Alkuvuodesta 2007 julkaistu Lost Planet esitteli jääplaneetan E.D.N. III, jossa ihmiset taistelivat suurikokoisia hyönteismäisiä akrideja vastaan. Kolmannen persoonan räiskyttely menestyi kohtuullisesti lähinnä siksi, ettei samaan aikaan julkaistu muita kovia nimikkeitä. Ei siis ole yllättävää, että Capcom päätti kasvattaa Lost Planetin sarjaksi. Jatko-osaan on panostettu, mutta koreaa ulkoasua lukuun ottamatta peliä ei voi onnistuneeksi luonnehtia.
Paina vain eteenpäin äläkä mieti
Lost Planet 2:n tarina on täysin käsittämätön ja huonosti kerrottu. Tapahtumat poukkoilevat paikasta ja henkilöstä toiseen sellaisella tahdilla, että punainen lanka hukkuu jo ennen löytymistään. Viimeistään puolivälissä pelaaja unohtaa pohdiskelun ja keskittyy kaiken liikkuvan ammuskeluun: mars eteenpäin, sillä yksittäisen soturin ei tarvitse tietää muuta kuin seuraavan maalitaulunsa. Lisäksi yhdenkään hahmon kasvoja ei näytetä: kaikilla on jokin maski naamallaan, mikä tekee heistä entistäkin etäisempiä. Ottaen huomioon Lost Planet 2:n graafisen loiston, on kasvoanimoinnin täydellinen puuttuminen anteeksiantamaton moka. Kauaa ei tällaista tarvitse sietää, sillä unohdettava kampanja on ohi kuudessa tunnissa.
Pelisarjan ominaispiirteiksi ovat muodostuneet mekaaniset taistelurobotit, suurikokoiset pomovastukset ja kiipeilykoukku. Kun vielä ohjausta on monin tavoin paranneltu ja räiskintä tyydyttää, kuulostaa kaikki vielä ihan hyvältä. Sitten alkaa alamäki. Miksi en voi ampua kiipeilykoukkua hypyn aikana, kuten vaikkapa Bionic Commandossa? Miksi taistelurobottiin noustaan yleensä Y-napista, mutta joskus B-napista? Miksi namiskat eivät ole siellä, missä ne yleensä kolmannen persoonan räiskinnöissä tapaavat olla? Miksei toimintoja voi muokata mieleisikseen itse? Peli tarjoilee joka nurkalla kummallisia ratkaisuja, jotka saavat kysymään ”miksi?” Liekö tekijöillä loppunut aika kesken, sillä Lost Planet 2 olisi kaivannut reilusti hiomista jokaisella osa-alueellaan.
Mitäs nyt piti tehdä?
Hyvin harvoin peli vaivautuu kertomaan, miten se haluaa itseään pelattavan. Erittäin usein eteneminen keskeytyy ihan vain siksi, että pelaaja eksyy sokkeloiseen kenttään tai pyörii ympyrää ihmetellen, mitä nyt pitäisi tapahtua. Kenttäsuunnittelu sinänsä on monipuolista ja innovatiivista, mutta pelialueen sokkeloisuus yhdistettynä huonoon tehtäväkuljetukseen aiheuttavat paljon turhautumista. Aivan oma lukunsa ovat välivideot, jotka edellyttävät oikea-aikaista nappien painamista. Tällaisissa quick time event -tapahtumissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Lost Planet 2:ssa niitä on tasan kolmessa (3) kohdassa koko pelin aikana. Tämän seurauksena reaktiotestejä ei osaa mitenkään ennakoida, ja ensimmäinen yritys päättyy aina epäonnistumiseen.
Tehtäväkuljetuksen epätietoisuus ulottuu myös hahmonkehitykseen. Pelatessaan saa jatkuvasti erinäisiä pisteitä ja pokaaleita suorituksistaan, mutta mistä pojoja kertyy ja miten paljon? Se jää usein täysin hämäräksi. Hauskin kokemuksella avattava ominaisuus on mahdollisuus pelata erilaisilla hahmoilla, kuten Resident Evil 5:n Albert Weskerillä tai Dead Risingin Frank Westillä. ”Skinit” valitaan erillisistä valikoista, ja siinä onkin seuraava ongelma: erilaisia välilehtiä ja pudotusvalikkoja on sellainen määrä, ettei niitä meinaa millään oppia käyttämään. Suurin osa pelaajista ei varmaankaan edes jaksa taistella tällaisen sivuseikan kanssa, vaan tyytyvät käyttämään kahta välilehteä: campaign ja multiplayer.
