Luukku 15: Forza Motorsport 3 vs. Gran Turismo 5

Kirjoittaja on pitkän linjan Gran Turismo- ja PlayStation-immeinen. Forza Motorsport 3 oli ensitutustuminen kyseiseen pelisarjaan. Jutussa esitettyjen näkemysten pohja on omasta pelikokemuksesta. Kuvat on itse otettu kummankin pelin Photo Modessa, eikä niitä ole käsitelty mitenkään.

Kumpi on parempi, Forza Motorsport 3 vai Gran Turismo 5? Vai voiko kumpaakaan julistaa selväksi nykykonsolien autopelien yksinvaltiaaksi? Tässä yksi näkökulma aiheeseen. Jotta käsittely ei olisi jäänyt kovin pintapuoliseksi, pelasin kumpaakin peliä reilusti toistakymmentä tuntia.

Spoileri: en aio julistaa kumpaakaan voittajaksi. Joten jos petyit, voit lopettaa lukemisen tähän.

Satoja ratoja ja ziljoonia autoja

Gran Turismo 5:n yli tuhannen auton valikoima on ensi kuulemalta häkellyttävän suuri. Monilla pettymys kuitenkin iskee viimeistään siinä kohtaa, kun tajuaa "vain" reilun kahdensadan kiesin olevan niin kutsuttuja Premium-malleja. Näihin yksilöihin on upotettu enemmän miestunteja ja yksityiskohtia kuin, no, keksikää itse osuva vertaus. Loput noin 800 autoa on siirretty HD-aikakauteen huomattavasti pienemmällä panostuksella. Käytännössä Standard-autotkin näyttävät varsin kuvauksellisilta, vaikka jokunen vähemmän mairitteleva malli mukaan mahtuukin.

Sama kierrätys näkyy jossain määrin myös GT5:n ratavalikoimassa. Oikeasti täysin uusia ratoja ei ole kuin kourallinen, ja vaikka Course Makerilla voikin luoda uusia latuja, on iso osa tarjonnasta aika tuttua kauraa. Paikka paikoin maasto on melko lattean ja koruttoman näköistä, mutta ajaa kyllä asiansa. Harvemminpa sitä paitsi oikeassa kisatilanteessa paljoa sivuilleen ehtiikään vilkuilla. "Katse kauas eteen" opetettiin jo autokoulussakin. Ja kyllä Turismo-pelaajankin silmää hivellään. Erityisesti pimeällä tai sateessa ajaessa on kummasti tunnelmaa.

Forzassa kauneus ulottuu myös ratojen reuna-alueille, jotka ovat kiitettävän yksityiskohtaisia tehden kokonaisuudesta elävämmän. FM3:n maailmassa ei yötä tunneta, ja aurinkokin paistaa aina. Mutta etenkin New Yorkin neonvaloloiste on hienoa katsottavaa, vaikka päiväolosuhteissa ajetaankin. Fujimi Kaidon vesiputous oli ensimmäisellä kerralla niin törkeän hyvän näköinen, että melkein teki mieli pysähtyä ja jäädä hetkeksi ihailemaan. Näyttävät valaistusefektit ovat kuitenkin jotenkin pelimäisiä.

Turn 10:n huolella mallintamia autoja kelpaa katsella vaikka vähän lähempääkin. Ne eivät ihan yllä GT5:n Premium-värkkien tasolle, eikä kromi kiillä niin viettelevästi. Toisaalta kaikista vakiona tulevista noin 400 menopelistä löytyy myös sisäkuvakulma. Eikä ihan mitätön seikka ole mahdollisuus autojen ulkonäön muokkaukseen ja valmiiden pintakuvioiden jakoon pelin omalla kauppapaikalla.

Tekniikka kunnossa ja käytettävyys hallussa?

Teknisesti Forza 3 on lähes moitteeton. Ruutu päivittyy sulavasti 60 kertaa sekunnissa ilman minkäänlaisia näkyviä nykimisiä. Joskus auton lipuessa ruudulle ennen kilpailun alkua ehtii nähdä vähän repeilyä. Toinen kauneusvirhe on pidemmillä radoilla (esim. Nürburgring tai Fujimi Kaido) ilmenevä pop-in, eli kauempana siintävät kohteet ilmestyvät yhtäkkiä näkyviin. Ilmiö ei suinkaan ole vieras GT5:llekään, ja etenkin illan pimetessä dynaamiset varjot räpsähtävät joskus esiin varsin tökerön näköisesti kesken kaiken. Toisinaan varjot palikoituvat hetkellisesti, ja savu tai vesi saavat välillä autojen reunat näyttämään todella rosoisilta.

