Ohessa Janne Kauppisen blogimuotoisia fiiliksiä taannoisen Gamescom-matkan tiimoilta. Toimituksemme kiittää omalla kustannuksellaan paikalle matkustanutta foorumiaktiivia panoksestaan! Muista lukea myös matkapäiväkirjan ensimmäinen osa täältä.
__________________________________________________________________________________________________
Keskiviikko
Keskiviikon kohokohdat voidaan oikeastaan tiivistää kahteen tapahtumaan. Olin varannut kalenterista paikan Richard Garriottin iltapäivän luennolle. Tämä lapsuuden pelintekijäsuuruus, Lord British, on Ultima-pelisarjan isä ja suuriruhtinas. Olin melkein myöhästyä, kun sain taivaltaa vastavirtaan ihmismassoja messukeskuksen pohjoispäädystä itäsiipeen. Auditorion aulassa kohtaan tutunoloisen kaverin, itse herra luennoitsijan. Kysyn, saanko ottaa meistä valokuvan, johon hän vastaa myöntävästi. Kerron samalla kohtaavani nyt pitkäaikaisen idolini, johon hän vastaa kohteliaan vaatimattomasti: kiitos. Uusi trophy pelihyllyyn. Luento käsitteli herran taustoja (ainoa toisen sukupolven astronautti, pioneeripelintekijä) sekä alan trendejä. Luento oli suunnattu lähinnä messujen rinnalla kulkevan pelinkehittäjien Devcomin osallistujille. Parasta luennossa oli kuvat ja kertomukset Ultiman alkuajoista. Vaatinut melkoista pioneerihenkeä ja asioihin perehtymistä. Monelle ollut ensimmäinen roolipelikokemus.
Tässä välissä kävimme sovitussa tapaamisessa Yhdistyneiden Kuningaskuntien indieosastolla. Siellä saimme yksityiskohtaisen esittelyn JCB Pioneer: Mars -peliin. Kyseessä on selviytymiskamppailusta vihamielisessä ympäristössä, sekä myös turvaverkon rakentamisesta tuolle punaiselle planeetalle. Olet epäonnisesta laskeutumisesta ainoa hengissä selvinnyt. Kaikki täytyy nyt tehdä yksin, kunnes seuraava ryhmä ehkä saapuu kuukausien päästä paikalle. Maaperän mineraaleja keräämällä ja 3D-tulostimen avulla kehitetään uusia laitteita. Kuolla voi missä vain, kuten pelin ensimmäisellä minuutilla meteoriittisateeseen. Teoksessa on myös vaihtuvia ilmasto-olosuhteita sekä vuorokauden ajat. Käytössä on ajoneuvoja ja muuta välineistöä, joita oli pakattu mukaan ilmeisen yhdensuuntaiselle matkalle. Näitä ovat olleet peliin kehittämässä samat insinöörit kuin JCB:n maatyökoneita. Juuri kaupunkirakentelun huuman kokeneena, tässä oli sitä samaa pientä mukavaa nysväämisen makua. Tulossa Steamiin Early Access -ohjelmaan nyt elokuussa.
Toinen keskiviikon suurista hetkistä oli Transference VR. Kokemuksesta tietää miten hyvin kauhu ja virtuaalitodellisuus sopivat yhteen ja tämä on juuri sitä. Ammattilaispuolella Ubisoftin tiloihin ja siellä pr-henkilön ohjaamana koppiin, HTC Vive päähän ja ohjaimet käteen. Nopeasti oltiin sisällä teknologiassa, niin lähellä ollaan sitä mihin on tottunut PSVR:llä. Liikkuminen tapahtui samaan tapaan portaittain kuin Resident Evil 7:ssa. Kyseessä on ongelmanratkontaa kauhukartanossa. Mukana luonnollisesti valoja ja varjoja, sekä karmaisevaa äänimaisemaa näyttämättä välttämätä mitään. Tässä mennään myös aikahyppäyksiin, jotka tuovat mukanaan mielenkiintoisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Muutaman kerran esittelijä raotti korvalappuja ja antoi vihjeen miten edetä. Parasta oli se, miten huomasi oivaltaneensa mysteeriksi tarjotun haasteen. Pelaajaa ei taluteta kädestä, vaan annettaan mahdollisuus oivaltaa itse. Olisin jatkanut pidempäänkin, mutta oli aika antaa tilat jo seuraavalle porukalle. Lopuksi vielä pr-edustaja tenttasi mitä pidin pelistä. Pääsin myös jututtamaan itse tekijämiestä, jolle mainitsin pelin olevan tällä näytöllä pakkohankinta. Kannattaa laittaa korvantaakse. Julkaisu keväällä 2018.
