Pelimessut ovat kuuluneet loppuvuoteen muodossa jos toisessa jo pitkään. Kaupallisen myyntinäyttelyn merkitys alan harrastajalle ei ole kuitenkaan onnistunut säilyttämään sitä uutuusarvoa, joka sillä joskus oli. Yllätyksille ei ole hallissa juurikaan sijaa, kiitos internetin ja sen mahdollistamien kanavien jakelun.
Lähdimme liikkeelle varovaisin odotuksin ja porukan nuorimmaisen ehdoilla. 10-vuotiaan harrastajan toivelistan kärkipäässä olivat myyntikojujen pelihahmot sekä Marion näkeminen ilmielävänä.
Pelialan koulutus oli näkyvästi esillä. Useampi ammattikorkeakoulu pyrki omilla osastoillaan esittelemään opinto-ohjelmiaan. Ala ei työllistä pelkästään ohjelmoijia, vaan tarve on myös graafikoille ja liiketoiminnan osaajille. Näihin erikoistutaan yhteisen perusjakson jälkeen. Viikon lukujärjestykseen kertyy luentojen lisäksi myös käytännön pelikehitystä. Esimerkiksi Kajaanin ammattikorkeakoulussa paikallinen Kajak Games tulee tässä vaiheessa julkaisijan roolissa mukaan opiskelijan arkeen. Tarjolla on mahdollisuus saattaa oma peliprojekti valmiiksi aina myyntiin asti. Kajak Gamesin porukoihin olen törmännyt myös Gamescomin ammattilaispuolella, joten kovin vaatimattomin elkein ei olla liikkeellä. Nuoret ovat kansainvälisiä ja itsetuntoa riittää. Kiitos tästä maailmalla breikanneiden suomalaisten yritysten antamalle kannustavalle esimerkille.
Samalla kun juttelin Kajak Gamesin toimitusjohtaja Veera Nuortevalle, ehti nuorimmainen löytää tavarataivaan. Lahtelainen Puolenkuun pelit ei pettänyt tälläkään kertaa. Viikkorahoista oli säästössä sen verran, että yksi karvaturri tarttui matkaan kaveriksi niille kymmenille kotona odottaville. 10-vuotias pystyi luettelemaan, mistä sarjoista mikäkin hyllyn hahmoista on kotoisin. Itselleni kaikki olivat vieraita. Tuttuja olivat sen sijaan sinikantiset pelikotelot. Niiden joukosta poimin mukaani uutuuspeli Death Strandingin, jolle sain myöhemmin kylkeen pelistä tutun energiajuomapakkauksen. Myyjä kertoi, että kovin myyntiartikkeli on Nintendo Switchin uutuuskaksikko Pokémon Sword ja Shield. Edellisvuosien kaltaisia messutarjouksia en havainnut. Missä olivat VPD, Tuurin kyläkauppias ja Gigantti?
Kotimainen alan mediakenttä koki muutoksia muutama viikko sitten, kun Pelaaja-lehden päätoimittajan näkyvään postiin nimitettiin toimituksen sisältä Johanna Puustinen. Onnittelin häntä ja kysyin, muuttuuko mikään. Pienoisia painotuseroja voidaan kenties nähdä, kun joitain osa-alueita käsitellään jatkossa laajemmin. Puustinen kantaa nyt ainoana naisena pelilehden päätoimittajan soihtua Tuija Lindénin jälkeen. Itse pidän tätä tärkeänä, koska muuten äänessä ovat pelkästään me miehet, nuoremmat ja vähän vanhemmat. Kuva uhkaa jäädä silloin turhan yksipuoliseksi.
Muuten messujen antiin. Haastattelin Elisan edustajaa aiheesta 5G. Palvelu tarjoaa parhaimmillaan lähes gigabitin yhteyksiä. Yhteys tulee alkuun myymään siellä, missä ei saada kuitua joka torppaan. 5G on yhdessä ulkoisen antennin kanssa erittäin nopea langaton vaihtoehto. Pelaajalle tämä tarkoittaa pientä viivettä ja nopeita latauksia. Elisan edustaja lupasi 5G:n olevan jo vuoden päästä ihan eri tavalla tuttu asiakkaille kuin mitä se on vielä tänään. Hintataso tulee olemaan noin 50 euroa kuukautta kohden.
Uutuutta edusti tällä kertaa Assembly-organisaation järjestämä 750 konepaikan lanitapahtuma messujen yhteydessä. Tämä oli varmasti monelle messuvieraalle täysin uusi pelaamisen ilmenemismuoto, kuten se oli myös nuorimmaiselle porukastamme. Kotilaneja on järjestetty, mutta tässä neonvalojen ja monitorien meressä hän kylpi ensimmäistä kertaa. Lupasin konepaikan sitten tulevaisuudessa.
Nyt viimeistään on päästettävä irti siitä DigiExpon haamusta, joka meidän monien mielessä yhä huutaa terävintä myyntiarsenaalia hallia täyttämään. Ne ajat ovat ohi. Tapahtumasta on yhä selvemmin muotoutumassa hauska viikonloppu, jossa esitellään peliharrastuksen eri muotoja. Elektroninen urheilu, pöytäpelit, koulutus, konsolit, pelihallien kaapit, old school, cosplay-harrastajat – kaikki saman katon alla.
