Halu hypätä Japani-laatikon matkaan johtui toki aiemmista positiivisista kokemuksista, mutta kenties vieläpä enemmän seuraavan laatikon ennakkotiedoista. Boksiin ahdettavat tuotteet näet kuulostivat juomaa myöten varsin mielenkiintoisilta. Heikkona hetkenä tuli pistettyä tilaus vetämään, ja joidenkin viikkojen päästä lähimmästä Postista pystyi hakemaan oranssin lootan täynnä ihmeellistä ja kummallista.
Joten uusi tilaus, uusi teksti Tokyo Treat -kokemuksista. Yhä edelleenkö sitä kehtaa ja haluaa ja kiinnostaa tilata? Vastaus on kyllä.
Laatikon täydeltä nousevaa aurinkoa
Tokyo Treatin suolaista ja makeaa sisältävät paketit voi tilata joko kertaluontoisesti tahi useammaksi kuukaudeksi kerrallaan. Mukana on myös vihkonen, joka kertoo infoa syötävistä sekä valottaa japanilaista kulttuuria.
Tokyo Treatia on saatavilla kahdessa eri hintaluokassa. Halvempi kustantaa 22,50 dollaria, kun taas hintavampi ja riittoisampi on hinnaltaan 31,50 dollaria. Jälkimmäisen boksin mukana tulee muutamat ylimääräiset herkut sekä myös jonkin sortin juoma.
Tällä kertaa annoin laatikoita saapua neljä kappaletta, jokainen niistä tuota isompaa versiota. Näistä viimeinen tosin tuli tilattua ns. vahingossa, sillä en ehtinyt perua tilaustani ajoissa. Noh, ei se mitään, ei harmittanut yhtään. Fiksumminkin ehkä rahansa olisi voinut käyttää, mutta myös reilusti huonommin.
Nimittäin! Makumatka japanilaisiin tuotteisiin paljastui taas jälleen kerran todella maukkaaksi. Aivan joka ikistä tuotetta en ala listaamaan, sillä tästä tekstistä tulisi pitkä kuin jättiläisestä puujaloilla, joten keskityn vain erityishuomiota ansaitseviin tuttavuuksiin.
Herkkuja on siinä monenlaista, monenlaista
Ensialkuun erityismaininta pitää antaa Kit Kat -suklaapatukoille. Nämä tutut suklaiset makeiset ovat näet varsin yleinen osanen Tokyo Treat -laatikoita. Niitä on päästy aiemmin maistelemaan ties minkä makuisina, mutta tilaamieni boksien kautta tutustuin kahteen varsin erikoiseen laatuun.
Ensimmäinen niistä oli japanilaisen mikan-sitrushedelmän makuinen erikoisuus. Jos tämä kuulostaa makealta ja maukkaalta, niin juuri sitä se olikin. Jatkoon. Hieman eri aspektia puolestaan edustivat Sakura Japanese Sake -nimellä kastetut Kit Katit. Niiden hyökkäävä ensimaku ja alkoholiin viittaava tuoksu antoivat olettaa jotain epämääräistä, mutta kunhan niiden makuun pääsi, olisi niitä voinut syödä kosolti enemmän. Yhdelle koemaistajalle ne eivät kuitenkaan uponneet, kenties hajun takia.
Mukana on ollut jos jonkin sortin sipsejä. Ne ovat paljastuneet lähes poikkeuksetta herkullisiksi, vaikka niissä ei mitään erikoista ainesosaa tai makua olisi mukana ollutkaan. Esimerkiksi Calbee Vegetable Salad Heart Chipsit olivat nimestään huolimatta helppoa ja maistuvaa napsittavaa. Ainoan hienoisen poikkeuksen tekivät katkarapusipsit, jotka toki olivat hyviä, mutta haisivat huonolla tapaa tyrmäävän mereneläväiseltä. Kunhan nenäänsä tunki jonkin sortin tupon tai korkin, ei itse mausta kehdannut valittaa. Täpötäydessä bussissa ei tätä herkkua silti söisi.
