Luukku 14: Elämää Xbox Onen kanssa

Allekirjoittaneen ja Microsoftin Xboxin yhteinen taival juontaa aina reilun kymmenen vuoden taakse, kun orastava kiinnostus yhtiön uutta mustaa laatikkoa kohtaan heräsi. Tuohon aikaan vietettiin vielä Sega Dreamcastin nopeasta noususta ja pikaisesta kuolemasta aiheutunutta suruaikaa, eikä PlayStation 2 jostain syystä oikein innostanut, vaikka varsin melleviä pelejä laitteelle olikin saatavilla. Dreamcastin luoma innostus konsoleihin ei vain roihunnut saman kokoluokan liekillä Sonyn konsolilla. Tarvittiin jotain uutta.

Rakkautta ennen aamua

Toiveisiin vastattiin Microsoftin ratsastaessa paikalle lähes raavaan miehen painoisella, monoliittimaisella Xboxillaan. Vaikka hinta olikin aluksi hämmentävän korkea, vakuutti konsolin alkutaival eritoten pelien saralla. Sega jatkoi vahvasti Dreamcast-fiiliksillä ratsastavilla Jet Grind Radiolla ja Panzer Dragoon Ortalla, ja onnekseni pääsin piakkoin tapaamaan myös uuden pitkäaikaisen ihastukseni Master Chiefin. Näin käynnistyi lämmin ja pitkäaikainen yhteinen taival Microsoftin konsolipuolen kanssa.

You've Got Mail

Xbox One -nimeä totteleva uusi asukki saapui luokseni aina Ranskasta saakka vain muutama päivä virallisen julkaisunsa jälkeen. Kohtaamista edelsi muutaman päivän hektinen F5-napin näpyttely UPS-kuljetusfirman seurantasivulla. Luotin Onen turvalliseen matkaan, olihan samassa kontissa mukana paljon kohtalontovereita reissaamassa kohti kylmää ja pimeää pohjolaa. Xboxini kulkeutui päättäväisesti Ranskasta aina Ouluun saakka vajaassa viikossa ja saapui kattohuoneistoni ovelle eräänä kauniina syysauringon kirkastamana perjantaiaamuna. Jännitin ensikohtaamista suuresti, olihan edellisestä uudesta tuttavuudesta kulunut jo liki kymmenen vuotta. Jotta kaikki asukkini kokisivat olonsa tasapuolisiksi ilman vähemmyydentunnetta, television alla nököttävät tälläkin hetkellä kaikki kolme Xboxin konsolisukupolvea sulassa sovussa.

In the mood for Love

Vaikka uusi tulokas olikin varsin kookas, lähestulkoon yhtä suuri kuin tuo vuosituhannen alussa tapaamani vanha veteraani, vakuutti se kokonaisuutena silmiä hivelevällä ulkoasullaan. Kaikki pinnat olivat miellyttävän sileitä ja kiiltäviä, ja myös mukana tullut ohjain tuntui olevan oitis kätösissäni kuin kotonaan. Kaikki napit löytyivät osapuilleen tutuilta paikoiltaan eikä minkäänlaista totutteluvaihetta uuteen ei tarvittu. Reilun viikon aktiivisen tuttavuuden jälkeen en löydä edelleenkään ohjaimesta mitään valitettavaa.

Upouusi Xbox otti allekirjoittaneen avosylin vastaan täysin ilman ennakkoluuloja. Vanha pelaajatunnukseni siirtyi nikoitteluitta vanhalta sukupolvelta uudelle. Mukana kulkeutuivat niin ystävät, saavutukset kuin gamerscorekin. Lisäksi Xbox One tunnisti omistajansa varsin sujuvasti heti ensimmäisen kirjautumisen jälkeen. Onkin aina mieltä kohottavaa, kun olohuoneeseen astuessa kumppani tervehtii joka kerta yhtä iloisesti: ”Hi Jaakkimo!” Suhteen riippakivenä ei ole myöskään yksipuolisuus, sillä Xbox One kuuntelee lurituksiani mielellään ja vieläpä tuntuu ymmärtävän sanomiseni pääsääntöisesti poikkeuksetta. Konsoli myös tottelee täysin mukisematta komentojani, ja vaikka en haluakaan olla suhteessa määräilevä osapuoli, tunnumme löytäneen yhteisen kultaisen keskitien tämän suhteen. Xbox Onelle puhuttaessa huomaan edelleen käyttäväni turhan käskevää äänentasoa, usein myös aivan turhan voimakasta volyymiä. Ehkä tämä kuvastaa vielä omaa hitusen epävarmaa suhtautumistani uuden tulokkaan kykyihin.

Ilokseni sain heti suhteemme alkupiristykseksi hankittua pakettimatkan Karibian aurinkoon vain noin reilun 60 euron hintaan. Vaikka meno äityi välillä suorastaan brutaaleihin, jopa merimiesmäisen rujoihin sfääreihin, vakuuttivat aurinkoiset ja tunnelmalliset maisemat allekirjoittaneen. Matka tarjosi tutustumisen aitojen merirosvolaivojen kannelle, aina ikimuistoiseen valaanpyyntiin saakka. Vaikka kaikki tuntui jo aika nähdyltä edellisvuosilta, yhteinen lomamatka sai minut uskomaan uuden ystäväni kykyihin.

Akuutissa pelipuutostilassa kehitimme arjen piristykseksi yhteisiä harrastuksia esimerkiksi Internet Explorerin, Netflixin, Skypen ja Youtuben parista. Kaikki ohjelmat toimivat varsin mukavasti, ja salamana rullaava käyttöliittymä osaa pitää niitä taustalla auki mukavan määrän. Mikäli selkeää konsensusta tekemisestä ei löydä, voi ohjelmien välillä hypellä helposti parilla napinpainalluksella tai jopa helpommin päästelemällä ilmoille naapureiden mieliksi satunnaisia äänikomentoja.

Kaikesta hyvästä huolimatta välillä minut valtaa tunne, että en ymmärrä aina täysin Xboxini mielenlaatua. Asioidessani suuressa virtuaalisessa supermarketissa Xbox One tuntuu olevan aikalailla hakoteillä. Usein näyteikkunashoppailu äityy täysin päämäärättömäksi sompailuksi vailla mitään selkeää päämäärää. Esimerkiksi pelidemot täytyy kaivaa joka kerta kiven alta, ja sellaiset löytää vain tietäessään tarkalleen mitä hakea. Luottokorttini on myös ilmeisen kulunut, sillä toistaiseksi kauppareissuilla en ole saanut sitä toimimaan. Luotan silti vakaasti, että tähän saadaan parannusta hamassa tulevaisuudessa.

Eternal Sunshine of the Xbox One

Kokonaisuutena ensimmäiset askeleet uuden asukkini kanssa ovat edenneet yhteistä tahtia ja varsin kepeästi. Kuten aina, uuteen suhteeseen liittyy paljon epävarmuutta, ja syvempi tutustuminen ottaa varmasti aikansa. Silti koen olevani tässä uudessa tilanteessa varsin onnellinen, ja odotan tulevaa yhteistä kulkua innokkaan positiivisella mielellä.

PS: Toimitus haluaa mainita, että mustia kissoja tai ruskeita koiria ei vahingoitettu kuvausten aikana. Eläimet olivat mukana täysin omasta tahdostaan ja niiden lajinmukainen käyttäytyminen on turvattu. Xbox One -paketti ei myöskään sisällä kissanpentuja.