Vauhtia on kuin Monzassa
Electronic Arts on itsevaltiaan tavoin hallinnut urheilupelimarkkinoita jo monia vuosia. Yhtiön tasaisen varmalla tahdilla julkaistavien lisenssipelien laadullinen anti ei aina välttämättä ole ollut kohdallaan, mutta taloudelliset seikat puhuvat jatkuvasti EA Sports -jaoston puolesta. Osasyynä loistaviin myyntilukuihin on varmasti ollut kunnollisten kilpailijoiden puute. Aina silloin tällöin joku uskaltaa uhmata jättiä, mutta kerta toisensa jälkeen Goljat onnistuu jyräämään Daavidin - olivat puitteet sitten missä kunnossa tahansa. Sega Sports -osaston alaisuudessa työskentelevä Visual Concepts otti muutama vuosi sitten härkää sarvista julkaisemalla oman urheilupelikavalkadinsa nykyään edesmenneelle Dreamcast-konsolille. Menestys oli taattu ja nyt, muutamaa sarjakierrosta myöhemmin, myös jääkiekkoa realistisemmalla lähestymistavalla kuvaava NHL2K3 on onnistunut nousemaan kokonaan uudelle evoluution tasolle. Monet varmasti muistavat keskinkertaisen, alkuperäisen NHL2K:n, mutta harva povasi sarjalle näinkin mittavia edistysaskelia.
Heti alkuun kiekkofriikkien tulee unohtaa kaikki, mitä EA on aikoinaan opettanut. Jääkiekko ei ole yhden miehen surffausshow, vaan kumilaatta laitetaan pömpeliin harkittujen kuvioiden päätteeksi. Enää ei joka vaihdossa ole mies yksin läpi, enää eivät tähtipelaajat ole täysin pysäyttämättömiä maalikoneita ja enää lämäriä ei pysty ampumaan rystyltä. Realismia hamuavien pienten yksityiskohtien skaala avautuu laajoilla säätömahdollisuuksilla varustetuissa valikoissa, joita viilailemalla jokainen voi räätälöidä Segan kiekkoviihteestä tavoittelemansa kokemuksen. Näin esimerkiksi tuttua arcade-huumaa hamuavat voivat palkeilla editoida itselleen aitoja ottelutapahtumia huomattavasti nopeatempoisempia kiekkospektaakkeleita. Oiva tasapaino kulminoituu kolmeen eri ohjausvaihtoehtoon. Näihin kuuluvat aloittelijoiden tarhaleikkiin parhaiten soveltuva Beginner, keskitasoisille nikkareille suunnattu Intermediate ja todellisille pelimiehille tarkoitettu Advanced. Erot mukana olevien asetusten välillä ovat merkittäviä ja matsien intensiteettitaso nousee kerralla uusiin ulottuvuuksiin haasteellisemman kontrollityylin myötä.
Ennen kaukaloon astumista pelaaja ehtii vielä nauttia tyylikkäästä toteutuksesta. ESPN-lisenssillä varustetut valikot huokuvat viimeistelyä. Muutenkin viimeisen päälle lisensoitu kokonaisuus tarjoaa kaikki oikeat NHL-joukkueet sekä muutaman näennäistäytteeksi tarkoitetun maajoukkueenkin. Harjoittelumoodin näkyvä puute haittaa hieman normaalia monimutkaisemman pelattavuuden sisäistämistä, mutta ohjattavuus iskostuu selkäytimeen viimeistään muutaman yksittäisen ottelun myötä. Sama nimenomainen fakta pätee myös vapaasti kustomisoitaviin turnauksiin, täyteen kauteen ja tuttuun pudotuspelitilaan. Suurin keskittymä on kuitenkin havaittavissa häpeällisenä muistikorttisyöppönä tunnetussa Franchise-moodissa. Tässä pelaaja ohjastaa omaa joukkuettaan kaikkien riepottelemasta rupusakista kohti Stanley Cup -hurmosta. Aitoa tunnelmaa on haettu esimerkiksi siirtoaikojen realistisella umpeutumisella sekä normaalia heikommin pelanneiden koronahirmujen farmikomennuksilla. Tosielämän lätkäviihteeseen kyllästyneet voivat myös tutustua Fantasy Draft -tilaan. Siinä kaikki pelaajat ovat aluksi vapailla markkinoilla ja epäreiluiksi muodostuneet jaot on mahdollista värkätä uuteen uskoon. Lopputuloksena on mielenkiintoisen onnistunut sekoitus faktaa ja fiktiota.