Kazunori Yamauchin tuotteella on välillä myös vaikeuksia säilyttää 60 fps:n ruudunpäivitysnopeus, ja joillain radoilla repeilyä tapahtuu enemmänkin - eritoten jos pelaa sisäkuvakulmasta. Toiset ovat epätasaiselle ruudunpäivitykselle enemmän allergisia, omaan pelinautintooni tuollaiset pienet tekniset murheet eivät käytännössä ole vaikuttaneet.

Pelien käyttöliittymissä ja käytettävyydessäkin on suuria eroja. Forza 3:n tyyli on hyvin pelkistetty mutta toimiva. Se myös tarjoaa pelaajalle käyttäjäystävällisemmän kokemuksen ehdottamalla suoraan kuhunkin kilpailuun sopivaa autoa ja hoitamalla virityksen yhtä nappia painamalla. Niin sanottu PI eli Performance Index helpottaa hahmottamaan kilpureiden välisiä tehosuhteita, joten käyttäjän ei tarvitse ymmärtää tuon taivaallista hevosvoimista.

Gran Turismo 5:ssä turhan monet asiat tehdään hankalasti ja monen mutkan kautta. Yleisin näistä mutkista suuntautuu takaisin GT Lifen päävalikkoon. Otetaan lyhyehkö esimerkki todellisesta tilanteesta. Haluatko osallistua klassisten kilpureiden kisaan? Ai ei ole autotallissa sopivaa autoa. Sitten mennään päävalikon kautta autokauppaan ja yritetään muistella, pitikö sen auton olla vuosilta 1960-1979 vai 1950-1969? Entä kävikö tähän japanilaiset autot lainkaan? Voi hitto, renkaatkin piti olla tietynlaiset. Mitähän ne oli? No, käynpä katsomassa. Paitsi että rengaskauppa on oman valikkonsa takana.

Toisaalta en koe GT5:n käyttöliittymää varsinaisesti sekavaksi. Se vain kaipaa muutamia oikopolkuja helpottamaan navigointia erityisesti autovalintojen suhteen. Myös ihan yksinkertainen Restart race -toiminto olisi poikaa. Katsotaan, kuunnellaanko Japanissa pelaajien palautetta, eli tuleeko asioihin mahdollisesti parannusta päivityksillä. Siihen asti Forza 3:n minimalistisempi käyttöliittymä on käytettävyydeltään hieman parempi.

Uudestaan, uudestaan!

Yksi osa-alue, jossa Forza 3 vie Digital Polyphonyn tuotosta kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa, on uusinnat. Gran Turismo 5:n replayt ovat toki hurjan kaunista katsottavaa, mutta ominaisuudet ja kamerakulmat ovat hyvin rajalliset. Edes sellaista perustoimintoa kuin taaksepäin kelausta ei GT5:n uusinnoissa ole. Erilaisia kamerakulmiakin on vain muutamia. PlayStation 2:n GT-peleissä ollut ns. Synchronised Modekin eli musiikin tahtiin vaihtuvat kuvakulmat visuaalisine efekteineen on pudonnut kelkasta. Forza 3 sen sijaan tarjoaa uusinnoista pitäville todellista herkkua. On aivan mahtavaa katsella uudestaan ja uudestaan esimerkiksi makeaa kolaria tai kunnon sivuluisua ties mistä vinkkelistä välillä hidastaen, välillä nopeuttaen. Toiston suuntaa voi vaihtaa näppärästi liipaisimilla, ja vaikkei varsinaisesti pikakelausta löydykään, voi uusinnassa hyppiä ajallisesti eteenpäin.