Erikoiseksi tuttavuudeksi paljastui Furuta Egg Chocolate. Kyseessä on kananmunan muotoinen muovirasia, jonka sisältä putkahti tukku M&M's-namusten oloisia, näköisiä ja makuisia makeisia. Jos kulhossa olisi ollut vierekkäin näitä sekä tuttuja M&M's-palleroita, ei niitä olisi sokkona syödessä erottanut toisistaan.
Jokaisessa laatikossa tulee mukana yksi pienoista puuhaamista vaativa herkku. Nämä tuotteet voivat olla vaikkapa "karkkitaikinaa", jota pitää asetellaan muottien väliin ja syödään tikun nenässä kuin tikkari konsanaan. Kyseiset kikkareet olivat lähes poikkeuksetta kiinnostavampia näperrellä kuin syödä.
Parhaimmaksi bokseista paljastuvaksi asiaksi olen huomannut kaikki ne tuotteet, joiden nimessä on corn-sana. Edellisessä tekstissä kehuin maasta taivaisiin mantelilta maistuvia Almond Tofu Corn Puff -tähtösiä, joita voisi syödä kilokaupalla. Tällä kertaa Tohato Caramel Corn Tiramisu vei kielen mennessään, minkä lisäksi juustonaksumainen suutuntuma nyt vaan oli aivan loistava.
Neljästä tilatusta laatikosta paljastui varsin mielenkiintoisia juotavia tuotteita. Niistä ensimmäinen oli Coca-Cola Companyn valmistama sangria-juoma. Kyllä, sangria. Maultaan tämä herkku oli kuin hitusen esanssista punaista simaa. Eli yllättävän hyvää, sillä enemmänkin olisi mieluusti juonut.
Eivätkä erikoisuudet tähän loppuneet, sillä seuraavalla kerralla tarjolla oli Coca-Cola Peach. Kyseessä on, kuten nimi kertookin, tuttua cola-juomaa persikkamehulla maustettuna. Hyvä ja mukavanmakuinen tuotos, jota olisi myös voinut nauttia uudemmankin kerran. Kolmannen laatikon tuttavuus kantoi nimeä Sakura Cola. Kirsikkapuihin ja niiden kukintaan viittaava vaaleanpunainen erikoisuus oli erikoinen tuotos, sillä se maistui lähinnä Coca-Colalta. Suurempaa kirsikanmakua tahi muuta vivahdetta ei tullut huomattua. Viimeisin juoma, pelottavalta nimeltään Fanta Yogurt Banana Mix, maistui esanssisen banaaniselta. Kuin hammaslääkärillä hampaisiin levitettävä... töhnä olisi muutettu limsaksi.
Ei pelkkää kawaiita
Aivan kaikki ei kuitenkaan ollut kuin kukilla tanssimista, sokeria, hyviä makuja ja kawaiita. "Herkku" nimeltään Shin-Chan Chocolate Stars pääsi nimittäin yllättämään pahanpäiväisesti. Kyseessä on vihreä pussukka täynnä yksittäispakattuja tummanpuhuvia tähtösiä. Kyseiset tähdet ne vain maistuvat yhdistelmältä tuhkaa, mutaa, mustetta ja multaa, joiden päälle on ripoteltu hitunen kuolemaa. Kamalaa tavaraa, jonka maistelu jäi yhteen kappaleeseen. Myöhemmin toiselle uhrille näitä herkkuja tarjotessa reaktio ei ollut aivan näin dramaattinen, mutta maistelu jäi silti tässäkin tapauksessa yhteen kappaleeseen.
Toisaalta myös suklaalla valellut sipsit taitavat edelleen lojua jossain odottamassa syöjiään.
Kaikkinensa Tokyo Treat jaksoi yllättää tälläkin kokeilukerralla erittäin positiivisesti. Aivan jokainen herkku ja naposteltava ei ollut ehkä oman suun mukainen, mutta tämä on täysin ok. Tiedänpähän jatkossa, että musteelta maistuvat tähtöset eivät ole se paras asia ikinä.
Summaten: Jos japanilainen syötävä kiinnostaa, niin en keksi mitään syytä, miksei Tokyo Treatia vähintään kokeilisi. Ellei sitten ole aikeissa matkustaa Japaniin hakemaan näitä syötäviä paikan päältä. Ja jos olet siihen suuntaan matkalla, niin tilaan sinulta kilon tai pari niitä mantelinmakuisia naposteltavia.
