Sosiologi: 'Tappajapelit' eivät tee lapsista tappajia

Etelä-Kalifornian yliopiston sosiologin Karen Sternheimerin mukaan syytettäessä videopelejä nuorten väkivaltaisuudesta unohdetaan se tosiasia, että vaikka pelaaminen on kasvanut räjähdysmäisesti, on nuorisoväkivallan määrä romahtanut.

Kymmenessä vuodessa Doomin (1993) julkaisun jälkeen henkirikoksista epäiltyjen nuorten pidätykset ovat laskeneet 77 prosenttia, vaikka välissä on ehditty julkaista useita väkivaltaisempiakin pelejä. Todennäköisyys tulla tapetuksi koulussa on seitsemän 10 miljoonasta.

Sternheimer väittää, että pelejä syytettäessä unohdetaan kasvuympäristö, jossa esimerkiksi köyhyys, epävarmuus, perheväkivalta, työttömyys ja mielenterveysongelmat voivat synnyttää väkivaltaisia taipumuksia. On lisäksi todennäköistä, että jo valmiiksi väkivaltainen henkilö hakee myös väkivaltaista viihdettä.

- Jos aikuinen ammuskelee työpaikallaan, mitä tapahtuu useammin kuin kouluissa, niin uutisissa harvoin mainitaan ampujan mahdollista videopelaamista, sanoi Sternheimer.

Syyttämällä videopelejä myös vapautetaan rikolliset vastuusta, mikä tuntuu olevan erityisen houkutteleva lähestymistapa, kun valkoihoiset, keskiluokkaiset esikaupunkilaisnuoret ovat syytettyinä. Heitä pidetään vaikutuksille alttiina olevina lapsina, jotka ovat vain vaarallisen tuotteen uhreja, kun taas tummaihoiset pojat ovat nähtävästi vain "vaarallisia".