Klassikon jalanjäljillä
Ikivanha taru kertoo legendasta, jonka mukaan nuori Link-poika ilmaantuu kansan keskuudesta aina, kun pahan voimat uhkaavat päästä valloilleen. Näin tapahtui myös tuhat vuotta sitten, kun Ajan Sankari pisti tuulemaan Ocarina of Timen tarunhohtoisissa maisemissa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Pitkään jatkuneen rauhanomaisen elon myötä legendaarinen maailmanpelastaja on vähitellen vaipunut unholaan, mutta kauan lukkojen takana olleet tummat pilvet ovat jälleen leijailemassa pahaa-aavistamattoman kansakunnan ylle. Pimeyden palatessa Hyrulen valtakunnan asukkaat toivoivat aikakirjojen suuren voittajan palaavan takaisin universumia auttamaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja suuri epätoivo valtasi vähälukuisen ihmisjoukon. Paikka painui vähitellen unholaan ja jäi elämään vain erinäisissä taruissa. Kaukaisella Outset-saarella tarinan uusi luku on kuitenkin alkamassa...
Näin alkaa Legend of Zelda: Wind Waker, GameCuben kiistatta odotetuin julkaisu tähän mennessä. Shigeru Miyamoton hartaasti valmistelemassa luomuksessa pelaaja astuu täysi-ikäisyyden saavuttavan nuoren pojan saappaisiin. Aloitussaaren perinteiden mukaisesti tiettyyn ikään saapuvat nuorukaiset puetaan mauttomaan kokovihreään asusteeseen. Seikkailun alkaessa ohjattavana olevan hahmon pitää hakea isoäitinsä luota tämän pitkään säästämät vaatteet. Sen jälkeen edessä on pienimuotoinen, vapaa tutustuminen hyvin optimoituihin kontrolleihin, kekseliääseen peliympäristöön ja näppärästi kaavoitettuun inventaarioon. Rauhallinen tunnelma katoaa kuitenkin nopeasti kiivastahtisen tapahtumasarjan käynnistyessä. Lopulta tarinalinjan monisäikeiset käänteet vievät Link-nimeä kantavaa poikaa merten halki tapaamaan oman kohtalonsa. Matkalla kohdataan monia tuttuja kasvoja ja koetaan niin iloisia kuin surullisiakin hetkiä.
Närää herättäneestä piirrosmaisesta ulkoasustaan huolimatta Wind Waker muistuttaa hyvin paljon Nintendo 64 -klassikkoa, Ocarina of Timea. Pelimekaniikka on suurin piirtein sama kuin vuosien takaisessa hittituotteessa ja N64-version veteraanit pääsevätkin välittömästi sisälle Cube-näkemyksen kunnianhimoiseen maailmaan. Aiemmin valettu loistava pohja heijastuu etenkin pelattavuuden, tutun etenemiskaavan ja kerättävien lisätavaroiden muodossa. Tarina alkaa hitaasti, mutta kokemuksen myötä myös lukuisat mukaan ängetyt salaisuudet alkavat hiljalleen selvitä asialleen omistautuneelle tikunpyörittäjälle. Eteneminen tuntuu samaan aikaan täysin täysin tuoreelta ja jo kertaalleen läpikäydyltä kokemukselta. Illuusio on vahva ja sitä onnistutaan hyödyntämään täydellisesti.
Kynä on miekkaa mahtavampi
Eeppisen seikkailun kahtena pääteemana toimivat tuuli ja vesi. Edellisistä peleistä tutun Epona-hevosen sijaan maastoja tutkitaan tällä kertaa puhuvan veneen avustuksella. Seilailu ei suinkaan ole ihan yksinkertaista, vaan pelaajan täytyy ottaa tuulen suunta huomioon - vahvasti myötuulessa kiitävä pursi taittaa matkansa huomattavasti nopeammin kuin vastatuuleen huristava versio. Päähahmo ei suinkaan tämän suhteen ole pelkästään pelin armoilla, vaan huminan suuntaa voi halutessaan muuttaa Ocarina-soittimen vastineella, Wind Wakerilla. Vastaavaa tikkua heiluttamalla hoituu myöhemmässä vaiheessa myös lukuisia muita hyödyllisiä asioita. Uppoaminen ei onneksi ole mahdollista, mutta liian kauan vedessä uituaan Link voi joutua hukkumiskuoleman partaalle. Tämän mielessään pitäen raivoisan merenkin pystyy kesyttämään vaivatta.
