Miyamoto: Pelaajakunnan laajentaminen hyväksi tosipelaajille

Kuva on mahtava :D

Voihan sen noinkin ajatella...

Miyamoto on ihan oikeassa.

Eri ikäiset pelaavat jo monituisia vuosia...

Ja Amerikan markkinoilta:

"Imagine: Babies (DS) may sell more units than God of War: Chains of Olympus (PSP)"

Kehtaa varmaan olla vielä ylpeä siitäkin..

"pelaajakunnan kasvattaminen voimistaa tosipelaajien oikeutta jatkaa harrastustaan"

En tiennytkään, että minun oikeuteni pelaamiseen on kiinni Casual pelaajien määrästä. Nyt kyllä tuli sammakoista suusta enemmän kuin koko uran aikana yhteensä.

Luulen, että näiden puheiden takana on kuitenkin vain ja ainoastaan rahan tekeminen, ei todellakaan pelaajiston hyvinvoinnin tai edun ajaminen.. pakkohan hänen on koittaa jotain hc-pelaajia vakuutella, mutta tuskin noilla paranee arvostus.

Näistä tämän hetken casual pelaajista voi tulla jossain vaiheessa uusia hc-pelaajia, joten tavallaan tämä pelaamisen laajeneminen turvaa sen jatkumisen. Samalla tavalla tehdään nyt jotain "hömppä" elokuvia ja pienelle porukalle varsinaisia taidepläjäyksiä ja ei ole kummaltakaan katsojakunnalta pois. Kuten Kastle kommentoi, myös väärinkäsitykset pienenevät pelaamista kohtaan.

Niin sanottujen casual-pelaajien märään kasvattaminen ei sinällään haittaa meitä "täydellisä superduper tosipelaajia" mitenkään. Se, jos uudet mariot, mariokartit, mariotennikset, mariogolfit jne. tehdään pinnallisiksi ja liian helpoiksi räpellyksiksi laajemman yleisön takia, sen sijaan haittaa. Tästä on sekä hyviä, että huonoja esimerkkejä... (miten tuon nyt ymmärtääkään)

Toisaalta, jos ponipeli myy enemmän kuin joku "tosimiesten" turpasaunasimulaattori, niin voipi olla, että pelinkehittäjät siirtyvät höpönassupeleihin. Heh, viiden vuoden päästä täällä väännetään virkkaussimulaattori 2014:n ja söpösokeritoukka 2 hyperfighting turbon paremmuudesta...

Hajotkaa!!! ;)

Ei ne "oikeat pelit" mihinkään poistu vaikka höpönassupelit myyvätkin paljon.
Mitä enempi pelaajia, sitä enemmän ymmärrystä ja sitä vähemmän näitä: "pikkupoika tappoi ja raiskasi puoli amerikkaa videopelin takia"

En usko. Viimeinen "HC-peli" joka on NFS MCXVII tulee tämän vuoden jouluna, jonka jälkeen julkaistaan enää Horsez ja Nintendogs jatko-osia. Joudutte kaikki keksimään uuden harrastuksen.

"Kehtaa varmaan olla vielä ylpeä siitäkin"

KÄÄNNÖS: "Ai helvetti kun kaikki pelit eivät ole varhaisnuorille suunnattuja voimafantasioita joissa läträtään verellä, sisältävät tissejä, ja juonikyhäelmiä jotka ovat verrattavissa Prätkähiirien uusimpaan jaksoon! Markkinat eivät saa missään nimessä ostaa/pitää muitakin pelejä kuin joista minä pidän!"

Ihmeellistä lapsellista kitisemistä yli parikymppiseltä ihmiseltä päin. Miksi äijä aina jaksaa aina kiukutella siitä että markkinoilla on muillekin suunnattuja pelejä? Puhumattakaan siitä, että (kuten lähes aina) haukut väärää puuta. Kyseessä kun ei ole Nintendon, vaan Ubisoftin peli, eikä Nintendolla ole mitään tekemistä sen menestyksen kanssa. Eikä Nintendolla ole myöskään mitään tekemistä sen kanssa, että Sony ryssi God of Warin markkinoinnin, ja että suurin osa PSP:n käyttäjistä piratisoi pelinsä. Mutta hei, pakkohan tämän on olla Nintendon vika! Miksi ajatella, kun kaikki aina voidaan vyöryttää yhden muodikkaan syntipukin kontolle?

