inFamous

Mitä tekisit, jos huomaisit saaneesi yli-inhimillisiä kykyjä samaan aikaan, kun yhteiskunta ympärilläsi luisuu anarkiaan? Jos normaalit säännöt eivät enää rajoittaisi toimintaasi, muuttuisitko epäitsekkääksi hyväntekijäksi vai alkaisitko häikäilemättömästi kahmia valtaa? Uudessa supersankaripelissä kyse on juuri tästä: korruptoiko valta vanhan sanonnan mukaisesti, vai voiko epätavallisten voimien haltija säilyttää ihmisyytensä kaikkien muiden tukirakenteiden pettäessä?

Hyvän ja pahan tällä puolen

Sonyn tallista löytyy kolme huikean kovan luokan pelitaloa, jotka niittivät mainetta PS2:lle julkaistuilla tasoloikillaan. Kaikki tietävät Ratchet & Clankin ja Jak & Daxterin, mutta Sly Raccoon ja sen taustalla häärinyt Sucker Punch eivät yllä tunnettuudellaan samalle tasolle. Sly on kuitenkin omaperäinen ja näppärä sarja, jolla on pieni mutta sitäkin innokkaampi fanijoukkonsa.

Tunnetumpien kumppaneidensa vanavedessä myös Sucker Punch on irtautunut tasoloikkamenneisyydestään ja kehittänyt uudelle alustalle uuden sankarin. Pariisissa kujeilleen pesukarhun sijaan seuraammekin nyt Empire Cityssä seikkailevaa lähettiä, joka pakettia kuljettaessaan joutuu keskelle kaupungin tuhoavaa räjähdystä. Cole McGrath muuttuu tavallisesta jokapojasta sähköiseksi supermieheksi. Ystäviensä ja pyytämättä avuksi tulleiden salamyhkäisempien hahmojen avulla Cole alkaa kaivaa esille totuutta räjähdyksen syistä ja aiheuttajista.

Colen saappaisiin hyppäävä pelaaja pääsee tutustumaan melko vapaasti Empire Cityyn. Juoksulähetin parkour-taidoilla ja vähitellen kasvavilla supervoimilla varustettu kähisevä kaljupää pääsee kerta toisensa jälkeen päättämään, ketä hän haluaa auttaa: itseään ja kavereita vai koko yhteisöä.

Luuserit kulkevat keskitietä

Jo ensimmäisessä E3-messuilla 2006 esitetyssä trailerissa annettiin ymmärtää, mistä inFamousissa on kysymys: hallituksen hylkäämässä kaupungissa Cole ei vastaa teoistaan kenellekään, joten hän voi vapaasti valita, mihin voimiaan käyttää. Peli on täynnä pieniä ja isoja valintoja, jotka vaikuttavat siihen, miten Empire Cityn asukkaat suhtautuvat sankariinsa. Cole voi kaupunkia terrorisoivia jengejä vastaan taistellessaan räiskiä sinne tänne sivullisista välittämättä, tai hän voi toimia maltillisemmin ja suojella ohikulkijoita. Haavoittuneet tavikset voi joko parantaa luomudefibrillaattorina toimivilla tassuilla tai heistä voi imeä elinvoimaa parempaan tarpeeseen.

inFamousia pelatessa kohtaa myös varsinaisia Karma-hetkiä: Pelaajalle tarjotaan kaksi selkeää vaihtoehtoa, toinen hyvä ja toinen paha. Esimerkiksi pelin alkupuolella Cole saapuu kaupungin keskusaukiolle, jolle on pudotettu ruoka-apupaketteja. Cole ja kumppanit voivat antaa kaupunkilaisten kerätä omat osuutensa, tai he voivat rohmuta vahvemman oikeudella kaiken itselleen. Nämä valinnat eivät vaikuta pelin vaikeustasoon, ne ainoastaan liikauttavat ruudun kulmassa näkyvää mittaria sinisen tai punaisen ääripään puolelle.

Tällainen moraalisten valintojen tarjoaminen pelaajalle ilman näkyvää seurausta on mielenkiintoinen idea. Sen sijaan, että hyvä jätkä joutuisi oikeasti uhraamaan jotain, tai että paha poika hyötyisi välittömästi itsekkyydestään, seuraukset tuntuvat vain pelaajan pääkopassa. Vasta hyvän tai pahan karman kasautuessa alkaa näkyä eroja kaupunkilaisten käytöksessä ja tarinaa kuljettavissa välivideoissa.

