Spider-Man: Friend or Foe

Harvat menestyselokuvien siivittämät lisenssipelit ovat pelaamisen arvoisia. Yleisesti ottaen tällaisista peleistä on huokunut jo toteutuksesta lähtien pelintekijöiden piittaamattomuus lisenssiin. Eikä rehkimiselle ole ollut edes tarvetta, sillä tuttu nimi pelin kannessa tulee takomaan dollaria tiskiin lähes poikkeuksetta. Mutta entä kun menestyselokuvan vanavedessä kulkevan keskinkertaisen lisenssipelin maineella ratsastetaan vielä toisen pelin turvin?

Japanista Nepaliin – kärsimysnäytelmä

Spider-Man: Friend or Foe kulkee Spider-Man 3:n viimeisten rippeiden mukana pelimarkkinoille. Se lainaa lähes koko olemuksensa vuoden takaiselta Marvel: Ultimate Alliancelta, mutta laadukkuudessa jäädään kauaksi esikuvan arcademaisesta hauskuudesta. Friend or Foe onnistuu lamaannuttamaan totaalisesti jo ensimmäisen taistelun aikana, ja hupia on aivan turha odottaa jatkossakaan. Peli antaa tylsyydelle kokonaan uudenlaisen merkityksen.

Maahan iskeytyneiden meteoriittien mukana saapuu mysteeristen kristallien lisäksi myös joukko mielenhallintaan kykeneviä Phantom-hologrammeja, joita Hämähäkkimies käy kurmottamassa Nick Furyn tukialuksesta käsin. Matka vie viiteen eri maailman kolkkaan sijoitettuun tehtävään, jossa kentille teleporttaavia samannäköisiä vihollisia mätetään lähes identtisien kenttien yhteydessä. Kun presentaatiokin yksivärisine tekstuureineen ja vähäpolygonisten hahmoineen muistuttaa kivuliaasti siitä, miksi aikanaan siirryimme 360:n käyttäjiksi, ei pelikokemusta voi suurin antaumuksin kehua. Taustalla jylisevä teknoraita ei ainakaan paranna nautintoa.

Ovi kiinni, möröt tulloo!

Pelirakenne on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: etene, katso kun ovet menevät kiinni/silta laskeutuu ja viholliset teleporttaavat kentälle, tuhoa viholliset, katso kun ovi aukeaa/silta nousee ylös, etene ja toista samaa kaavaa ad infinitum. Viholliset on jaettu pieniin, keskikokoisiin ja suuriin, joiden erot ovat kokojen lisäksi hieman lisääntynyt osumapistemäärä. Samaiset vihumallit toistuvat kentästä toiseen vain hieman erilaisin tekstuurein. Käytännössä jokainen kaatuu jo perusiskujen voimasta, joiden lisäksi Hämis osaa ampua, kaataa ja sitoa vihollisia seitteihin. Jälkimmäisiä taitoja saa aina tehtävien välissä kehitettyä hieman paremmiksi kentissä keräiltävien kolikkojen avulla.

Jokaista tehtävää varten Hämis voi valita seuraavaan tehtävään yhden supersankarin mukaansa levittämään sankarillista oikeutta. Hahmovalikoima kasvaa tehtäviä suorittaessa ja pelin nimi Friend or Foe tulee juuri siitä, että kenttien väli- ja pääpomot saa niin ikään heidät kukistettuaan joukkonsa jatkoksi. Kutakin mukana kulkevaa hahmoa voi kehittää kolikoita vastaan voimakkaammiksi ja kestävimmiksi sekä kullekin voi ostaa yhden erikoisliikkeen. Aputoverit ovat kuitenkin melkoisen turhia, pelaajan joutuessa listimään lähes järjestään kaikki jaloillaan seisovat viholliset. Mikäli kärsimysnäytelmää haluaa jakaa kavereiden kanssa, voivat he liittyä peliin suoraan lennosta kytkemällä ohjaimen päälle ja painamalla A:ta. Toinen vaihtoehto on taistella heidän kanssaan kentistä löytyvillä taisteluareenoilla, mikä ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto.

Pelitilanteita kuvaava kamera on lukittuna paikoilleen, mikä tekee taisteluista edes jokseenkin siedettäviä. Kamera ei onnistu luomaan kuitenkaan minkäänlaista syvyysvaikutelmaa, minkä takia pelaaja huomaa koluavan rotkojen pohjia lukuisia kertoja matkansa aikana. Kuolemasta ei kuitenkaan sakoteta muutamaa kolikkoa enempää, mikä tekee pelistä ylihelpon sen kankeuden lisäksi.

Parempi kuin Superman Returns

Spiderman: Friend or Foe on tyylipuhdas esimerkki huonosti tehdystä lisenssipelistä, jossa pelintekijät ovat vähät välittäneet siitä, mitä markkinoille pukkaavat. Toiminta on yksioikoista ja puuduttavaa, tehtävärakenteet identtisiä ja tiimikavereiden mukanaolo on täysin tarpeeton. Ulkoasun ollessa kaiken lisäksi keskinkertaisen Xbox-pelin tasoa, ei Friend or Foen olemassaoloa voi oikeastaan edes käsittää. On se kuitenkin miellyttävämpi kuin Superman Returns, mikä ei ole järin suuri lohtu.