Messut käynnistyvät varsinaisesti keskiviikkona, kun ovet avataan sadoille tuhansille messuvieraille. Käytävät täyttyvät innokkaista pelaajista, jotka ovat liikkeellä pelien mutta myös niiden yhteistöjen perässä. Paikalliset isot nimet keräävät nimikirjoitusten metsästäjiä, ja villejä omia tapahtumia syntyykin pop-uppina siellä täällä. Tyylikäs cosplay-harrastaja saattaa sen jo ympärilleen luoda. Tuttu ilmiö edellisiltä vuosilta. Tapahtuman merkitysestä Euroopan talousveturille, Saksalle, kertoo se miten liittokansleri Angela Merkel kävi avaamassa messut. Ollaan siis liikkeellä aivan korkeinta valtionjohtoa myöten. Peliohjain kädessä ja Farming Simulatoria pelaamassa (kuva). Viestittää samalla myös sitä, miten pelaaminen on jo ihan kaikkien juttu.
Torstai
Torstaina päivä käynnistettiin haastattelujen osalta aiheesta Cities: Skylines. Peli ilmestyi pleikkarille viime viikon tiistaina, ja alle viikossa takosin sitä 30 tunnin verran. Kertoo addiktion määrästä ja tämän muistin myös mainita pelin suomalaiselle suunnittelijalle. Paradoxilla tilat löytyivät messuhallien väliseltä pihalta, parakkikylästä. Meille esiteltiin vielä salaisuutena pysyvä sisältöpäivitys. Muuten kysyin konsoli- ja pc-versioiden eroista. Suomen pää ei kehitä konsoliversioita. Verkko-ominaisuuksia ei kannata jäädä tällä tiedolla odottelemaan. Tietokoneella jo nähtyjen lisäosien ilmestymisestä konsoleille ei saatu lupauksia (esimerkiksi luonnonkatastrofit, kulttuuritapahtumat). Tämä on sääli, koska pää on kuitenkin avattu konsoleiden suuntaan. Nyt olisi sopiva hetki raottaa toistamiseen pelaajien lompakon nyörejä, kun addiktio on herätetty. Lopuksi vielä kiitän kehittäjää pelistä, ylpeänä sen suomalaisista juurista.
Aamulla olin käynyt aivan ensimmäisenä pelaamassa Detroit: Become Humania. Teemana ihmiskasvoiset robotit on äärettömän mielenkiintoinen. Olen fanittanut elokuvissa Blade Runneria aina niin pitkään kun jaksan muistaa ja tämä tulee sieltä samalta suunnalta. Tämän ajan renesanssinerona tituleerattu Elon Musk on varoittanut meitä tekoälyn vaaroista. Mitä tapahtuu, kun kone tulee tietoiseksi itsestään? Kyseessä oli tämä sama kohta pelistä, joka nähtiin jo kesäkuun E3:ssa. Pelaaja viedään tilanteeseen, jossa perheen sisäinen kriisi on kärjistynyt tilanteeseen, jossa sisäkkönä palveleva ihmisrobotti uhkaa viedä perheen tytön mennessään katon harjalta kadun kiveen. Sinun tehtäväsi on selvittää mitä huoneistossa on tapahtunut tätä ennen ja minimoida ihmisvahingot. Pelimekaanisesti ollaan lähellä saman tekijän Heavy Rainia: tarjotaan vaihtoehtoja dialogiin, ja tattien pyöräytyksillä tutkitaan löytöjä. Pidin hahmoista sekä asetelmasta, jossa ihmisrobotit nousevat kysymään oikeuksiensa perään. Samainen amerikkalaistunut sarjayrittäjä on herätellyt keskustelua yhteisistä pelisäännöistä tekoälyn kahlitsemiseksi, jotta tätä tietoisuuden nousua ei pääse koskaan tapahtumaan. Julkaisu 2018.
Jokavuotisiin traditioihin on kuulunut seuraavan Just Dancen filmatisointia Ubisoftin tapahtumalavalta. Hauska katsoa miten messuvieraat laittavat itsensä peliin. Erikoisuutena tämän vuoden painoksessa on tuki Nintendo Switchin Joycon-peliohjaimille ja niiden tärinöille. Liiketunnistusta, helpoimmin lähestyttävässä muodossa. Julkaisu 24. lokakuuta.