Aavoilla matkatessaan pelaaja voi myös halutessaan onkia järven pohjassa nököttäviä aarrearkkuja lisätienestien toivossa. Suurimpien saaliiden metsästäminen helpottuu huomattavasti lukuisia aarrekarttoja käyttämällä. Näitä paperilehdyköitä voi halutessaan metsästää pelin edetessä. Helposti tylsäksi muodostuvaa purjehdusta piristämään laitetut arkunhakukohdat saavat lisäpontta pienten merirosvolaivojen ja ilkeämielisten merenelävien heitellessä kapuloita sankarimme rattaisiin. Löytyypä lammesta myös ystävällisiäkin kaloja, joita ruokkimalla saa tarpeellisia vinkkejä ja täydennystä merikarttaan. Täyteen kerätyn suunnistusapurin kautta navigointi helpottuu, joskin edessä olevat saaret siintävät toki avuliaasti myös horisontissa.
Aina vähänkään isommalle mantereelle päästessään pelaaja kohtaa yleensä jos jonkinsorttista elämää. Kuhisevissa kyläpahasissa varastojaan voi käydä täydentämässä, tärkeitä tavaroita ostelemassa ja hauskoja minipelejä kokeilemassa. Osa vierailtavista paikoista pitää myös sisällään suhteellisen pitkiä luolastoja, joiden päässä odottaa yleensä suurikokoinen loppuvastus. Päävihollista kurmottamaan ei tietenkään pääse ihan näin helposti, vaan Linkin on ensin ratkaistava yksinkertaisia puzzleja, kerättävä tavaroita ja taisteltava upeilta näyttäviä hirviöitä vastaan. Tekoälystä ei kimppuun säntäilevien limanuljaskojen kohdalla voida puhua, sillä vastapuoli luottaa enemmän massan voimaan älyllisen vuorovaikutuksen sijaan.
Onneksi pahimmistakin yhteishyökkäyksistä selviää hyvin uudistetun taistelusysteemin ansiosta. Normaalin lukitussysteemin lisäksi pääasiallisena tuhovälineenä toimivalla miekalla voi huiskia kaikista eri ilmansuunnista. Oikealla ajoituksella sankarillamme on myös mahdollisuus väistää vihollisten iskuja ja rokottaa näitä sitten vaikkapa selkään tai kylkeen. Huvittavana bonuksena vastustajien aseet on myös mahdollista lyödä pois näiden käsistä. Kimppuun hyökänneellä kauhugalleriatuttavuudella voi helposti mennä sormi suuhun, kun miehistä itsetuntoa korostava julmetun iso kirves liitääkin ilmojen halki monsterin ulottumattomiin. Tämän jälkeen mönkijät käyvät kimppuun paljain käsin, mutta osaavatpa ne jopa poimiakin lattialla lojuvia ylijäämäkeppejä käyttäen niitä sitten omiin tarkoitusperiinsä. Myös päähahmo voi napata hirviöiden tiputtamia aseita ja hyödyntää näitä sitten haluamallaan tavalla.
Visuaalinen virstanpylväs
Suvantovaiheita ei seikkailun aikana liiemmin ilmaannu, koska vaikeusaste on tarkoituksella optimoitu sopivaksi kaikille pelaajille. Eteenpäin pääsee vaivatta ja haasteellisimpiinkin ongelmiin löytää usein ratkaisun muutaman yrityskerran jälkeen. Peli myös antaa sopivasti anteeksi, sillä lisäsydämiä ja taikamittaria kohottavia pusseja jaellaan runsain määrin. Tämä on helpottavaa, sillä muutama Ocarina of Timen temppeli aiheutti aikoinaan melkoista turhautumista. Sama valitettava ominaisuus löysi tiensä myös OoT:n jatko-osaan, synkähköön Majora's Maskiin. Paikoitellen tuntuukin siltä, että tarkkailijan roolissa ollut Miyamoto on ottanut langat takaisin haltuunsa. Aiempien pelien harharetket on nyt unohdettu - tarina rullaa kiskoillaan tasaisesti ja seikkailusta voi kevyestä haasteesta huolimatta nauttia täysin siemauksin.