Forza 3:sta löytyy myös eräs toinen ominaisuus, jonka olisin toivonut saavani GT5:eenkin. Kyseessä on tietysti tämä sunnuntaikuskien taivaanlahja ja laillistettu huijauskeino eli Rewind. Ajovirheet ja herpaantuminen totta kai ovat osa pelikokemusta, mutta tässä elämänvaiheessa kun peliaika on kortilla, mahdollisuus palata (peli)ajassa taaksepäin nappia painamalla tuntuu yksinkertaisesti hyvältä. Mitä sitten jos joku kokee sen epärehellisenä? Se on pelin oma ominaisuus, eikä sitä ole pakko käyttää. Rewindia hyödyntämällä ei myöskään ole mahdollista päästä tuloslistojen kärkeen. Sen sijaan se vähentää stressiä ja tekee pelaamisesta nautinnollisempaa, kun yksi pieni virhe ei johdakaan siihen, että koko kisa on ajettava kokonaan uusiksi.

Crash, boom, bang!

Yksi ehkä eniten tapetilla olleista vertailukohdista on autojen vauriomallinnus. Forza 3:ssa autoihin tulee pienimmistäkin osumista vähintään naarmuja peltiin, isommista mälleistä lasit sirpaloituvat ja auton mekaniikkakin kärsii. Saattaapa joskus takaspoilerikin pudota matkasta.

Gran Turismo 5:n kiiltävät autot eivät pahemmin osumista välitä, ja vasta ahkeralla kolaroinnilla Premium-automalleilta saa edes vähän konepeltiä longottamaan tai lommoa nokkaan. Rallivehkeistä voi jopa puskuri tai ovi irrota. Standard-autot nuhjaantuvat vielä vähemmän. Rymistelyn seurauksena peruskoslat muuttavat muotoaan tavalla, joka saa ne näyttämään muovailuvahasta tehdyiltä. Autojen ohjattavuus tai suorituskyky kärsii vain verkkopelissä, eikä tuulilasia saa edes särölle vaikka mitä tekisi. Joka tapauksessa on selvää, että GT5 jää tällä osa-alueella selvästi altavastaajaksi.

Asia ei kuitenkaan ole välttämättä ihan niin yksioikoinen. Siististi ajava kuski ei vaurioita juurikaan aiheuta, ja FM3:ssa kynnys kelauksen käyttöön nousee itselläni huomattavasti vähänkään isomman tärskyn jälkeen. Mutta sitä ei voi kieltää, etteikö se hieman tunnelmaa luo, kun kilpailun lopussa näkee autoissa ajelun tuoksinassa syntyneitä pieniä kolhuja. GT5:ssä autot ovat maalilipulle saavuttaessakin käytännössä yhtä siloisia ja puhtoisia kuin lähtökiihdytyksessäkin. Rallipoluilta sentään kylkiin kertyy lunta tai tomua ihan silmin nähtävästi.

Autoroolipelejä

Gran Turismo 5:ssä tasot avaavat uusia tapahtumia, ajokorttiluokkia ja onpa autoihinkin tasovaatimus. Kaikkein kovimpiin kaaroihin pääsee käsiksi vasta tasolla 23, jos kukkaro vaan kestää. Tämän lisäksi B-Spec-pelimuodossa on kokonaan omat kokemuspisteensä. Ja toisin kuin aluksi huhuttiin, ei A- tai B-Specin tasolla ole vaikutusta vauriomallinnukseen.

Forza Motorsport 3:ssakin on kahdenlaista kokemusta; kuljettajalle ja autolle kerrytettävää. Jokaisen uuden kuskitason myötä saa ilmaisen lahjabiilin. Omaa suosikkinelipyöräistä on pakko ajattaa tarpeeksi paljon, jotta siihen saa halvempia viritysosia. Myös verkkopelissä näytti olevan oma tasojärjestelmänsä, mutta netissä ajelun jätän suosiolla taitavammille maanteiden kuninkaille.

Jumalainen Photo Mode

Auto(peli)harrastajille pelkkä ratin vääntäminen ei välttämättä ole se koko juttu, vaan jo pelkkä kiiltävien autojen tuijottelu aiheuttaa mukavaa värinää. Niinpä kumpikin peli tarjoaa mahdollisuuden ottaa virtuaalisia valokuvia. Gran Turismo 5:n Photo Mode toimii vain uusinnoissa, mutta sen lisäksi on olemassa erillinen Photo Travel -tila. Sinne ei tosin ole asiaa kuin Premium-autoilla, mutta jälki onkin sitten jotain aivan huikeaa. Parhaimmillaan 8 megapikselin otokset voi myös siirtää XMB:n kautta ihan minne vaan. Laatu on joka tapauksessa jo pelkässä Photo Modessa niin hyvää, että termiä "fotorealismi" voi huoletta käyttää.