Kävin testaamassa Skyrim VR -peliä. Tästä oli sovittu jo aikaisemmin, joten sievästi jonon ohi suoraan loossiin pelaamaan. Lasit vievät samantien sinne The Elder Scrollsin maailmaan. Move-kapulat kouraan ja menoksi. Vasemmassa kädessä taiat ja oikeassa miekka. Lähden kulkemaan kallion rappusia ylös kohti luolan suuta. Eteneminen tapahtuu painamalla kapulan Move-näppäintä ja osoittamalla teleportille maali mihin ollaan siirtymässä. Tähän hyppäyksin tapahtuvaan etenemiseen tottuu nopeasti. Minut yllättää alkuvaiheessa jousimies ja miekanheiluttaja. Poltan taialla vasemmalla ja lyön oikealla miekalla pistolyöntejä, sekä reilulla kaarella olan takaa. Välillä myös Sonyn edustaja saa osumaa, ja olipa hilkulla myös saksalaisen rouvan rintavarustukset. Kohdassa, jossa kurkkasin kierreportaita alaspäin, kävi aito huimaus uskottavasta syvyysvaikutelmasta. Pelasin seisoen, jolloin tasapainon hakemisessa saa tehdä kaksin verroin työtä. Nurkan taakse pääsee luontevasti kurkkaamaan ennen sisään kokonaan astumista. PlayStation VR:n helmasynnit pomppasivat välillä esille, kun käsien tunnistus ei aina ollut siellä missä piti. Pyörin siihen malliin kameran edessä, ettei osin valopalloihin perustuva liiketunnistus pystynyt niitä näkemään. Grafiikan taso oli aikahyppäys vuosikymmenen taakse. Hyvin varauksellisesti katson jatkon tämän kanssa. Julkaisu marraskuussa 2017.
Pienten kannattaa pitää yhtä. Ammattilaispuolelta löytyi suomalaisten indiepajojen yhteinen paviljonki. Oli kiire toisaalle, mutta kolmessa minuutissa olen saanut tyhjentävät esittelyt kahdelta firmalta, tukun Steam-koodeja ja käyntikortit. Meillä peliteollisuus on ollut jo vuosia kovassa nosteessa. Halutaan etsiä uutta suuntaa teknologiateollisuuden karatessa muille maille. Upeat esimerkit kannustavat opiskelemaan alalle ja perustamaan omia pajoja. Sijoittajat hakevat seuraavaa Roviota ja Supercelliä. Nuorissa on tulevaisuus ja sitä paloa oli ilo seurata nyt sinivalkoisella messuosastolla. Käykääpä tutustumassa suomalaisen juhannusillan perinteiseen joukkotappeluun, pelissä Drunk-Fu: Wasted Masters sekä mielisairaalasta pakomatkan hauskalla tavalla esittävää Status: Insane.
Iltapäivästä tapaaminen KonsoliFIN:stä tutun Waluigin kanssa. Hän oli rohkaisevana tukena silloin kun kolme vuotta sitten haastattelin Bungien yhteistövastaavaa, DeeJ:tä. Tapaaminen oli messukeskuksen eteläisellä pääovella ja siitä junalla Reinjoen yli Kölnin keskustaan. Syömään ja nauttimaan muutamat Kölschit. Kävimme läpi viikon messukokemuksia ja sitä, kuinka herättää vielä lapsenomainen innostuminen tulevasta pelistä tämän, joka puolelta tunkevan pelitulvan keskellä. Nyt puuttui se Bloodborne 2 tai Bad Company 3, jotka laittaisivat sukat pyörimään jo ennakolta. Näkemänsä perusteella Super Mario Odyssey saattaa hyvin sellainen vielä olla. Putkimiehen peli muuten valittiin virallisesti messujen "Best of Gamescom". Ilmestyy lokakuussa 2017.
Perjantai
Perjantaina aamusta kolme peliä: Battlefront II, joka viimein antaa sen odotetun avaruustaistelun. Lennän kapinallisten riveissä. Monivaiheisessa taistelussa ensimmäisessä tehtävänä oli tuhota Imperiumin alustelakan puolustus, kuten ilmatorjuntatykit. Toisessa vaiheessa tuhotaan suojakenttä lentämällä telakan sisälle huoltotunneliin ja pommittamalla suojia. Kolmannessa vaiheessa päästään itse generaattorin kimppuun. Toinen jono olisi mennyt kaupunkisotaa kokeilemaan, joka on trailerin perusteella vaikuttanut hienolta. Tuovat Tähtien Sotaa isosti täällä esille. Hallista löytyivät kuvan täysikorkean TAI-hävittäjän lisäksi myös kapinallisten X-siipihävittäjä. Julkaisu marraskuussa 2017.
