Reitinlaatija saa paikan
Yoshin ja Mario-vauvan, tuon Super Mario World 2: Yoshi's Islandista tutun dynaamisen duon, edessä on jälleen suuri patikointireissu. Tällä kertaa kentät ja pomotaistelut on jätetty hautumaan Nintendo-jehujen pääkoppiin parempia apajia varten, sillä Yoshi Touch & Go keskittyy vanhan koulukunnan klassikoiden tavoin puhtaaseen pisteiden keruuseen. Lisäksi Nintendo DS:n kaikkien ominaisuuksien mallikas hyödyntäminen tekee pelikokemuksesta viehättävän ja täysin ainutlaatuisen.
Matkaa taivalletaan neljässä pelimoodissa, jotka luonnollisesti pohjautuvat samalle simppelille peli-idealle. Pelaajan on ohjattava haikaran kyydistä pudonnut Mario-vauva turvallisesti ilmojen halki maan kamaralla odottavan Yoshin selkään, mistä matka jatkuu - tai varsinaisesti lähtee käyntiin. Hahmojen etenemiseen ei varsinaisesti vaikuteta itse, vaan tenava ja dino taapertavat määränpäähänsä sokeasti hieman klassisen Lemmingsin hengessä. Heille onkin piirrettävä kosketusnäytön avulla turvallinen reitti vaaroja kuhisevan maisemakattauksen halki.
Miekkailua mahtavampaa kynäilyä
Kerrassaan valloittava peli-idea toimii kutakuinkin samalla tavalla sekä ilmassa että maalla. Kosketuskynällä luodaan pilviä, joita myöten hahmot etenevät halki vihollis- ja estesokkeloiden. Samalla kerätään kolikoita ja hankkiudutaan eroon vihollisista tukevan pistetilin toivossa. Helpoin tapa välttää kontaktia kaikenmaailman klassikko-otuksiin on piirtää niiden ympärille sopusuhtainen ympyrä, jolloin vihollinen jää pienen kuplan vangiksi ja muuttuu kolikoksi. Mikäli ruutuun sattuu töhertämään jotakin epämääräistä sotkua, haihtuvat pilvipiirrokset ilmaan hellävaraisella puhalluksella DS:n mikrofoniin.
Yoshin kyydissä on mahdollista turvautua myös munien heittelyyn näpäyttämällä kosketusnäyttöä haluamaansa kohtaan, joskin ylänäytössä pörrääviin otuksiin osuminen vaatii jo tovin tarkkuusharjoitusta. Yksinkertaisen kuuloista, mutta samalla sangen haastavaa. Vaikeusastekäyrä nousee mukavasti pistesaldon kasvaessa, joten peli vähitellen mukautuu pelaajien taitojen mukaiseksi. Mario-vauvaa kantavien Yoshien nopeus sekä munienkantokyky vaihtelevatkin eriväristen yksilöiden välillä, mikä tuo oman taktikointinsa matkaamiseen. Esimerkiksi loputtomassa Marathon-moodissa vaihdetaan Yoshia tehokkaampaan malliin aina tuhannen metrin välein.
Kyseisessä pelimuodossa on tarkoituksena päästä mahdollisimman pitkälle naarmuitta, mikä on ehdottomasti pelin ideoista se pitkäikäisin ja koukuttavin. Sankareiden eteen lapataan satunnaisesti erilaisia pelialueita, joten maisemat eivät ilmaannu välttämättä aina täysin samassa järjestyksessä kuin edellisellä pelikerralla. Kuten Marathonissa, myös Challenge-moodissa pelataan niin kauan kuin pelaaja vain kykenee. Kolikoita keräämällä ja vihollisia pieksemällä kerätään pisteiden sijasta lisäsekunteja alaspäin laskevaan ajastimeen. Sen sijaan Score Attack- ja Time Attack -moodeissa on määrätyt maalirajat, joihin mennessä tehdään tuloksia parhaansa mukaan. Siinä missä Score Attack keskittyy puhtaasti pisteiden haalimiseen, Time Attackissa pelastetaan myös yläruutuun ilmaantuva Luigi-vauva vihollisten kynsistä.
Vaikka muut moodit eivät aiheuta täysin samanlaista riippuvuutta kuin Marathon-moodi, on niidenkin yhteydessä havaittu häiritsevän usein "pelataanpa vielä yhden kerran" -efektiä. Näiden lisäksi sekaan on heitetty Battle-kaksinpeli, joka luonnistuu yhdellä Yoshi Touch & Go -pelikortilla. Ihan näppäränoloisessa kaksintaistelussa kilpaillaan maaliin pääsystä, joskin kovin kauaa tämä ei innosta. Kilpakumppanille on silti erityisen hauskaa aiheuttaa jäynää ampumalla munilla kohti suuria vihollisparvia: yhdellä munalla kolmeen tai useampaan viholliseen osuminen siirtää otukset vastustajan riesaksi. Kostonkierre kunniaan!
Koskettavan pelattava
2D-peliksi Yoshin DS-seikkailu on kaunista katseltavaa. Ilme jatkaa edellisistä Yoshi-seikkailusta tuttua linjaa, jossa värikkäitä maisemia ei säästellä. Hienointa on, että peli pyörii tasaisesti vaikka molemmilla ruuduille tuppaa tarpeeksi pitkälle edetessä vilinää enemmän kuin aivot ja piirtokäsi ehtivät hädin tuskin havainnoimaan. Pirteän railakas musiikki sopii pelin rentoon tunnelmaan, ja Yoshin söpöihin äännähdyksiin on ehditty jo tottua vuosien varrella.
Yoshi Touch & Go on juuri sellainen peli, jota Nintendo DS:ltä voi odottaa - omaperäinen sekä nautittava. Tietyssä mielessä se on vain esimakua siitä kaikesta, mitä kosketusnäytöllä voidaan saada tulevaisuudessa aikaiseksi. Tällä kertaa se soveltuu mainiosti piste-ennätysten jahtaamiseen Yoshin ja Mario-vauvan kanssa, vaikka pelityyli ei tietenkään sovellu kaikkien pelimakuun. Ainutlaatuisuudestaan huolimatta Yoshi Touch & Go tarjoaa varsin vähän pelattavaa, mikäli siltä odottaa Super Mario World 2:n tai Nintendo 64 -konsolilta tutun Yoshi's Storyn kaltaista tasoloikkapuuhastelua.