Forza 3:ssa ei varsinaista erillistä valokuvaustilaa ole, vaan kuvia voi räpsiä kesken kilpailun tai uusinnan. 1280x720-tarkkuuden virtuaalivalokuvat saa talteen suoraan My Forza Motorsport -sivustolle, mutta tallennusta Xbox 360:n kiintolevylle ei ole. Ja vaikka tälläkin komeita näpsyjä saa, on ottohetkellä säätömahdollisuuksia hieman vähemmän, ja lopputulos useimmiten helposti tunnistettavissa pelin tuotokseksi.

 

Miksi valokuvatilaa sitten dissataan? Valitettavasti näihin kuviin suhtaudutaan ihan liian usein vain kyynisesti toteamalla "pelkkiä bullshotteja, ei se peli oikeasti tolta näytä". Minusta Photo Mode on oleellinen osa kumpaakin peliä, ja monelle virtuaalikuvien räpsiminen on aidosti hauskaa puuhaa siinä missä varsinainen ajaminenkin. Jos paria saavutusta ei lasketa, ei valokuvaus ole mitenkään pakollista. Joten antakaa meidän nauttia autopornostamme.

Bugeja meidän peleissä, ei kai sentään?

Kummastakin pelistä etsivä löytää puutteita ja suoranaisia vikojakin. Mutta se että joku on keksinyt vaikkapa fysiikkabugin, jonka vuoksi auto käyttäytyy kolaritilanteessa hassusti, ei todellakaan tarkoita sitä, että tuollaisia tilanteita näkisi pelissä jatkuvasti. Molemmista peleistä pystyy myös nappaamaan kuvakaappauksia epäedullisissa olosuhteissa ja saada siten aikaan rujoja autoja tai tylsiä maastotekstuureja. Vaan pelaapa kumpaa peliä tahansa, en ainakaan minä ehdi keskittyä kyttäämään 2D-puita tai laskemaan pikseleitä. Puhumattakaan että peli-ilo latistuisi, jos vaikkapa edelläajavan auton perä yhtäkkiä muuttuukin epätarkasta tarkaksi (tai toisinpäin), kun Level Of Detail toimii hieman yliaggressiivisesti lisäten/poistan autojen geometriaa.

Surullisimmallaan tilanne on silloin, kun tullaan esittelemään GT5:n yksittäistä Standard-automallia - katson sinua, Lupo! - jossa vaikkapa ajovalot ovat pahasti pikselöityneet. Pieleen mennään kuitenkin, kun yritetään luoda vaikutelmaa siitä, että kaikki standardiautot näyttäisivät yhtä huonoilta ja joka tilanteessa. Mutta ei, käytännössä myös nämä vaatimattomammin mallinnetut autot näyttävät niin pelin aikana, hidastuksissa kuin valokuvaustilassakin todella hyviltä. Jotain pieniä, hetkellisiä röpöjä ja sahalaitoja toki näkee, mutta sitä tapahtuu niin nopeina vilauksina, ettei se oikeasti vaikuta yhtään mihinkään.

Kontrastia lisää entisestään erityisesti Photo Travel -tilassa otetut kuvat Premium-automalleista. Jos joku oikeasti kuvitteli kaiken näyttävän tien päällä tuolta ja pyörivän 60 ruutukuvaa sekunnissa, olisi pieni reality check paikallaan. Mutta onko valokuvaustilassa räpsittyjen kuvien esittely harhaanjohtavaa markkinointia? Minusta ei. Kuvat ovat siinä mielessä täysin aitoja, että ne on tehty pelillä ja kuka tahansa pystyy vastaaviin otoksiin itsekin ilman photoshoppausta tai muuta käsittelyä. (Ilmainen vihje: jos kuvasta puuttuu kaikki varsinaiset käyttöliittymäelementit - esim. kierrosajat ja nopeusmittari - se on lähes varmasti otettu Photo Modessa ihan pelistä riippumatta.)

