Luukku 4: Joko se 3D meni?

Yksi iso ongelma 3D:lle on, että ensikosketus siihen on monella epämiellyttävä. Jos on tottunut katselemaan mustavalkoelokuvia ja sitten näkeekin värielokuvan tai SD-puuro muuttuu teräväpiirroksi, on ero heti selkeästi havaittavissa parempaan suuntaan. 3D sen sijaan... Epämukavat kakkulat päähän, pimeä kuva valkokankaalla sekä suttuiset toimintakohtaukset ja muutenkin keskinkertainen elokuva. Aika monelle riittää yksi kerta tälläista. Siinä samalla sitten leimataan koko tekniikka universaalisti paskaksi.

Osaavia 3D-sisällön tekijöitä ei maailmassa vielä liiemmin ole. Se vaatii kuitenkin etenkin elokuvissa aika erilaista kuvasuunnittelua ja hitaita leikkauksia. Tämän taitajillahan on nykyään jo ihan oma työnimikekin, stereografi. Sen lisäksi ainakin omalla kohdalla 3D on ollut jossain määrin opeteltava juttu. Kun katsoo jokusen leffan, silmät tottuvat katsomaan kuvaa "oikein" ja lasitkin osaa asettaa vähän sopivampaan kohtaan päässä.

Ei 3D mihinkään häviä, mutta ei sitä tarvitse joka paikkaankaan tunkea. Mustavalkoisia elokuvia tehdään yhä, eikä digitekniikka ole vähentänyt filmille kuvaamisen arvoa pätkääkään.

Odottanut kovin että tämä 3D:n ensimmäinen aalto menee pieleen ja valmistajat ampuu itseään jalkaan. Ja siltähän tuo näyttää että ei ihan odotusten mukaan olekkaan menestynyt, hää-hää! :)

Itseä ei yhtään kiinnosta iskeä kiinni ensimmäiseen aaltoon kun laitteet on mitä on ja tekniikkakin vielä lasten kengissä. Jokusen vuoden vasta ollut taulutelkkari ja taas pitäis päivittää? Ei kiitos, tämä on jo tarpeeksi huikee parannus verrattuna kuvaputkeen. Jotan 3D juttuu kaverilla testannut ja alun repeilyt oli aikamoiset kun pahvilasit samanlaiset kuin 90-luvun Aku Ankan Taskukirjan kesän teemanumerossa :DD

Sitten päästään tähän että kun on nelisilmä, aka lasit, noiden pahvien kanssa ei laseja voinut käyttää ja ilman laseja et pahveilla nähnyt. Digi digi... Muutenkin näytti ihan hirveältä. Tutut raportoinut kanssa päänsäryistä. Katsotaan sitten joskus kun ei enää laseja tarvita ja on saatu jotain sisältöä aikaan. Ei tarvitsisi vanhaa materiaalia raiskata jälkikäteen muuttamalla leffoja kolme deeksi tai muuta yhtä turhaa, ei se paska sillä paremmaksi muutu vaikka kuinka yrittää.

Sitten itse 3DS:ään, itseä ei moinen houkuttele. Käsittääkseni 3D:nä pelataksesi laite pitäisi pitää mahdollisimman vakaana jotta laite ei liiku ja kuvasta saa selvää. Tämä tuo omat haasteensa jos tien päällä pelaa. Ja silmätkin tuossa joutuu aika rasituselle, välillä tulee suoritettua maraton pelaamista. Pelit laitteella kiinnostaisi mutta taitaa valinta olla DSi XL kunhan rahatilanne sallii.

Muutaman leffan olen 3D:nä katsonut, mutta ei vakuuttanut. Paitsi että kaltaiselleni nelisilmälle 3D-lasien lasien naamalla pitäminen on helvetillisen epämiellyttävää, niin efektistä ei oikein ollut mitään iloa. Taisi olla Möröt vastaan muukalaiset -leffa, jossa koko pätkän aikana oli suunnilleen yksi vaikuttavan oloinen 3D-osio, ja sekin tuntui päälle liimatulta teknologiademolta, jolla ei ollut leffan kanssa mitään tekemistä.

Yhden kokeilukerran perusteella on ikävä lytätä 3D:tä pelien kanssa, mutta Resident Evil 5 3D:nä oli vain heikko. Efekti on täysin olematon, paitsi jos nosti kameran mahdollisimman pystysuoraan ylöspäin, jolloin pelaamisesta ei tullut mitään. Lisäksi vain pelatessa iskenyt päänsärky ei oikein ollut kaivatunlainen feature, vaikka Apple siitä sellaista yrittäisikin luoda.

Ikävää olla kalkkiksena edistyksen tiellä, mutta 3D ei suuntana vaikuta siltä, mihinkä pelaamista tai leffoja pitäisi viedä. Ajatuksen tasolla toimii, mutta kun kyseessä on jo sen kaltainen teknologia, että se ei kaikille sovi alkuunkaan korvien välisistäkin syistä, niin käytäntö ei oikein toimi. Toki niin kauan kun 3D on vain vaihtoehto 2D:n ohella, niin ongelmaahan ei ole; Paitsi tekijöille, joille kustannukset ovat roimat.

Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt 3D:hen panostetaan niin paljon koko rintaman leveydeltä, että kyllä se on tällä kertaa tullut jäädäkseen, toisin kuin 1950- ja 1980-luvulla, jolloin teknologia ei vain ollut tarpeeksi kypsää. Kömpelöille laseille on jo löydetty vaihtoehtoinen ratkaisu kotiteattereihin, mutta se ei taida olla ihan käypä teknologia elokuvateattereihin. Perinteisissä lasittomissa 3D-ratkaisuissa katselukulmat ovat olleet tarkalleen ennalta määrätyt, vaikka niitä on voinut olla useampiakin toisin kuin 3DS:ssä, mutta Toshiba on esitellyt television, jossa on kamera seuraamassa katselijoiden kasvoja joiden mukaan katselukulmia säädetään, jolloin paikan vaihtaminen sohvalla ei riko 3D-efektiä. Kyseinen televisio tukee tällä hetkellä yhdeksää katsojaa, enkä tiedä miten hyvin se toimisi hämärässä tilassa, mutta kehitys kehittyy. 55-tuumainen ZL2 pitäisi olla saatavilla (vain?) Saksassa ennen vuoden loppua kohtuulliseen 8000 euron hintaan, joten massojen tuotteeksi on kuitenkin vielä vähän matkaa.

"Kyseinen televisio tukee tällä hetkellä yhdeksää katsojaa, enkä tiedä miten hyvin se toimisi hämärässä tilassa, mutta kehitys kehittyy. 55-tuumainen ZL2 pitäisi olla saatavilla (vain?) Saksassa ennen vuoden loppua kohtuulliseen 8000 euron hintaan, joten massojen tuotteeksi on kuitenkin vielä vähän matkaa."

Enter Kinect. Noeimutta joku vastaavanlainen ratkaisu vähän paremmin tarkoitukseen optimoituna varmaan toimisi ihan yhtä hyvin hämärässäkin.

Suosittelen 3D-skeptikoiden hankkiutumaan paikkaan, jossa voi ihailla suomalaista 3D-osaamista Trine 2:n PC-version muodossa. 100 tuuman kankaalta 3D-videotykillä efekti oli aivan uskomaton. <3

Avatar avasi omat silmäni 3D:lle. Pimeähköksi muuttuva elokuva ei alkuaikoina häirinnyt, ajattelin sen kuuluvan näihin 3D:n alkukokeiluihin, josta se lopulta poistuu. Päänsärystä tai muusta en ole laisinkaan kärsinyt ja lasien pitäminen päässä ei ollut mikään suurempi ongelma.

Kotona sen sijaan, pelatessa useita tunteja putkeen, ei juuri kiinnosta pitää kakkuloita nokalla. Tämän vuoksi odottelen sitä "vallankumoista", jota 3D kaipaa eli lasitonta ja värikylläistä kolmiulotteista kuvaa. Oletetaan, että laseista ei päästäisikään ikinä eroon; no en silti ostaisi vielä 3D-telkkaria, koska tekniikka paranee koko ajan ja 3D on vielä melkolailla lapsen kengissä. Kunhan telkkareissa käytettävä 3D-teknologia paranee (ja mahdollisesti päästään samalla eroon laseista), count me in!

Tällä hetkellä voin silti helposti käydä katsomassa 3D-leffoja. Tosin Avatarin lisäksi en ole muita nähnyt vielä. SAW 3D:n olisin halunnut mennä katsomaan, mutta vielä siinä vaiheessa ei ikä riittänyt.

3D-leffoja on tullut elokuvateattereissa aika paljon katsottua ja kyllä tietyissä leffoissa efekti on ollut todella hieno. Välillä tuntuu, että leffoihin on ollut pakko tunkea muutamia kohtauksia joissa 3D-efektillä mehustellaan, kun taas muu elokuva olisi voinut toimia paremminkin 2D:nä.

Kotiolouhteisiin ei ole mitään intoa hankkia minkään näköistä 3D-laitteistoa. Ensinnäkin, ei paljoa huvittaisi isot, 3D-lasit päässä pelejä pelata tai elokuvia katsoa. Jos niitä ilman laseja toimivia TV:itä joskus tulisi niin sellaista voi silloin hankkia.

Kaverin 3DS:llä olen hiukan pelaillut ja ihan hienoltahan se tuntuu vaikka omaan makuuni kyseiset pelit kaksi-ulotteisina mielummin pelaisin. Ongelmaksi koituu kuitenkin se, että n. tunnin pelisession jälkeen itselläni silmät rupeavat väsymään ja pää alkaa särkeä ja on pakko lopettaa, kun taas PSP:llä on tullut pelailtua reilun viiden tunnin sessioita maksimissaan ilman samanlaisia efektejä. Tuntuu jotenkin, että liiallinen 3D ei voi olla ihmiselle hyväksi. No, ihmisiä on monenlaisia ja itse kuulun niihin, joille tuo yksi 3D-leffakin on melkein jo liikaa.

Kameralla katsojan seuraaminen on näemmä seuraava iso juttu 3D-näytöissä: http://www.tietokone.fi/uutiset/lg_esitteli_uusia_3d_nayttoja_ei_lasipakkoa