Sam & Max: The Devil's Playhouse

Viimeisen kymmenen vuoden ajan seikkailupeligenre on ollut pelimaailman harvoja lähes sukupuuttoon ajautuneita lajityyppejä. Varsinkin konsolirintamalla. Tietokonepuolella valo on hivenen kirkkaampi, mutta silti aivan liian himmeä. Episodipelaamiseen keskittynyt Telltale Games on kuitenkin seikkailugenrelle se kuuluisa majakka pimeydessä. Studio on julkaissut jo muutamia omia viritelmiä sekä ostanut naavapartojen mieliksi lisenssit osaan menneen ajan kuuluisimmista nimikkeistä ja tehnyt näille oikeutettua kunniaa jatko-osilla. 1990-luvun alussa ainokaisen kerran peliksi käännetty Steve Purcellin Sam & Max -sarjakuva on saanut Telltale Gamesin siivessä jo peräti kolme episodeihin jaettua kautta, joista viimeisin sai finaalinsa elokuussa.

Tavallista psykoottisempi jänis

Sam ja Max ovat etsiväpari, joiden nurinkurisista toimeksiannoista niin sarjakuva kuin pelitkin ovat koostuneet. Mistään normaaleista kavereista ei suinkaan ole kysymys. Kaksikon viisaampi osapuoli Sam on pukuun sonnustautunut puhuva koira ja tämän aisapari Max on jäniksentapainen yliaktiivinen vipeltäjä. Maailma mukailee (ja irvailee) todellisuutta, mutta realistisuus on kaukana pelien sanakirjasta. Absurdisuus on oikeampi sana kuvailemaan kokemusta.

Telltale Gamesin kolmas kausi, viiteen noin parin kolmen tunnin mittaisiin jaksoihin jaettu The Devil's Playhouse, pistää pelaajan etsivineen selvittämään Maxin yhtäkkisten psyykkisten voimien taustoja. Tarina alkaa, kun Max saa kätösiin ViewMaster-laitteen, jolla pupu näkee tulevaisuuteen ja huomaa intergalaktisen avaruusgorillan hyökkäävän kohti Maata. Noin viisi sekuntia vision jälkeen kyseinen tapahtuma käy toteen. Pelaajan ohjaksissa on selvittää mistä on oikein kysymys käyttäen hyväksi Maxin alati laajenevaa valikoimaa erilaisia psyykkisiä kykyjä sekä luonnollisesti perinteisen seikkailupelin tavoin omia hoksottimia.

Koko kauden yli levittyvän tarinan lisäksi jokainen yksittäinen episodi sisältää oman erillisjuonensa ja usein myös miljöön. Mallia on haettu klassisista elokuvagenreistä aina jaksojen nimiä myöten. 1950-luvun tieteiselokuvat ovat olleet etenkin tällä erää lähellä tekijöiden sydäntä, mutta osansa saavat niin seikkailu-, jännitys- kuin kauhugenrekin. Esimerkiksi kauden kolmas jakso They Stole Max's Brain! alkaa kutkuttavan hauskalla film noir -pastissilla. Sam & Maxien kantava voima onkin aina ollut populaarikulttuurille irvailu ja sekopäinen huumori, eikä kolmas kausi tee poikkeusta sääntöön. Elokuvien ohella osansa saavat niin politiikka kuin musiikki jopa yllättävän tuorein esimerkein. Tekoa valvonut sarjakuvan luoja Steve Purcell onkin pitänyt huolen, ettei sarja ole ajautunut urilta.

Ongelmanratkontaa yli ajanmääreiden

Kahdesta aiemmasta osasta poiketen sarjan kolmas kausi jättää osoita ja klikkaa -systeemin. Padi-ystävällisempänä ratkaisuna pelihahmoa ohjataan nyt tatilla, mikä helpottaakin suunnistamista. Ajoittain hahmot tosin tekevät kaikkensa jäädäkseen näkymättömiin kulmiin kiinni. Pelaaja ohjaa pääsääntöisesti Samia, mutta näppäintä painamalla kuvakulman saa siirrettyä Maxin pään sisään. Yliaktiivinen pupu ei tosin kuulu liikuteltaviin hahmoihin. Sen sijaan pelaaja pystyy käyttämään tässä tilassa hahmon lukuisia psyykkisiä kykyjä, joiden ympärille koko kolmannen kauden ongelmanratkonta perustuu.