Markkinajohtajaa on aina helppo haukkua. Sitä paitsi itse olen huomannut, että konsolipelaajat ovat ihan yhtä ahdasmielisiä kuin fundamentalistikristitytkin, eri asioiden suhteen tosin, mutta kuitenkin. Tuota samaa ahdasmielisyyttä olen yrittänyt itsestänikin alkaa karsimaan ja sitä mukaa kun siinä on onnistunut, niin on huomannut kykenevänsä nauttimaan useammankinlaisista peleistä. Vielä on kuitenkin paljon työtä tehtävänä itseni suhteen.

Miyamotohan on aina tehnyt pelejä jotka viehättävät yhtälailla casual- ja hardcore-pelaajia.
Valitukset asiasta tosin ovat hyvin aiheellisia kun kerran kaikki tunnissa sählätyt heppatekeleet menee kaupaksi ja tuhansia tunteja vaivalla tehdyistä peleistä tosipelaajan tarkat silmät ja näpit erottavat vieläkin paljon parantamisen varaa.
Jos kaikki valta olisi osakkeenomistajilla ei muita pelejä varmaan olisikaan kun johonkin hienoon jippoon perustuvia pikkupelejä ja jos jonkun elukan hoitopelejä.

"Valitukset asiasta tosin ovat hyvin aiheellisia kun kerran kaikki tunnissa sählätyt heppatekeleet menee kaupaksi "

Markkinat ovat aina ostaneet tuota shaishea, ja ainoa syy miksi sitä nyt käytetään lyöntihevosena on se, että oma suosikki ei olekaan markkinajohtaja. Kukaan teistä ei koskaan valittanut sitä että PS2:lle julkaistu 50 Centin, Pimp My Riden, tai Crazy Frog Racerin tapainen paska myi miljoonia, ja paremmin kuin God of War tai Devil May Cry 3.

Minulle kyllä passaa kunhan eivät puutu vanhoihin sarjoihin.

Kivaa katsella kun "hc-pelaajat" urputtavat normipelien suosiosta... :)

Ne "hardcore"-pelit eivät yksinkertaisesti sovi kaikille eivätkä _tyydytä_ kaikkia _pelaajia_. Siksi tarvitaan näitä uusia ja tuoreita ideoita jotka pitävät myös muut kuin se kovimman ydinporukan kiinnostuneina pelaamisesta ja tuovat jopa uusia ihmisiä pelaamaan.

Nintendon hieman lapsellisemmat pelit vaan tuovat hyvää tasapainoa pelaamiseen. Ja Wiin myötä N todellakin tekee ison palveluksen pelaamiselle ja muille konsoleille, sillä se nimenomaan saa ennen pelaamattomiakin ihmisiä kokeilemaan pelaamista (ehkä innostuvat myös muista alustoista myöhemmin). Ja ehkä edes muutama kukkahattutätiä lopettavat kaikista rikoksista pelien syyttämisen, kun pääsevät vähän huolehtimaan virtuaalihevosista ja koirista ja huomaavat, että ei se kaikki pelaaminen niin paholaisesta olekaan.

"Kivaa katsella kun "hc-pelaajat" urputtavat normipelien suosiosta... :)"

Heh heh niinpä, parhaiten herää päivään kun lukee näitä kommentteja. Laskisin itsenikin jonkin asteen HC -pelaajaksi, mutta ei noiden casuaalipelien menestys haittaa, kun ei se ainakaan vielä ole vaikuttanut "HC -pelien" laatuun. Tai ainakaan itse en laskisi Mario Karttia tällaiseksi, mutta Super Marion kylläkin.