Kuvakulma on enimmäkseen vapaamuotoinen hieman Super Mario Sunshinen tapaan. Kameraa kontrolloidaan keltaisesta C-tatista ja vaikka perspektiivi pysyykin suurimman osan ajasta tanakassa kuosissa, myös vaihtoehtoisia näkökulmia voi halutessaan hakea. Vapaa katselukin onnistuu ja onpahan käytössä jopa ympäristön kauneuden ihasteluun hyvin soveltuva kaukoputkikin. Katseltavaa riittääkin, sillä Wind Waker on hämmästyttävän täynnä vibrantteja yksityiskohtia. Nintendo on luonut upeimman ja omaperäisimmältä näyttävän pelin mitä tähän asti on GameCubella nähty. Mielikuvitukselliset, vaihtelevat maastot saavat seuraukseen saumattoman animaation ja upeat tehosteet. Paljon vastustusta herättänyt celshading-grafiikkatyyli toimii ainakin allekirjoittaneen silmissä täydellisesti ja kokonaisuus näyttääkin kuin henkiin herätetyltä piirroselokuvalta. Hahmojen tunneskaala tulee hyvin esille silmien liikkeestä ja edes paikka paikoin tapahtuva kevyt hidastelu ei pilaa artistisesti upeaa kokonaisuutta.
Panostus näkyy myös äänellisellä osastolla. Mm. Mario- ja Zelda-pelien auraalisesta annista vastaava Koji Kondo on tällä kertaa luonut vaikuttavan kokonaisuuden, jossa vanhoista sarjan peleistä tutut, kevyesti miksatut klassikkoteemat saavat seurakseen kokonaan uusia kappaleita sekä saumattomasti ympäristöihin sulautuvia efektejä. Ääninäyttelyn puute on valitettavaa, mutta laajan hahmokavalkadin ja Zelda-sarjan perinteiden mukaisesti puuttumaan jääneet mölinät voi helposti painaa villaisella. Eeppisyyttä hakeva ääniraita täyttää kuitenkin oman paikkansa vakaalla ammattitaidolla. Aivan kaikkea Kuution audio-ominaisuuksista ei pystytä ottamaan irti, mutta mukana oleva Dolby Surround Sound -tuki miellyttää varmasti asiaankuuluvien laitteiden omistajia.
Ja nyt ostoksille
Pelitunteja kertyy kelloon sopivan oloisesti noin toistakymmentä kappaletta. Loppupään keinotekoisesti tarinaa pidentämään laitetut tavaranmetsästyskohtaukset nakertavat lähes täydellisesti rakennetun seikkailun uskottavuutta, mutta pelaaminen on silti uskomattoman addiktiivista tykitystä. Siksi turhauttavimmatkin kohdat jaksaa puurtaa läpi hammasta purren. Pelimekaniikka rakentuu muutenkin lukuisten sivujuonteiden ja kerättävän lisätavaran varaan. Kampanjan voi rullata läpi suhteellisen nopeassa tahdissa, mutta silloin mukaan ympätyt lisäominaisuudet jäävät hämärän peittoon. Rauhallisella etenemistyylillä lukuisia loistavia ominaisuuksia pääsee hyödyntämään. Näin kuuluu mm. Game Boy Advancen hyväksikäyttö Tingle Tuner -apuvälineenä. Käsikonsolin ja GC/GBA-kaapelin omistajat pääsevät osaksi lukuisista vinkeistä, kartoista, lisätavaroista ja muista näppäristä herkuista. Mitenkään välttämätöntä ärsyttävän Tingle-ystävämme kutsuminen ei ole, mutta etenkin alkuluolastoissa hermostuttavan apurin käyttäminen auttaa monissa tuskallisissa pulmissa.
Ellei monituntista purjehtimisoperaatiota luokitella huonoksi puoleksi, Nintendo on luonut jälleen yhden mestariteoksen. Legend of Zelda: Wind Waker on loistava elämys, joka jää pelihistoriaan aikansa todellisena merkkipaaluna. Kuten Mario ja Metroid sitä ennen, myös Zelda-sarja saa loistavaa jatkoa uuden inkarnaationsa muodossa. Erilaisiin kulisseihin sijoitetussa toimintaseikkailussa on sopivassa mittasuhteessa tuttua menoa ja kokonaan uusia vivahteita. Loistavan pelin täydentää vavahduttava lopputaistelu, joka tuo sopivasti uutta henkeä itseään perinteisesti toistaviin pomotaisteluihin.