Ojenna ratti rengille

Tekoälykuskien aito tyhmyys on ollut yksi Gran Turismon suurimpia tahroja, eikä GT5:kään tunnu asiaa juurikaan muuttavan. Vaan eipä sillä, kyllä Forzassakin välillä konekuski pamauttaa surutta konttiin, mutta yleisesti ottaen ne tuntuvat hieman paremmin osaavan väistää ihmispelaajan auton oikeassa kilpailutilanteessa.

Gran Turismon 5:n B-Spec-tilassa tekoälystä löytyy kuitenkin yksi vinha puoli. Olin aidosti hämmästynyt, kun aiemmin radalla suhteellisen hyvin pärjännyt tekoälysuojattini ei tasojen noususta huolimatta meinannut enää pärjätä. Lopulta huomasin, että omilla konekuskeillahan on "mieliala", ja O. Newtonin fiilis oli jostain syystä lähtenyt laskuun. Oletettavasti olin ajattanut poloista ihan liian monta kymmentä kilpailua putkeen. Niinpä oli pakko ottaa tallikaveriksi noviisi ja toivoa, että pieni lepotauko tekisi konkarilleni hyvää. Ja näin tapahtui; kun F. Ackerman oli parit voitot napsinut tuoreen vyönsä alle, piristyi myös luottomieheni ja palasi takaisin podiumin keskikorokkeelle.

Jos "forssalaista" ei enää hotsita itse tahkota kisoja läpi, voi kuskin paikalle istuttaa koneellisen ratinvääntäjän. Ihan ilmaiseksi tämäkään ei hommiaan tee, vaan nappaa puolet palkintosummasta, eikä minkäänlaista kokemusta kerry. Forzan apukuski tuntuu tekevän työnsä säntillisesti, ja hyvä niin, koska kun kaverin on ajamaan päästänyt, ei tilanteeseen voi enää vaikuttaa. Ja koska pikakelausta ei tässäkään pelissä tunneta, täytyy vain tyytyä katselemaan menoa lukuisista vaihtoehtona olevista kuvakulmista ja toivoa parasta.

Kun sampanjat on ruiskuteltu

Entäs sitten se ehkä oleellinen asia autopelissä eli ajettavuus ja tuntuma tiehen? Lyhyesti sanottuna se on kummassakin erinomainen ja silti erilainen. En osaa pistää eroa kunnolla sanoiksi, mutta GT5:ssä ajofiilis on yhtä aikaa tuttu, mutta silti jotenkin entistä hiotumpi. Autot pääasiassa käyttäytyvät kuin sarjan aiemmissakin osissa, ja sen vuoksi tällainen pitkän linjan GT-ihminen on tuntuman kanssa saman tien kuin kotonaan. Ratilla ohjastaessa tunnelma on entistäkin huikeampi, mutta erittäin sujuvasti homma sujuu liipaisinpalikoilla viritetyllä Dualshock 3:llakin.

Forzassa puolestaan kaikki ajoavut pois kytkettynäkin on aavistuksen tiukempi pito tiehen ja se tekeekin ajamisesta jossain määrin helpompaa. Tietoisuus Rewindistä aiheuttaa vieläpä sen, ettei ajamiseen tarvitse keskittyä yhtä tarkkaan. Turismoissa on aina pitänyt pitää kieli keskellä suuta ruutulipun heilahdukseen asti. Forzan kaahailua voi silti hyvällä syyllä kutsua nautinnolliseksi, vaikka puskemiset ja yliohjautumiset eivät samalla lailla Xbox 360:n padin kautta sormiini välitykään.

Helposti lähestyttävä ja helposti väheksyttävä

Vuosien takaiset "lupaukset", käännösvirheet ja ihan suoraan tuulesta temmatut jutut loivat valtavan hypen ja Gran Turismo 5:lle suuret paineet onnistua. Käytännössä tilanne kulminoitui siihen, että olematta jotain muuta kuin "täydellinen ajopeli", vähintäänkin lievä epäonnistuminen oli ainoa realistinen vaihtoehto. Ja näin jossain määrin tapahtuikin. Vaikka julkaisusta ei ole kuin kolmisen viikkoa, on päivityksiä jouduttu julkaisemaan jo kolme kappaletta. Väistämättä tulee itsellenikin mieleen, että kehitysaika kaikesta huolimatta loppui kesken, ja peli oli saatava markkinoille hinnalla millä hyvänsä. Nähtäväksi jää, kuinka paljon kaikki tulee aikaa myöten muuttumaan. Yamauchi itse ehti jo uhoamaan, että GT5:n julkaisu on vasta alkua.

