Testissä Mad Catz MLG Pro Circuit Controller

Monelle vanhemman koulukunnan pelaajalle nimi Mad Catz tuo mieleen lähinnä halvat kopiot konsolivalmistajien alkuperäistuotteista. Esimerkiksi Sega Megadriven rattikammotukset, ensimmäisen PlayStationin budjettiluokan muistikortit sekä vastaavat härpäkkeet lähentelivät kestävyydeltään ja luotettavuudeltaan kertakäyttötavaraa. Yhdysvalloissa majaileva yritys on kuitenkin viime vuosina ottanut selkeästi uuden suunnan tuotteidensa suhteen.

Nykyään ”Hullun Kissan” tarvikkeet eivät kilpaile kuluttajien rahoista pelkästään hinnallaan, vaan myös laadullaan. Erityisesti pelikohtaisesti lisensoidut tuotteet Street Fighterin arcadetikuista aina Rock Band 3:n Fender Stratocaster -replikaan ovat nostaneet yhtiön profiilia. Nyt vuoron saa yhteistyökuvio yhdysvaltalaisen Major League Gaming -kilpapelijärjestön kanssa. PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle lanseerattua MLG Pro Circuit Controller -nimihirviötä markkinoidaan vaativimpienkin pelaajien toiveiden täyttäjänä. Sadan euron hintalapulla varustetulta ohjaimelta sopii siis odottaa paljon. KonsoliFINin armottomaan testipenkkiin saatiin Sonyn mustalle monoliitille tarkoitettu versio.

Ergonomiaa aidan toiselta puolen

Muotoilultaan ja mitoiltaan Xbox 360 -kapulaa käytännössä identtisesti mukaileva uutukainen tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon ikääntyvään DualShock-ergonomiaan kyllästyneille. Ohjaimen suurimpana yksittäisenä myyntivalttina toimii kuitenkin sen poikkeuksellisen laaja muokattavuus. Arvokkaan näköiseen ja tavallista kookkaampaan pakettiin sisältyy nimittäin erittäin runsaasti tykötarpeita. Laitteen magneettikiinnitteisen etupaneelin alta paljastuu moduulirakenne, jonka ansiosta eri komponenttien uudelleensijoittaminen onnistuu käden käänteessä ilman ylimääräisiä työkaluja.

Analogiset tatit pystyy asettelemaan joko PlayStation-tyylisesti vierekkäin ohjaimen alaosaan tai epäsymmetrisesti Xboxin version tavoin. Valinnanvaraa lisätään tarjoamalla sekä Sonyn suosimat kuperat tatit että Microsoftin koverat vaihtoehdot samaan hintaan. Yhtä lailla ristiohjaimena voi käyttää sen konsolivalmistajan näkemystä, joka miellyttää eniten omaa peukaloa. Myös kolmesta paneelista koostuvat kuoret on mahdollista vaihtaa matta- tai kiiltäväpintaisiksi kirjahyllystä pilkottavan konsolin viimeistelyä mukaillen.

Laadusta tinkimättä

Kiitettävää kustomoitavuutta ei kuitenkaan toteuteta laadusta tinkimällä. Ohjain tuntuu itse asiassa huomattavasti jämäkämmältä ja päällisin puolin kestävämmän oloiselta kuin konsolivalmistajien alkuperäistuotokset. Erityisesti tattien vastus on erinomainen kautta linjan. Lisäksi liipaisinten roimasti pidentynyt liikerata sekä sormiystävällisempi muotoilu ovat tervetulleita uudistuksia DualShockiin verrattuna. Vaikka kapulan suunnittelussa pääasiallisena kohderyhmänä lienevät räiskintöjen suurkuluttajat, tarjoavat liipaisimet ekstrahyvää esimerkiksi ajopelien kaasun ja jarrun annosteluun. Ainoastaan toimintarymistelyiden vajavaiset säätömahdollisuudet saattavat nousta ongelmaksi, sillä ampuminen jäykästi naksuvalla R1-olkanapilla ei houkuttele. Testin aikana yhtäkään niin rajoittunutta tapausta ei kuitenkaan tullut vastaan. Useista tarvikeohjaimista uupuva Home-nappi sen sijaan kuuluu kalustoon. Select- ja Start-painikkeiden sijainti saattaa vaatia totuttelua Xboxin ohjainta vähemmän käyttäneille.