Tulevaisuusvisiot muodostavat perusrakenteen pähkinöille. Jo pelin alkuun saadun ViewMasterin avulla Max pystyy näkemään tiettyjen objektien tulevaisuuteen, minkä avulla pelaajan on mietittävä oikea tapa edetä. Kärsimättömän pupusen mielenlaadun vuoksi visiot ovat yleensä vain muutaman sekunnin mittaisia ja usein alkuun varsin irtonaisilta tuntuvia pätkiä. Pelaaja joutuukin yksittäisten tulevaisuudenlauseiden ja kohtausten perusteella päättelemään, kuinka kyseinen tapahtuma mahdollisesti saa alkunsa tai vaihtoehtoisesti, kuinka se pitäisi estää. Ajalla kikkailu on tehty äärimmäisen hyvin ja ongelmat ovat, ajoittaisista täysin odottamattomista ratkaisuista huolimatta, piristävän loogisia. Usein ratkaisun ilmetessä huomaakin päivittelevänsä itseään homman yksinkertaisuudesta.

Käytettävissä olevat voimat vaihtelevat hieman jaksokohtaisesti. Max oppii pelin edetessä muun muassa vatsasta puhumisen, teleporttaamaan puhelinlinjoja pitkin, telepatian sekä kutistamaan itsensä ja Samin pieneen pähkinäpurkkiin. Taitoja käytetään hyödyksi jatkuvasti, mutta peli ei unohda myöskään perinteisen seikkailupelin kultaisia oppeja. Tavaroiden oikeaoppinen yhdistely sekä hahmojen kanssa keskustelu ovat usein se ainoa tapa edetä. Kokonaisuudessaan The Devil's Playhouse sisältää piristävän laadukasta ongelmanratkontaa, vaikka taso tuntuukin hieman heikkenevän, mitä edemmäksi kaudessa päästään. Tarinan toinen jakso, muinaiseen Egyptiin sijoittuva The Tomb of Sammun-Mak, on harmaasolujen ystäville kauden parasta antia. Neljään kelaan jaettu jakso muodostuu käytännössä omista lyhyistä ongelmista, joiden selvittämiseen tarvitaan kuitenkin kaikkia keloja. Episodin nerokkuus perustuukin oikeassa järjestyksessä pelaamiseen, jolloin jumiin jääneeseen kelaan löytyy ratkaisu joko myöhemmin tai aiemmin tapahtuneesta kohtauksesta.

Nikottelevaa laatua

Visuaalisesti Sam & Max: The Devil's Playhouse ei ole edelleenkään mikään kaunistus. Verrattain nopea julkaisutahti vaikuttaa luonnollisesti tuotteen tekniseen laatuun. Tekstuurit ovat yksinkertaiset ja hahmot kulmikkaita, mutta ulkoasu toimii tarvittavan hyvin. Ruudunpäivityksessä on ajoittain silti ongelmia, ja pahimmillaan välidemot nykivät todella pahasti. Onneksi ääninäyttely korjaa paljon ja antaa pelin huumorille sen tarvittavan lisäpotkun. Musiikki noudattelee esikuvana toimivan teeman mukaisia sävelmiä. Sateen piiskaamalla film noir -kadulla kuullaan surumielistä jazzia, kun taas faaraon aarteen metsästystä sävyttää seikkailua henkivä fiilistely. Alkuvalikoissa ei jostain syystä kuulla minkäänlaista ääntä, mikä kerta toisensa jälkeen saa epäilemään kaiuttimien olevan poissa päältä.

Vaikka parhaimpien seikkailupelien joukkoon ei näillä meriiteillä päästäkään, Sam & Max: The Devil's Playhouse on silti hyvin toteutettua pähkäilyä. Kerronta yltää paikoin erinomaiselle tasolle, mutta viiden jakson päätteeksi valtaosa ajasta on silti ollut vain hivenen keskitasoa korkeammalla. Tekniset heikkoudet antaa silti helposti anteeksi nautinnollisen pelattavan edessä. Näinä genren synkkinä aikoina kaikki mahdollinen kelpuutetaan, eikä Telltale Gamesin tuotokset ylipäätään ole sieltä huonoimmasta päästä. The Devil's Playhousella on puutteensa, mutta toisaalta se tarjoaa myös piristävän erilaista ongelmanratkontaa muuten varsin perinteisissä raameissa.

Peli on mahdollista ostaa joko yksittäisinä jaksoina 7,95€ hintaan, tai napata koko kausi hieman huokeammalla 24,95€-lapulla varustettuna