Xbox 360:n omistajilla on ollut syytä tyytyväisyyteen, sillä heillä ehti olla vuoden ajan loistava paketti valmiina pelattavaksi. Eikä Turn 10 edes jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan uusia autoja tuli tasaisena virtana. Forza 3 Ultimate Collection sisältää valmiiksi kaikki tähän mennessä julkaistut kaarat, joten pikkurahalla saa noin 500 autoa - ilman yhtäkään "Standard-mallia". Ultimaattisen kokoelman hinta/laatu-suhde onkin varsin kovaa valuuttaa Gran Turismo 5:n rinnalla.

Ihan oma lukunsa näissä vertailuissa on tietysti myyntiluvut ja Metacritic-pisteet. Noille seikoille annan henkilökohtaisesti piupaut. Myydyt kappalemäärät tai arvostelujen keskiarvot eivät oleellisesti vaikuta omaan kokemukseeni tai tee pelistä parempaa (tahi huonompaa). Hyvät myynnit voivat toki johtaa siihen, että peli saa tukea lisäsisällön ja päivitysten muodossa, ja että jonain päivänä voi tulla seuraava osa pelisarjasta. Minulle niin GT5:ssä kuin FM3:ssakin on pelattavaa suoraan levyllä niin julmetun paljon, ettei pelaaminen lopu ainakaan sisällön puutteen vuoksi.

Niin mutta kumpi on parempi, häh?

Kuten alussa vähemmän hienovaraisesti paljastin, en pysty laittamaan näitä kahta peliä mihinkään paremmuusjärjestykseen. En vaikka teksti kuulostaakin "geeteefemman" osalta ehkä kovinkin negatiiviselta. Kokonaisuus kun on muutakin kuin yksittäisten tekijöiden summa, eikä tässä vertailussa edes ollut aikaa läheskään kaikkien ominaisuuksien esittelyille.

Forza 3 on tasavahva kaikilla osa-alueilla, eikä siinä ole merkittäviä puutteita tai heikkouksia. Sen ajomalli on jotenkin "arcademainen" - ainakin ilman rattia - eikä kolmen kauden aikana ole pahemmin tarvinnut vaikeustason kanssa kärvistellä. Kaikki sujuu luotettavasti mutta yllätyksettömästi. Tähän asti tarjolla on ollut vain perinteisiä muutaman kierroksen ajeluita ja kolmen erän point-to-point-kaksintaisteluja. Kiihdytysajoa kokeilin pari kertaa.

Gran Turismo 5 on paljon sekavampi säkki; tekniset murheet, käyttöliittymän kankeus ja yleinen epätasaisuus kuulostavat näin kirjoitettuna aika pahoilta. Mutta nekään eivät voi muuttaa sitä, että minulla on ollut hauskoja, hyviä pelitunteja - eikä loppua näy. Siinä missä Forza 3:n kuskin palkkaus on ollut lähinnä kertaluontoinen kuriositeetti, olen B-Specin kanssa viettänyt monet aamuyön tunnit. Se tuntuu selvästi omalta pelimuodoltaan ja tuo lisää vaihtelua. Eikä siitä ole ollut puutetta muutenkaan. Ajokorttitestit, Nascar-ajelut, ralliradat, hiljalleen pimenevät iltakisat, dynaaminen sää, Gran Turismo TV sun muut ovat pitäneet huolen, ettei tylsistyminen iske. Ja se valokuvien ottaminen, sekin on oikeasti todella kiehtovaa.

Kumpi sitten valita, jos omistaa sekä PlayStation 3:n että Xbox 360:n, eikä aika riitä kuin yhdelle autopelille kerrallaan? Vastaus on, että ei sillä ole oikeasti mitään väliä. Tutki sydäntäsi ja mieti, mitkä ominaisuudet juuri Sinulle ovat tärkeitä. Jos vapaa-aika ei ole kortilla, eikä päässä sätki intohimoinen vastarannan kiiski, pitää sekä Forza Motorsport 3 että Gran Turismo 5 jokaisen autopeleistä pitävän hyllystä löytymän.