Orin ehostettu uusintakierros

Indie-kehittäjä Moon Studiosin ensimmäinen projekti venyi melkoisiin mittasuhteisiin, sillä Ori and the Blind Forestia työstettiin peräti viisi vuotta. Valmistumisensa jälkeen tiimi ei ollut heti halukas jättämään lempilastaan oman onnensa nojaan, joten alkuperäistä seikkailua hiottiin entistä ehommaksi. Nyt julkaistua Definitive Edition -painosta on puheiden mukaan jalostettu vastaamaan paremmin nimenomaan fanien toiveita. Käytännössä tämä tarkoittaa kokemuksen sulavoittamisen ja monipuolistamisen ohella kahta lisäaluetta sekä uutta kykyparia.

Sivallus sinne, lisäys tänne

Muokkauksia ripotellaan sekaan niin hienovaraisesti, että niiden voisi helposti olettaa kuuluneen alkuperäiseen pakettiin. Neljästä portaasta valittava vaikeustaso ilostuttaa nyt sekä vasta-alkajia että veteraaneja. Nibelin yllättävän vihamielisten otusten kanssa tuskailleet pääsevät matkalaista kiusaavista vastustajista aiempaa helpommin eroon. Vastaavasti ekstrahaastetta kaipaaville järjestyy entistä kinkkisempiä leikkikenttiä miltei mahdottomaksi äityvään välitallennukset estävään moodiin saakka. Orin metroidvania-henkisyyteen kuuluu samojen nurkkien koluaminen useampaan kertaan, joten pikasiirtymät alueiden välillä on niin ikään tervetullut lisä. Teleportteja ei kuitenkaan viljellä loputtomiin laajalle levittyvälle kartalle: Sopivan harvakseltaan sijoitellut pisteet helpottavat lähinnä pisimpien retkien taittamista, mutta eivät muuta kokemusta päättömäksi paikasta toiseen hyppimiseksi.

ori and the blind forest definitive edition.jpg

Täysin uusille alueille pääsemiseen ei tarvita poppaskonsteja, vaan maastoon saumattomasti integroituihin osioihin voi marssia puolivahingossa. Black Root Burrows erottuu tyylillisesti selkeämmin joukosta, sillä kyseessä on lähes tyystin pimeyden verhoama ympäristö. Alkuun hieman ärsyttävältä vaikuttava luolasto osoittautuu varsin viihdyttäväksi ja ennen kaikkea kauniiksi osioksi, joka sopii kokonaisuuteen kuin nenä päähän. Varjojen keskeltä löytyvän valopallon turvin eteneminen alkaa sujua hitaasti mutta varmasti, osittain yrityksen ja erehdyksen kautta. Värikkyydellään visuaalisesti toista päätä edustava Lost Grove keskittyy uuden kyvyn hyödyntämiseen. Ammuttavan Light Burst -valopallon avulla piskuinen sankari pystyy vihollisten vahingoittamisen lisäksi ratkomaan pieniä aivopähkinöitä sekä yltämään uusiin korkeuksiin. Ominaisuus kuluttaa tallennuksiin vaadittavaa sinistä energiaa, joten sen käyttöä täytyy säännöstellä. Molemmissa osioissa sivuutetaan nallemaisen Narun taustoja.

Erinomainen ennen, täyteläisempi tänään

Seikkailun jälkeen pääsee tutkailemaan lyhyitä dokumentteja pelin tekemisestä. Kulissien taakse kurkistus jää köykäiseksi ilman varsinaisia haastatteluita. Silti on mielenkiintoista nähdä, miten tyystin erilaiselta varhaisimmat evoluutioversiot näyttivät. Täyteen hintaan suoritettavaa toista ostokierrosta ei pystyisi näillä eväillä vielä perustelemaan. Onneksi ei tarvitsekaan: Ori and the Blind Forestin ennestään omistavat voivat lunastaa Definitive Editionin omakseen vaivaisen viiden euron panostuksella, mikä kuulostaa melkoisen hyvältä diililtä. Uusversio ei lukeudu päivitykseksi, vaan koko peli ladataan omana kokonaisuutenaan konsolille. Saavutusten ystäville tarjotaan siis roppakaupalla lisäpisteitä haalittavaksi, mutta pienenä varjopuolena keskeneräistä tallennustaan ei pääse siirtämään.

Kokonaan uutta yleisöä kosiskellaan niin ikään suopealla 20 euron hintalapulla. Sijoitusta ei voi suositella kylliksi, jos seikkailuhenkinen ja hienoon tunnelmaan nojaava tasoloikinta vähänkään kiinnostaa. Sisältöä – ennen kaikkea äärimmäisen laadukasta sellaista – Orissa riittää enemmän kuin monessa täysihintaisessa pelissä. Kaunis, koukuttava ja jopa liikuttava ovat adjektiiveja, jotka sopivat Moon Studiosin debyyttiin edelleen erinomaisesti.