Ei ilman avecia sisään
Lost Planet 2 on alusta alkaen rakennettu pelattavaksi kaveriporukalla eli 2-4 pelaajan kesken. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta yksinpelinä tarinatila on lähes pelikelvoton. Tekoäly on täysi tunari ja käyttää aikansa lähinnä kuolemiseen ja seiniin ampumiseen. Lisäksi vihujen hyökkäys keskittyy pelaajaan sen sijaan, että tulitus jakautuisi tasan yhden pelaajan ja kolmen tekoälykaverin kesken. Asiaa ei auta kummallinen tallennusjärjestelmä: peli latailee usein, mutta tallentaa vain ”joskus”. Pahimmillaan tästä seuraa se, että kovan taistelun päätteeksi pelaaja passitetaan 45-minuuttisen osion alkuun. Tällainen suunnitteluratkaisu ei lisää peliin haastetta, vaan ainoastaan nostaa turhautumisen uusiin ulottuvuuksiin.
Alkuperäisen Lost Planetin viitoittamana myös jatko-osa sisältää pätevän moninpelin, ja nyt taistellaan kolmessa eri pelimuodossa. Elimination ja Team Elimination ovat tavallisia tappomatseja, eikä Post Grab ole normaalia lipunvaltausta kummempaa viihdettä. Moninpeli toimii kaikin puolin mallikkaasti, mutta toisaalta samat asiat on tehty muissa peleissä paljon paremmin. Tällaisenaan Lost Planet 2 ei muodosta minkäänlaista uhkaa moninpelikarkeloiden suurille nimille.
Korea kakku
Lost Planet 2:ssa ei ole kuin yksi osa-alue, jota voi luonnehtia toteamalla ”ei petä”. Graafisesti tarjolla on pätevää ja sulavaa tykitystä alusta loppuun. Maisemat vaihtuvat usein ja värien kirkkaus ilahduttaa silmää. Suurikokoisissa pomovastuksissa on fyysisen olemuksen lisäksi myös massan ja voiman tuntua, mikä ei peleissä ole aina itsestään selvää. Räjähdykset ovat kautta linjan onnistuneita ja aseiden pauke miehekästä. Ääninäyttely on toimivaa, joskin se muistuttaa enemmän radiojutustelua ja tavoittaa hyvin harvoin tilanteen vaatiman energian. Taustalla pauhaava musiikki on erittäin mahtipontista ja istuu maailmanpelastusmeininkiin täydellisesti.
Alkuperäinen Lost Planet menestyi erikoisen tarinan ja kilpailevien julkaisujen puuttumisen vuoksi. Jatko-osa ei ole yhtä onnekas, sillä sen tarina on käsittämätön ja pelattavuus olisi kaivannut runsaasti rikkaruohojen kitkemistä. Lisäksi Lost Planet 2 joutuu tänä kesänä kilpailemaan todella kovien nimikkeiden kanssa pelaajien ajankäytöstä. Capcomin kadonnut planeetta epäonnistuu ja sen kohtalona on jäädä kaupan hyllylle pölyttymään.
Galleria:
Kommentit
1osan juoni oli täysin syvältä ja ohj...
1osan juoni oli täysin syvältä ja ohjaus kankeahko.
Mutta silti se oli loistava peli. Ainut mikä puuttui oli co-op ja nyt sekin on mukana.
Pistää kyllä ihmetyttämään arvostelu, kun peliä suurimmaksi osaksi vaan haukutaan. Moninpeli demo ja yksinpelinkin iskivät itseen ainakin täysin ja sitä luulisi koko pelinkin olevan paljon parempana. Onkohan tätä nyt pelailtu yksinään eikä koettu sitä co-oppia? Ja kuinka paljon on arvostelija moninpeliäkään pelannut, kun kerta valikotkin ovat vielä ihan hukassa? Olisi nyt ollut mukava lukea tuosta co-opista ja moninpelistä syvällisempää kokemusta. Nyt jäi mieleen, että oltaisiin kokeiltu nopeasti jonkinlaista betaa.
En siis vielä ole ehtinyt peliä hankkimaan, mutta vaikuttaa olevan tämä jatko-osa ensimmäisen osan kaltainen paranneltuna kaikella lisäkivalla. Arvostelu vaan iski nyt niin pahasti silmään, kun parjattiin kaikkea mikä 1osassakin toimi.
Paskat paskasta arvostelusta. Ostoon menee:)
Eka osa oli kohtuulisen hyvä peli vai...
Eka osa oli kohtuulisen hyvä peli vaikka se itseltä kesken jäikin. Aika vaihtelevia arvosanoja saanut tämä jatko-osa, pääosin ei hirveän mairittelevia. Ei luultavasi tule kyl koskaan hankittua tätä.
Itseänikin on jo pitemmän aikaa ihmet...
Itseänikin on jo pitemmän aikaa ihmetyttänyt nämä huonot arviot. Itse ostin pelin ja oikein hyvänä pidin, enkä ole sellainen ihminen jonka tarvitsisi oikeuttaa omia ostoksiani.