Kangaspäällysteisellä johdolla varustettu MLG Pro Circuit Controller voi tuntua akun puuttumisen vuoksi aavistuksen kevyeltä langattomiin vimpaimiin tottuneille. Mad Catz paikkaa tilannetta tarjoamalla lisäpainoja ohjaimen taakse. Kahden 35 gramman punnuksen kiinnittäminen jämäköittää kokonaisuutta juuri sopivasti. Kilpapelaajien kannalta tärkeät matkustusaspektit otetaan hyvin huomioon: mukana tulee kankainen kantolaukku, johon kapulan ohella mahtuvat vaihtokuoret ja tatit.  Noin kolmimetrisen ja varsin kookkaalla adapterilla varustetun virtajohdon saa lisäksi ruuvattua irti tarvittaessa.

Rahoille vastinetta

Parin kuukauden mittaiseksi venyneen testisession aikana Mad Catzin uutukainen suoriutui sille annetuista haasteista hienosti. Verkkoräiskimiseen keskittyvien Call of Dutyjen ja Battlefield 3:n lisäksi käyttötunteja kertyi muun muassa automaailmassa Gran Turismo 5:n ja Test Drive: Ferrari Racing Legendsin parissa. Rämpytyskestävyyden mittasi Lollipop Chainsaw. Taistelupeleistäkin tuli puhtaat paperit Street Fighter X Tekkenillä, vaikka kumpikaan ristiohjainvariaatio ei luonnollisesti nouse haastamaan genreen erityisesti suunniteltuja tikkuja.

Jotta vältyttäisiin liialta kehumiselta, muistiinpanoihin tarttui sentään pari pientä harmistuksen aihetta. Kumiset kädensijat takaavat hyvän ja pitävän otteen, mutta materiaali alkaa kiivaimpien sessioiden aikana tuntua nihkeältä kädessä. Toisena negatiivisena seikkana vakiokaapeli uhkaa käydä lyhyeksi suuremmissa tiloissa. Mad Catz myy erikseen pidempää letkua, mutta tämän hintaluokan tuotteeseen moinen ekstrainvestointi ei tunnu enää järin houkuttelevalta. Harrastuspohjalta ponnistaville pelaajille langattomuus edustaisi luonnollisesti mielekkäintä vaihtoehtoa. Nykyistä ratkaisua voidaan kuitenkin helposti perustella viiveen eliminoinnilla, mikä noussee ammattilaispiireissä arvoon arvaamattomaan.

Äärimmäisen laadukkaan tuotteen suurin este tiellä myyntimenestykseen piilee hintalapussa, sillä uutukaisesta joutuu pulittamaan yli tuplaeurot Sonyn viralliseen tuotokseen verrattuna. Lisäksi monille pitkän linjan pleikkaristeille hyppääminen Microsoft-henkisesti muotoillun ohjaimen puikkoihin saattaa vaatia totuttelua. Satsaus silti kannattaa, sillä DualShock on jäänyt auttamatta pölynkerääjään rooliin MLG Pro Circuit Controllerin saavuttua talouteen. Vielä kun kahden konsolin loukussa eläville tarjottaisiin samainen kapistus yhteensopivana suoraan molemmille alustoille, saisi muut ohjaimet heittää hyvillä mielin romukoppaan. Kuitenkin elämän realiteetit huomioon ottaen Mad Catzin suoritusta voidaan pitää nykyiselläänkin viiden tähden arvoisena.

Kiitokset arvostelukappaleesta ALSO:lle.