Älä lähde sinne
Otteluiden tuoksinassa lukuisat positiiviset eroavaisuudet nostavat päätään. Heti alusta lähtien käy selväksi, että tekoälyn optimointiin on panostettu. Satunnaiset rymistelyt ja huitomiset ovat korvautuneet asioita tarkasti harkitsevilla virtuaaliaivoilla. Uutena ominaisuutena tulevat kulmaväännötkin ovat nautittavia kokemuksia, koska tietokone osaa yleensä auttaa pulassa olevaa ihmispelaajaa. Laukauksiakaan ei enää jaella mistä tahansa, vaan jokainen kuvio on harjoituksella huippuunsa hiotun yhteispelin tulos. Tämä tulee melkoisena kulttuurishokkina EA:n kiekkoiluihin tottuneille, mutta alkukankeuden jälkeen paluuta entiseen ei enää ole. Silloin tällöin keinoälykin sortuu täysin käsittämättömiin ratkaisuihin, mutta suurimman osan ajasta koneen aivoitukset pysyvät siedettävässä kuosissa. Homman toimivuutta korostaa onnistunut mahdollisuus kontrolloida vain yhtä kaukalossa surffaavaa pelaajaa.
Vastustajana NHL2K3 on pirullinen tuttavuus. Jatkuva strategioiden viilailu, ovelat ketjuvaihdokset ja päällekäyvä pelityypi ovat asioita, jotka ainakin alkutaipaleella tuottanevat melkoisia ongelmia. Menoon kuitenkin tottuu ja pian punalamppu palaakin entiseen malliin. Helpoimmilla vaikeusasetuksilla maaleja tulee lopulta lähes solkenaan - riippumatta hyvästä maalivahtityöskentelystä tai selkeiden maalikikkojen puutteesta. Suoraan syötöstä lauottavat onetimerit uppoavat ylämummoon hälyttävän usein ja pian edessä onkin siirtyminen vaativamman vaikeusasetuksen suuntaan. Onneksi haasteellisuusnappulaa voi kääntää sen verran kaakkoon, että vannoutuneimmat videopeliveteraanitkin saavat rahoilleen vastinetta. Mielessä on kuitenkin syytä pitää, että bittiäly ei vieläkään pysty korvaamaan ihmismieltä. Segan lätkä onkin parhaimmillaan kolmen kaverin kanssa koettuna.
Kokemuksen täydentää mainio pelattavuus. Hyvin optimoitujen kontrollien lisäksi mukana on koko joukko pieniä oivalluksia. Näihin kuuluu erinomainen suojausnappula, jossa ohjataan pelaajan mailaa normaalin liikuskelun asemesta. Kikka toimii erinomaisesti ja vastaavien yksityiskohtien myötä jääbaletti ei enää tunnu rullakiekkomaiselta kiertelyltä. Meno onkin paikka paikoin kuin oikeasta TV-ottelusta.
Ja kaikki valot vilkkuu hallissa
Mainiossa kokonaisuudessa on kuitenkin omat pienet lapsuksensa. Simulaatiomainen hiominen on nimittäin aiheuttanut melkoisia kömmähdyksiä audiovisuaalisella osastolla. Kolmelle alustalle julkaistun pelin versioista Cube-versio lataa muita nopeammin, mutta on muuten suhteellisen vaisu graafinen esitys. Yleisö on uskomattoman rumaa pullamössöä, animaatio toistaa itseään ja taukoja piristävät välianimaatiotkin loistavat poissaoloaan. Asiantunteva kommentaattoripuoli piristää aluksi menoa, mutta selostuskaksikon mongerrukset alkavat puuduttaa jo muutaman ottelun jälkeen. Luojalle kuuluu kuitenkin kiitos siitä, että Electronic Artsin suosimat järkyttävät puujalkavitsit on päätetty jättää kopioimatta.
Ison rahan puute näkyy musiikkipuolella, josta puuttuvat alan kovimmat nimet. Valikoissa rämpyttävä tusinarimputus ei herätä tunteita suuntaan jos toiseen. Kaikkiaan puolitiehen jäänyt tekninen toteutus on valovuosia sitä toista peliä jäljessä, mutta NHL2K3:a voitaisiinkin verrata rumaan ankanpoikaseen - loppupeleissä se sisäinen kauneus ratkaisee ja pelimekaniikan myötä lammen rumimmastakin tulokkaasta kasvaa se kaunein joutsen.
NHL2K3:n Euroopan lanseeraus näytti jo pitkään olevan uhattuna, kunnes Infogrames otti Sega Sports -pelit siipiensä suojaan vuodenvaihteen tienoilla. Sopivasti viimeisimmän lätkäkauden alkajaisiksi Pohjois-Amerikassa ilmestynyt alkuperäisversio on PAL-julkaisussa jäänyt kokonaan hiomatta niin kokoonpanojen kuin muidenkin elementtien osalta. Tämä harmittaa jonkin verran, mutta pikkuvirheet on helppo painaa villaisella mainion kokonaisuuden myötä. Seuraavan vuoden versiota ei harmittavasti tulla näkemään GameCubella, joten tämä on vannoutuneiden Nintendo-fanien viimeinen tilaisuus nauttia kaikkien aikojen parhaasta virtuaalikiekkoilusta. Ensi syksystä lähtien palataankin jälleen ruotuun, kun NHL 2004 ilmestyy SM-liigarostereiden sävyttämänä. Siihen asti Visual Conceptsin näkemys ottaa ansaitun paikkansa korkeimmalla mahdollisella korokkeella.