Mitenkähän HC-pelaaja määritellään? Täytyy varmaan olla tietty määrä tappoja Halossa ja CoD4 täytyy olla pelattuna veteranilla läpi ;D

"kun ei se ainakaan vielä ole vaikuttanut "HC -pelien" laatuun."

Viimeisen parinkymmenne vuoden aikana on vaikuttanut aika merkittävästi varsinkin jos on pelaillut myös pc:llä

"Viimeisen parinkymmenne vuoden aikana on vaikuttanut aika merkittävästi varsinkin jos on pelaillut myös pc:llä"

Mitenkähän näiden asioiden välille jonkun yhteyden saa. Jos haluaa PC:n omaperäisten pelien kuolemaan jonkun syntipukin niin eiköhän se ole juurikin nämä nyky "hc-pelit", jotka alkavat olemaan aika pahasti kaavoihinsa kangistuneita. Minusta esimerkiksi pelit kuten Endless Ocean muistuttavat vanhoja hyviä PC-aikoja, jolloin pelejä ei pakotettu niihin muutamiin genreihin ja tiukkoihin sääntöihin, vaan lähdettiin oikeasti rakentamaan peliä vapaasti omaperäisten ideoiden kautta. Lähempänä nykyaikaiset (hyvät) casual-pelit tuota PC kulta-aikaa taitavat olla kun nyky "hc-pelit".

"Mitenkähän HC-pelaaja määritellään?"

Mitään HC-pelaajan määritelmää ei ole olemassa. Sellaisen määritelmän ovat luonet ne itseään ylemmälle tasolle luokittelevat pennut, jotka pelaavat pelejä sektorilta FPS-veriroiskuu-n***itaan-vedetäänkamaa akselilla ja joiden mielestä kaikki muut pelit jotka eivät kuulu tälle akselille ovat täyttä paskaa, riippumatta siitä ovatko ne pelit hyviä vai ei. Ei hyväksytyistä peleistä voidaan esimerkkinä ottaa vaikka Mariot. Ne käsitellään aina roskana, yksinkertaisesti siksi koska ne ovat tasoloikkia. Näille pennuille, jotka pitävät itseään HC-pelaajina ei yksikertaisesti ole olemassa vaihtoehtoa tai edes teoreettista mahdollisuutta, että muunlaiset kuin juuri heidän genren pelit voivat olla hyviä pelejä. Heidän ajatusmaailmassaan peli ei voi olla hyvä jos se on hauska/viihdyttävä/karkkisen näköinen/kevyt pelattava.

Itse olen pelannut tuhansia pelejä läpi, aloittanut C64 ajoilta. Pidän itseäni HC-pelaajana, mutta kriteerini ovat aivan erilaiset: 1) pelataan useampi tunti päivässä. 2) konsolihistoria/kokemus on merkittävä. Ei se ihmiset vaadi muuta. Se ei vaadi FPS-pelien rakastamista, eikä vaadi nintendon vihaamista. On tullut hakattua niin haloja kuin final fantasyitä, elder scrollseja, wii sportsia, eternal oceania, pikminiä, you name it. Kaikkia pelejä voi pelata niistä nauttien kun osaa ja tajuaa avata ne silmät.

On uskomattoman kapeakatseista luokitella pelejä vain HC-pelaajille, koska juuri tällainen ajattelutapa murhaa luovuutta peligenressä. Ja juuri siihen yleinen trendi on mennyt jo pidemmän aikaa.

^Hyvää tekstiä!
Jotenkin on sellainen mielikuva, että tämä CoD:n & CS:n aikana pelaamisen löytänyt sukupolvi on juuri tätä nillitysporukkaa.

