submission ovat hyvin itseselitteisiä, ja niiden tuoma uudistus on jokseenkin kyseenalainen: tietyt liikkeet ovat vain tiettyjen luokkien käytössä. Pelillisesti Powerhouse-ottelijoiden erikoispiirteet ovat melkoisessa ylivoima-asemassa muihin nähden, mutta muutoin kahakat etenevät kuten ennenkin.

Hahmojen liikevalikoimat ovat melko runsaita, onhan kaiken maailman tartuntoja tungettu jopa oikeaan analogitattiin. Kestoltaan suhteellisen pitkiä ja tempoltaan sangen hitaita otteluita tahkoessa huomaa kuitenkin hyvin selkeästi, että vieläkin laajemmalle valikoimalle olisi oikein toteutettuna käyttöä. Nykyisellään liikkeet toistavat itseään, vaikka otteet hieman vaihtelevatkin painijoiden sijainneista riippuen. Esimerkiksi kehä ja sen ympäristö ovat täynnä erilaisia pintoja ja esineitä, joihin voidaan sääntöjen puitteissa hieroa lähempää tuttavuutta. Pienestä hienosäädöstä ja oikean analogitatin roolin jonkinasteisesta korostuksesta huolimatta meno maistuu ikävä kyllä täysin samalta kuin ennenkin.

Oman lusikkansa soppaan tuovat hahmojen kankeat animaatiot, jotka eivät todellakaan ole ajan hermolla. Pahimmillaan toisiinsa tarrautuvat painisankarit saattavat maagisesti siirtää paikkaansa tietyn liikkeen alkaessa. Suurin silminnähtävä remontti seuraavaa osaa ajatellen onkin juuri animaatioiden uudistaminen, sillä tällaisenaan ne eivät ainoastaan jätä rumaa säröä sarjan muutoin näyttävän näköiseen PS3-debyyttiin, vaan häiritsevät pelin sujuvuutta ja kulkua. 

Uusi konsoli, vanha peli

Uuden sukupolven peliksi WWE SmackDown vs. Raw 2008:aa vaivaa kankeiden animaatioiden lisäksi monta muutakin edellissukupolven versioista tuttua lastentautia. Verrattaessa PS3:n A-luokan yksinoikeuspeleihin, painimätkinnältä vie kummastuttavan paljon aikaa ladata pieni kehä katsomoineen - etenkin kun ottelijoiden kehäänastumisvideot latautuvat kukin erikseen. Myös äänipuolella kaivattaisiin runsassanaisempia selostajakaksikkoja, sillä jo edellisosista tutut fraasit kuluivat puhki jo pari peliä takaperin.

WWE SmackDown vs. Raw 2008 ei aloita sarjan PS3-taivalta kovin ruusuisesti. Painijoita ja tekemistä riittää, mutta laadullisesti peli ei jaksa pitää kuin vannoutuneimpien fanaatikkojen mielenkiintoa yllä. Armottomasti vanhentunut käyttöliittymä ei innosta viemään virtuaalisia yhteenottoja edes verkon puolelle, jossa tavanomaisemman moninpelin lisäksi peli on kuitenkin parhaimmillaan. Ehkäpä ensi vuoden painos olisi se todellinen uuden sukupolven WWE-peli.