Seuraavana oli Battlefield 1:n tuleva lisäosa, In the Name of the Tsar. Nimensä mukaisesti kyseessä on Venäjän armeija, ja sen arsenaali naissotilaita myöten. Tässä taisteltiin Conquest-pelimuotoa, lumisessa kaupunkimaisemassa. Jakelin suojatulta, omien rynniessä eteenpäin. Fiilistä on, kun saksalaisessa ryhmässä näitä sotapelejä kokee. Maisema olisi voinut olla Pietarista. Keskeisellä paikalla isokupolinen kirkko, josta juoksuhautoja pitkin pääsi etenemään muihin rakennuksiin. Se ken päänsä nosti, sai kokea tarkka-ampujien nilkkelipitoiset terveiset. Kenttä oli pieni ja tankkeja ei juuri näkynyt. Jalkamiehille selvästi tehty. Taustatarina ei vielä avautunut, onko kyseessä jo vallankumouksen tapahtumista? Julkaisu syyskuussa.
Kolmantena aamun peleistä oli Rainbow Six: Siegen lisäosa Operation Blood Orchid, joka tuo mukanaan uuden kentän ja kolme uutta operaattoria. Kenttä sijoittuu Hong Kongiin, joten kaksi operaattoriakin on sieltä suunnalta. Tuttua kaavaa, ja kun tämä on ilmainen niin mikä jottei. Hyvä nähdä Ubisoftin panostavan tähän yhä, lähes kaksi vuotta julkaisusta. Upea peli, joka ansaitsisi enemmän tunteja kuin sille nykyisin ehtii antamaan. Julkaisu vielä elokuun puolella.
Puolelta päivin halleilta keskustan suuntaan. Postilaatikkoon jo Amsterdamissa maanantaina kirjoitetut kortit ja hakemaan pretzel-rinkeliä välipalaksi. Kun on täällä juossut yhdeksän kertaa, ovat keskustan kulmat käyneet tutuiksi. Ensimmäisen kerran emme ottaneet hotellia, vaan Airbnb oli valinta. On halvempi ja antaa kodinomaiset puitteet. Asunto oli paikallisen nuorison kansoittamalta bilekadulla. Ruoka ja juoma oli täällä halvempaa kuin aivan ytimessä. Budjettimatkaajat olivat tyytyväisiä tähän valintaan. Meteli oli tosin yöllä jotain uskomatonta, kadunpuoleiset ikkunat kiinni olivat ratkaisu tähän. Meiltä löytyi oma kattoterassi, jolla vietettiin muutamia iltoja. Kölnin yössä vilkkuivat meillä omat ledikaapelit ja paikalle raahattu kaiutin toisti soittolistoja. Keskustasta on yhä edelleen kävelymatkan päässä. Kämpille valmistautumaan Player Party -bileisiin, järjestäjänä tankki- ja laivasotapelejä verkossa pyörittävä Wargaming.net.
Joukkoliikenteen viikkolipulla reipas matka kaupungin toiselle laidalle ja jonottamaan satojen muiden kanssa teollisuusalueen suureen hallin. Teimme samalla vieraiden profilointia. Valtaosa miehiä, keski-ikä siellä jossain 30-40 välillä. Näiden kanssa me väännetään tankkipeliä. Illan aikana kaksi konserttia, joista ensimmäisestä vastasti kolmen naisen ryhmä, joka univormuihin sonnustautuneina heittivät meidät kerralla sinne jonnekin 1940-luvun Liittoutuneiden illanviettoihin. Kansa tykkäsi. Illan pääohjelmasta vastasi kuitenkin ruotsalainen rock-orkesteri, Sabaton. Huvittavaa oli, miten laulaja mainitsi bändin ennakolta jännittäneen miten pelikansa ottaa heidät vastaan. Kehuivat menon olevan hyvällä mallilla myös hallin lattialla. Välimatkaa saattoi osaltaan lyhentää ilmaisena tarjotut virvokkeet baarin puolelta. Tähän päättyi myös meidän Gamescom tältä vuodelta.
Tästä seuraavaksi kohti Dusseldorfia ja räntäsateeseen Suomeen. Siirtämään kuvia ja videoita tietokoneelle ja nauttimaan hiljaisuudesta. Kiitos kaikille projektissa mukana olleille! Danke Schön Köln!
