Huhu: Halo: Combat Evolvedin uusversio jouluksi

Jos tulee, niin ostoon menee.

Kyllä kiitos.

Halo ykkönen on yhä (omasta mielestäni) paras halo,ainakin yksinpelin puolelta.Yksikään sen jälkeinen halo ei ole yltänyt samoihin viboihin kuin ykkönen.Ykkösen ensimmäinen kenttä missä paetaan,rantakenttä,lumikenttä,parasiitit ja loppu pakeneminen ovat jääneet välittömästi pelihistoriaan.Tämä peli oli se peli minkä takia ostin aikoinaan boxin enkä katunut pätkääkään.Luin vain vessassa jotain peli katalogia ja huomasin halon,se oli rakkautta ensi silmäyksellä :D

Saapi nähdä miten käy jos tulee,tuleeko hankittua boxi taas rinnalle.Rakastan todella paljon Gamecuben resident evil remakea,halo remake kuulostaa lähes samanlaiselta koukku peliltä.

Ihan alkuun täytyy varoittaa, ettei kukaan ota tätä henkilökohtaisena loukkauksena tai fanipoikasokeutena, sillä siitä ei ole kyse. Vain oma näkemys.

Miksi Halo1:stä pidetään niin erityisenä? Itse aikanaan pelasin mokomaa PC:llä, ja ainakin offline oli karmaisevaa diipadaabaa. Munattomat aseet, tylsät ja itseään toistavat vihut ja juonen olemattomuus oli ihan oma lukunsa. Maisemat nyt olivat enimmäkseen ihan kauniita, vaikka putkessahan sitä liiaksi juostiin. Taisi tulla pelattua ~5h, ennen kuin lopetin pettyneenä offlinen, ja siirryin kokeilemaan nettipeliä. Se toimikin jo ihan mukavasti, vaikken mikään onlinepelaaja olekaan. Halo2:sta tuli aikanaan Xboxilla myöskin vähän yli puolen välin yli tapeltua, mutta edelleen jäi kismittämään putkiräiskintä ja juonenkerronnan uskomaton typeryys. Saanut minkäänlaista tuntumaa hahmoihin, ja vasta kuoleman kohdatessa huomasti oman hahmonkin vaihtuneen. Viholliset olivat kuitenkin jo selkeästi paremman oloisia, ja niissäkin tuntui jotain eroa olleen. Liveä en sitten koskaan omannutkaan, niin siitä ei voi mitään sanoa.

-WaLuigi-, voin vastata ihmettelyysi vain omasta puolestani, mutta minuun ensimmäinen Halo teki vaikutuksen ennen kaikkea loistavan co-opin ansiosta. Aikoinaan Perfect Dark antoi jo viitteitä kuinka hauskaa räiskinnän pelaaminen voi yhteistyönä olla ja Halo hioi konseptia siitä entisestään.

Minua putkimaisuus ei ole koskaan häirinnyt, mikäli putki on laadukasta ja Halossa se sitä oli ja onhan siinä toki vapaampiakin kenttiä, kuten Silent Cartographer jossa pystyi helposti päättämään alkoiko saarta kiertää vasta- vai myötäpäivään. Myös putkimaisemmissakin kentissä, kuten koko saagan parhaassa eli Assault on the Control Roomissa, pystyi tilanteita lähestymään eri kanteilta, kunhan vain käytti hetken aikaa tutustua ympäristöön. Lisäksi taistelut olivat joka kerta erilaisia ja mitä enemmän peliin tutustui, sitä paremmalta se alkoi maistua - etenkin legendarylla. Aseissakin oli omaa fiilistään, sillä mikään niistä ei ollut mitenkään erityisen yliampuva tai älytön. Lisäksi ympäristöissä oli sellaista tiettyä monumentaalisuutta, johon edes sarjan myöhemmät osat eivät ole päässeet ja grafiikkakin oli mukavan tunnelmallista, hyvän äänimaailman tukemana. Juonikin oli sopivasti jossakin taustalla, osittain itse löydettävissä.

Omasta mielestäni Halon kampanjaa ei todella ole kokenut, ellei sitä ole kokenut kaverin kanssa samalta sohvalta - varsinkin jos kyseessä on kaveri, joka osaa ns. lukea omaa peliäsi. Co-oppina on tullut eteen hyvin elokuvamaisia tilanteita, jotka ovat nostaneet tunnelman kattoon kerran jos toisenkin. Yksikään myöhempi Halo ei ole onnistunut kampanjansa puolesta niin hyvin kuin ensimmäinen, vaikka Reach tuli paikoitellen lähelle. Mikäli tämmöinen uusversio tulee, niin minulla kyllä menee ostoon.

Zanis,

Noh, tuota co-opia ei tietenkään PC:llä koskaan tullut koettua, joten voi hyvin olla siitä kiinni. Kyllähän Time Splitters 2:kin toimi kaverin tunaroidessa vieressä huomattavasti paremmin kuin yksin. Kenttien tietynlaisen "massiivisuuden" allekirjoitan kyllä hyvinkin, ja ulkomaisemat olivatkin komeita, mutta harmittavan paljon siellä sisätiloissa piti juosta.