Sähkövoima – muuta et tarvitse

Moraalipohdinnan ohella toinen tärkeä inFamousin ominaisuus ovat sen sähkön manipulointiin perustuvat supervoimat. Alussa Cole osaa vain ammuskella pieniä sähköiskuja vihollisia päin ja raivata eläviä ja elottomia esteitä tieltään sähköisellä paineaallolla. Vähitellen voimat kuitenkin lisääntyvät, ja ennen pitkää Cole osaa liukua junanraiteita ja sähkölankoja pitkin elektromagneettisen tyynyn päällä, sitoa viholliset maahan valokaarikahleilla ja heitellä pieniä räjähteleviä pallosalamoita väkijoukon keskelle.

Päätös selittää kaikki Colen voimat erilaisilla sähköisillä ilmiöillä on johdonmukainen, lisäksi se tarjoaa tarinankerronnallisia mahdollisuuksia. Jengit ovat kaupunkia hallitakseen katkaisseet sähköt suuresta osasta Empire Cityä, ja näillä sähköttömillä alueilla Cole on huomattavasti haavoittuvaisempi kuin siellä, missä ampeerit virtaavat. Voiman palatessa eri kaupunginosiin myös päähenkilön kyvyt kasvavat.

Sähkövoimat selittävät myös kätevästi joitain pelimekaanisia rajoitteita: Sankari ei voi käyttää tuliaseita, koska jatkuvasti kämmenissä kiertävä virta räjäyttäisi patruunat. Autossa matkustaminen on mahdotonta, koska bensa on herkkä penkkiä painavalle ihmispatterille. Ja yhtään nilkkoihin ulottuvaa lammikkoa syvempään veteen hyppääminen saa Colen oikosulkuun.

Hyppien ja huitoen

Ehtymättömien sähköammusten lisäksi Cole osaa luonnollisesti lyödä ja potkaista. Käytännössä lähitaistelu on kuitenkin inFamousin heikoimpia osa-alueita, iskuista yksinkertaisesti puuttuu kunnollinen iskevyys, eikä valikoimaa ole lainkaan. Jopa vihollisen nenän hieraiseminen hypätessä on mahdotonta, koska lyöntinapin painaminen molempien jalkojen ollessa ilmassa saa melee-Colen syöksymään kanveesiin maata täräyttävällä voimalla.

Lähes parasta antia inFamousissa sen sijaan ovat siellä täällä koettavat tasoloikkakohtaukset. Etenkin kaupungin kolmesta saaresta keskimmäistä hallitsevan massiivisen romutornin huipulle kiipeäminen tarjoaa haastetta ja mukavia näkymiä. Tosin useiden kolmannesta persoonasta kuvattujen pomppimispelien tapaan myös inFamousilla on omat kameraongelmansa, onneksi ei kuitenkaan mitään maata kaatavaa. Jokusessa paikassa on havaittavissa puutteita pintojen tunnistamisessa, minkä seurauksena Cole voi tipahtaa vahvalta näyttävän teräsrakenteen läpi ja pahimmassa tapauksessa jopa kokonaan ulos kartalta. Peli osaa kuitenkin tunnistaa tällaiset virhetilanteet, joten vaikka itse kohtasin kyseisenlaisen bugin kerran, en joutunut edes tuolloin käynnistämään peliä uudelleen.

Teknisesti inFamous on moitteeton mutta ei häikäisevä suoritus. Välillä rajuksikin yltyvä sähkömyrskyjen ja räjähdysten ilotulitus saa vain harvoin pleikkarin köhimään, koskaan ei ruudunpäivitys putoa lähellekään pelikelvottomuuden rajaa. Tekniikan sijaan Sucker Punch on keskittynyt tunnelmallisuuteen, ja sitä tarjotaankin kahmalokaupalla. Tuhosta toipumaan pyrkivä kaupunki huokuu hiljaista epätoivoa, ja kaiken kruunaa huomaamaton mutta äärimmäisen hyvin vaikutelmaa tukeva musiikki.

Hyvä JA paha

Vaikka inFamous ei sisällä minkäänlaista moninpeliä, on siinä pelattavaa helposti useammiksi kymmeniksi tunneiksi. Toisin kuin monissa muissa peleissä, joissa voi valita hyvän tai pahan toimintatavan välillä, inFamousissa vaikutukset tarinaan alkavat näkyä jo ennen loppuvideota. Kummankin polun kulkeminen vaatii oman pelikierroksensa, ja varsinkin Trophy-addikteille tekemistä riittää myös räjähdyksen kylvämien sirpaleitten metsästämisessä.

Sucker Punchin tuotos on ehdottomasti hintansa arvoinen ostos, ja lievistä puutteista huolimatta kelpo lisä PS3:n ennestäänkin vahvaan yksinoikeuspelien kirjoon.