Jep jep tosiaan tuo määrite on monille ihmisille aika erilainen.
Minusta se tarkoittaa miltein jo kuollutta ajattelutapaa peleissä, jossa pelaajaa ei ohjata kädestä pitäen alusta loppuun ja pelaajien oikeita taitoja ja päättelykykyä aliarvioidaan rankasti.
Pelit on myös usein tehty niin ettei peliin pahemmin tarvitse perehtyä että sen voittaa. Kunhan kävelee rautalangasta väännettyä polkua pitkin ja läpi pääsee kun vaan jaksaa pitää silmät auki.
Itselläni on takana myös tuhansia pelejä ja itseä oikeasti harmittaa kun peliä ei voi ottaa käteen ja miettiä "pääseeköhän tämän läpi" vaan ajatus on lähinnä "montako tuntia menee että tämän pääsee läpi".

Jos kerran "HC -pelaaja" = "12 -vuotias CS -muksu", niin en kuulu siihen ryhmään, vaan pikemminkin Calathian määritelmät sopivat itseeni. En tietenkään tarkoita että pelit PITÄISI luokitella erikseen HC- ja Casualpelaajille, mutta molemmat pitäisi silti ottaa huomioon. On totta että nykyään "casualpelit" ovat monasti omaperäisempiä, kun "HC:t" taas toistavat jo itseään, mutta ei asia minua näin pääasiallisena Nintendopelaajana ole häirinnyt. TasoloikkaMariot ovat edelleen Marioita, niiden taso ei ole juuri laskenut, ja uusille pelaajille suunnatut pelit kiinnostavat nekin jos omaperäisyyttä löytyy, eli eivät nekään välttämättä ole vain aloitteleville pelaajille.

Ihan asiaahan periaatteessa Miyamoto puhuu, vaikka itse näenkin asian osittain toisin. Mielestäni Casual-pelaajat jotka pysyvät casual-pelaajina ovat aivan turhia. Nämä Wii Fit / Sports yms ovat mun mielestä hyviä välietappeja pelaamisen tiellä. Esimerkiksi tiedän yhden n. 65-70 vuotiaan miehen joka osti kotiinsa PS2 lastenlapsia varten ja hommasi jotain helposti sisäistettäviä tasoloikkia ja pelaili niitä sitten lastenlapsien kanssa ja pikkuhiljaa sitten siirtyi pelaamaan muunkin tyyppisiä pelejä, kuten autopelejä, tappeluita, räiskintöjä jne.. Tälläisiä tapauksia juuri saisi olla enemmänkin jotka kehittyy eteenpäin peliharrastuksessa aloitinhan minäkin itse pienenä pelaamisen PSX:llä tasoloikista ja sitten vuoden pelailun jälkeen alkoi myös RPG-, Tappelu-, ja Autopelit maistua. Sen takia onkin hyvä olla tälläisiä helposti sisäistettäviä pelejä, mutta ne jotka jättävät pelaamisensa pelkkiin Casual peleihin saisivat minun puolestani jättää koko pelaamisen sikseen.

Pitäisin kyllä itseäni jonkin sortin HC-pelaajana. Tai ainakin olin sitä joskus. Olen aloittanut SNESillä, olen perehtynyt wanhoihin konsoleihin ja keräilen niitä, olen pelaillut joitakin todella kinkkisiä pelejä läpikin. Vaikkapa Bionic Commandon, ei se tosin vaadi kuin kärsivällisyyttä.

Nykyisin en vain enää jaksa pelata kovinkaan pitkiä pelejä. Zeldaa hivutan pikku hiljaa etiäpäin, Mario Galaxyn ahmaisin muutamissa päivissä. Pelaan kuitenkin mieluusti sellaisia 20 tunnin pyräyksiä ja retropelejä, joita voi pelata sellaisen 15 min. kerrallaan. Esim. prinsessan pelastaminen Mariossa rauhoittaa kummasti.

Pelit myyvät konsoleita, ja konsoleita pitää saada paljon kaupaksi. Jos jollekin konsolille tehtäisiin vain "HC-pelejä", jäisi konsolin levikki pieneksi, eikä tällaisia pienemmän käyttäjäkunnan HC-eepoksia kannattaisi sille tehdä. Vaalikaamme siis pelien monipuolisuutta ja välttykäämme tuijottamasta omaa napaamme tässä asiassa.