Rayman 3D

Kasvojenkohotus

Ubisoft on Nintendo 3DS:n tärkeimpiä tukijoita. Se on julkaissut käsikonsolille monia laadukkaita pelejä. Nyt on vuorossa yhtiön lippulaivasarjoihin kuuluva Rayman. Se saa kolmiulotteisen kasvonkohotuksen, mutta jo alkuvideosta selviää, että kyseessä on vain hieman muuteltu versio vuoden 1999 mainiosta Rayman 2: The Great Escapesta. Aika ei tosin ole kohdellut peliä silkkihansikkain. Uudelleenlämmittely vaikuttaa vanhentuneelta johtuen kosmeettisista korjauksista, kuten parannellusta ohjattavuudesta, 3D-grafiikasta ja kenttiin lisätyistä salaisuuksista, eikä peliä voi siksi suositella kuin kaikkein kajahtaneimmille sarjan faneille.

Rayman ei ylipäätään ole koskaan vetänyt vertoja Mariolle, ei hahmona eikä pelinä. Ranskalainen supersankari taistelee jälleen perivihollisiaan merirosvoja vastaan ja yrittää pelastaa värikkään Glade of Dreamsin uhkaavalta tuholta. Merirosvojen johdossa on katala Admiral Razorbeard, joka kohdataan lopputaistelussa. Pääkonnalla ei selvästi ole parempaa tekemistä kuin vangita kaikki Raymanin ystävät ja lähettää kätyrinsä vartioimaan heitä. Pelin sankarin onkin kuljettava toinen toistaan erikoisempien tasojen läpi vapauttaen kaverinsa, joista suurin osa on erivärisiä keijuja. Maailman pelastaminen ei tälläkään kertaa ole läpihuutojuttu, sillä keltaisia peruskeijuja löytyy pelistä kaikkiaan 1000 kappaletta, ja muutakin kerättävää on runsaasti. Vajaassa 20 tasossa riittää tutkittavaa. Varsinaisen yksinpelin pyyhkäisee läpi varsin nopeasti, mutta kaikki salaisuudet etsivä saa käytettyä Rayman 3D:hen helposti viitisentoista tuntia.

Kovaa peliä karkkimaailmassa

Kolmiulotteinen grafiikka parantaa pelattavuutta siinä mielessä, että etäisyydet paikasta toiseen hypellessä on helpompi hahmottaa. Muuten 3DS:n erinomaisia ominaisuuksia ei käytetä. Kosketusnäyttöä ei hyödynnetä missään vaiheessa, eikä kolmiulotteisiä efektejä ole tarpeeksi. Pelaaja jää näin kaipaamaan sekä näyttäviä tehosteita että kekseliäitä minipelejä, joista kumpiakaan ei ole tiedossa. Glade of Dreams on värikäs disneytyylinen maailma, joten Rayman 3D soveltuu myös perheen pienimmille. Päähahmolla itsellään ei ole käsivarsia, jalkoja, eikä kaulaa, ja tämä korostaa entisestään sarjakuvamaista tunnelmaa. Rayman voi käyttää tukkaansa kopterina ja ampua energiapalloja, mutta mitään ihmeellisempiä liikkeitä hahmolla ei ole. Pääosa pelaamisesta kuluu merirosvojen telomisen ja hyppimisen merkeissä. Välillä kohdataan isompia ja enemmän osumia kestäviä vihollisia, mutta Rayman 3D ei muutamasta haastavasta kohdasta huolimatta ole kovin vaikea peli.

Koska kyseessä on uusintajulkaisu, joka on aiemmin ilmestynyt Dreamcastille, PlayStationille, PC:lle, Nintendo 64:lle, Game Boy Colorille, iPhonelle ja Nintendo DS:lle, niin peliä pitkään haitanneiden kameraongelmien luulisi vihdoin ja viimein olevan ratkaistu. Näin ei ole. Automaattisesti kääntyilevän kameran kanssa on edelleen vaikeuksia, ja tämä vähentää tuntuvasti Rayman 3D:n viihdearvoa. Etenkin käytävissä ja luolastoissa käy välillä niin, että kamera jää jumiin tai näyttää pelitilanteen epäedullisesta kulmasta. Näkymän saa keskitettyä Raymanin taakse, mutta tekijät eivät ole täysin onnistuneet ratkaisemaan käsikonsolin pienen näytön ja ahtaiden tilojen muodostamaa ongelmaa. Onneksi pahimmat hyppelykohdat on sentään ymmärretty sijoittaa avoimille alueille.

Pelillinen pannukakku

Rayman 3D tuntuu keskinkertaiselta verrattuna Mario-peleihin, jotka ovat olleet kautta linjan innovatiivisia ja sisältäneet kekseliäitä tasoja. Välillä Ubisoftin tekele yllättää positiivisesti, kuten kohdassa, jossa pelaajan pitää surffata pakoon jättimäistä vesikäärmettä. Yllätyksiä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Pelillä ei ole tarjota mariomaista vuoristorataa, jossa hyvin ideoidut kohdat seuraavat toisiaan. Tämä todistaa, ettei loistavien tasohyppelyiden tekeminen ole todellakaan helppoa.

Rayman 2: The Great Escape on sarjan paras peli ja se veti aikoinaan vertoja jopa lajityypin parhaimmistolle. Liian kauan aikaa on kuitenkin kulunut sen julkaisusta, eikä Rayman 3D -nimellä julkaistu uudelleenlämmitelty versio kiinnosta. Pelattavaa on paljon, mutta kunnollisia uudistuksia ei ole tarjolla. Kosketusnäyttöä ei käytetä, kolmiulotteiset tehosteet ovat puolivillaisia ja kokonaisuudesta jää vaikutelma, että uusi Rayman on haluttu mahdollisimman nopeasti kauppoihin. Tulos on pannukakku. Jos sarjan aiemmat pelit eivät ole tuttuja, niin Rayman 3D:stä on iloa. Kaikki muut voivat ladata 3DS:n vastikään avatusta kaupasta vanhan Super Mario Landin tai odottaa seuraavaa kunnon Mario-peliä.