Onlinessa oli kyllä muutamia upeita kenttiä, joista ei voinut valittaa. Kokojen ja tyylien mukaan sai valita ihan riittävästi.

Zanis Dust pistikin pakettiin kaiken mitä itsekin tunsin halo ykkösessä :)

Halo ykkösen kentät olivat jotain uutta ja kiehtovaa,juurikin monumenttisia.Vaikka monet sisätilat olivat toistensa kopioita,ulkotilat olivat toista.Kentät olivat oikeasti erilaisia kokemuksia ja hyvin rytmitettyjä,niihin oli hauska palata yhä uudestaan.Välillä tuntui,että halon rengasmaailmassa oli kaikki vuodenajat yhdessä paketissa mutta eri alueilla,olihan itse rinkula maailma vain rakennettu kopio oikeista maailmoista,vähän kuin tähtien sodan kuolemantähti. 

Tarina on minusta myös kiinnostava.Kaksi eri rotua ja maailmaa kohtaa,sota alkaa mutta kuka on vastuussa kaikesta? Ehkei kaikki olekaan sitä miltä se on näyttänyt? Halon juonessa on mukavasti eri vivahteita ja sivujuonia pitämään kiinnostuksen päämäärässä.Vieläkään ei kunnolla tiedetä oliko halo 3 masterin viimeinen seikkailu,luulen että ei.Vaikka master chief onkin vain mies metalli asussa,on sen takana paljon muutakin historiaa.Kirjoista löytää tästä enemmän.Hahmojen takaa löytyy yllättävän paljon taustaa videopeliksi.

Viholliset myös elävät,ne eivät ole vain maalitauluja kuten vaikka esimerkkinä Codien yksinpeli.Halon eliteissä ja muissa vihollisissa on luonnetta,karismaa joka tekee niistä muutakin kuin vain ammuttavia kohteita.Tietää,että vastassa olevalla rodulla on oma historia.Ne puhuvat,suunnittelevat ja osaavat toimia ryhmänä.

Pakko sanoa,että en ole fanipoika,halo vain iski todella lujaa minuun silloin ja iskee yhä samalla voltti määrällä mikä on harvinaista omalla kohdalla,vain resident evil remake on iskenyt samalla tavalla ja iskee sekin yhä.Ja tietenkin Shenmue.

Halon tarina kärsii vähän samasta dilemmasta kuin resident evil,jotkut ymmärtää sen ja jotkut ei,ja joitakin ei vain kiinnosta :)

Co-op on tosiaan minulle tuon pelin suola ja sokeri. Kerronpa tähän yhden ikimuistoisen kokemuksen, joka sattui aikoinaan kaverin kanssa Assault on the Control Roomissa:
Kävimme kiivasta taistelua kaksitasoisella sillalla, minun ollessa ylhäällä ja kaverin alapuolella. Kaveri taisteli muutamaa grunttia vastaan ja tilanne vaikutti olevan hänellä hallinnassa, kunnes paikalle saapui eliitti, joka ampui häneltä suojat ja leijonanosan energiasta. Hänellä loppui kaiken lisäksi lipas rynkystä ja kuolema näytti väistämättömältä, kunnes minä ammuin allani olevan lasin rikki ja putosin suoraan hänen ja eliitin väliin, ottaen kriittiset osumat itseeni ja tappaen eliitin juuri viime hetkellä. Siinä oli kaverikin ihmeissään. :D Tuollaisia kokemuksia ei kovin moni peli ole pystynyt tarjoamaan ja tuo on vain yksi monista tapauksista. :)

WaLuigi: Ylipäätään scifi-fanina sanoisin että suurin puoleensavetävä ominaisuus Halossa on tarina. Eihän sitä tarinaa kuljeteta joka välianimaatiossa aivan samalla tavalla kuten monessa muussa pelissä tehdään, mutta siinä piileekin suuri osa sen hienoudesta, paljon jää oman mielikuvituksen varaan. Halon maailma on uskottava, mielenkiintoinen ja erityisesti innovatiivinen scifi tarina, niitä ei ihan hirveästi ole ollut olemassa. Perus scifi tehdään tylsästi vaihtamalla muukalaisrodun ulkonäköä ja paria ominaisuutta, Halo veti rohkean ässän hihasta ja erottuu sillä heti massasta.
Itselle Halossa hyvää oli pelin sujuvuus, kaikki yksinkertaisesti vain toimi jouhevasti. Aseista esimerkiksi Needler oli itselle aivan uudenlainen ase ampumapeleissä, ja ehkä siksikin ehdoton suosikkini.

Yksinpelistä puhuttaessa ei sovi unohtaa pelissä myöhemmin esiteltyä Floodia, hyvä ja yllättävä käänne. Sotilaan kypäräkameralla kuvattua välivideota katseltiin jännittyneenä.

Koskaan en peliä pelannut läpi, mutta tämä saattaisi muuttaa senkin seikan

Tuleekohan tähän tekstitys? Olisi kiva saada hieman selvää puheesta, kun musiikki pauhaa taustalla. Itse jätin tarinan omaan arvoonsa kun eka kertaa pelattiin peliä tämän takia. :)

Tosin musat oli hyvät ja toimintaa piisasi.