Peli on suunniteltu kyllä tosiaan melkolailla enemmän valtavirrasta poiketen. Siinä missä muiden räiskintöjen kentät ovat yksi pitkä putki jota pitkin kiidätetään, on LP2:n kentät usein hieman monimutkaisempia ja/tai suurempia ja ovat jaoiteltu kolmella lataus ja välianimaatiokohdalla. (joiden välissä ei valitettavasti tapahdu tallennusta). Lisäksi kentän tehtävät on tosiaan annettu niin että niitä pitää hieman miettiä.
Ei minulla ole mitään ongelmaa noiden kanssa. Ihan kivoja featureita (paitsi se välitallennuksien puute).
Minun mielestäni pelistä löytyy vieläpä aika paljon enemmän variaatiota tehtävistä kuin muista räiskinnöistä.
Ohjauksen kanssa ei ole ollut alun jälkeen mitään ongelmia. Peli tarjoaa 8 erilaista näppäinkonfiguraatiota. Itse muokkasin ne sellaisiksi kuin useissa muissa räiskinnöissä (eli viimeinen B-4 konfiguraatio). Ja vielä tähtäys tarpeeksi nopeaksi, että niitä 90 asteen käännöksiä ei tarvita.
Sen kyllä myönnän että mechien ohjaileminen on ongelma, niitä kontrolleja kun ei saa muokata. Tai oikeastaan ne mechien erikoisemmat liikkeet, jotka tarvitsevat vasemman tatin pohjaanpainamisen ja jonkun muun nappulan yhtäaikaa.
Pelin AI on kyllä melko kuraa. Tästä pelistä ei saa balansoitua tiukkaa vääntöä vaikka mitä tekisi, vaan pelkäksi kepeäksi hassutteluksi menee jopa vaikeimmalla tasollakin. Omien mahdollisten AI kavereiden huonon tekoälyn balansoimiseksi on myös vihollisilla tosi karmea tekoäly.
Pelin juonesta en viellä tiedä mitään...
Pelin juonesta en viellä tiedä mitään mutta moninpeli oli yhtä kaaosta ja aika sekava.
"Lost Planet 2:n tarina on täysin käs...
"Lost Planet 2:n tarina on täysin käsittämätön ja huonosti kerrottu."
RE5n,Bayonettan,Devil may cryn juonet ovat yhtä käsittämättömiä (RE5ssa kaksikko putsaa Afrikan aarteista, joita köyhimmät tarvitsisivat enemmän). Annat sellaisen kuvan itsestäsi, että otat pelaamisen liian vakavasti. Hyvää huumoria saa olla ja joskus nauran itse huonolle juonelle ja sen takia sitä jaksaakin pelata, kun on niin "piristävää".
Capcom ei ole firma, joka on tunnettu upeasta tarinasta ja tässäkin asiassa auttaa se, että tietää suhtautua tulevaan peliin huumorilla. Hauskaaha pelaamisen pitää olla, välittämättä siitä, että does it make sense or not:)
"Pahimmillaan tästä seuraa se, että k...
"Pahimmillaan tästä seuraa se, että kovan taistelun päätteeksi pelaaja passitetaan 45-minuuttisen osion alkuun."
I feel you bro...
Ei sillä, että puolen tunnin liikkuvissa junissa pomppisen jälkeen olisi loogista olla tallennuskohta ennen muutaman korttelin kokoista hiekkamatopomoa jonka oikeaoppinen listimistapa on suuri mysteeri.
Alun riehakas neljän hengen co-op kutistui paskan pelin ja parempien pelien tulvan takia yksinpeliksi, eikä tuota voi miksikään nautinnoksi kuvata. Mutta pakkohan se on pelata kun siihen tuli tuhlattua kaksi kelvollista vaihtopeliä.
Ensimmäinen osa oli kansantanssisoittimesta ja kovasti vaikuttaa siltä, että niin on tämäkin.
''Miksi en voi ampua kiipeilykoukkua ...
''Miksi en voi ampua kiipeilykoukkua hypyn aikana?'' Sitä itsekin ihmettelen... Ja tarinasta ei tosiaan tajua yhtään missä mennään ja mitä tapahtuu.
Myös harmittavaa on, että pelaamista ei voi muuttaa ensimmäiseen persoonaan. Mutta kaikkein pahinta pelissä ovat kranaatit...Kranaattia ei voi heittää mättäytyessään ja pelaajan pitää pysyhtyä, että kranaatin voi heittää. Siis WTF!! Vielä pitää valittaa siitä, että split screen modessa ruutu jaetaan neljään osaan kahdella pelaajalla!
Muuten Lost Planet 2 on näyttävä ja ihan hauska, että kyllähän tuota ajankuluksi pelaa.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi