Demon perusteella tai perusasetuksilla 2K9:n viihdyttävyydestä ei todellakaan saa oikeaa kuvaa. Sen sijaan asetuksia säätämällä ja ensimmäistä kertaa sitten Face-offin hyvin toimivalla sivukameralla tästä saa realistisimman näköisen ja tuntuisen lätkäpelin koskaan, ikinä, missään.
Taitotikun käyttö on kikkailussa ikävän kankeaa ja laukominenkin on sillä jotenkin onton tuntuista. Kiekon leipominen ei siis ole läheskään yhtä toimivaa kuin EA:lla, mutta hybrid-ohjausasetuksilla peli on namia. Tikulla voi tällöin veivata tai vetääkin, mutta vedot lähtevät myös perinteisesti namiskoista, jolloin lämäreiden tuntuma on erittäin hyvä ja rannevedoissakin on miellyttävän raskas fiilis.
Suurin erottava tekijä kahden kiekkopelin välillä on 2K9:n loistava kiekko- ja taklausfysiikka, jotka tekevät pelistä paljon vaihtelevampaa ja ennalta-arvaamattomampaa. Ennakkoon turhimman tuntuisista lisäyksistä, eli pelaajien playoff-parroista ja zambonilla ajelusta ei ole mitään haittaa tai suurempaa iloa. Ensimmäinen hieman nostaa pleijari-fiiliksiä, mutta jälkimmäinen on täysin turha.
Presentaatio on kelvollinen ja erityisesti rosterien hallinta on sujuvaa, mutta monet valikot on omituisesti piilotettu nappien painallusten alle, esimerkiksi manuaalitähtäyksen tai syöttöapujen valinta. Mainittakoon vielä, että pääosin pelin biisilistan raskas rock on julmetusti EA:n emopoppi-kappalevalikoimaa miellyttävämpää kuunneltavaa.
NHL 2K9:n kohdalla on kiinnitetty liikaa huomiota pelin ulkopuolisiin asioihin. Vaikkei kromi kiillä samalla tavoin kuin NHL 09:ssä, on lätkäpelissä silti tärkeintä itse pelaaminen ja pelitapahtumat, joissa 2K9 vie (oikeilla asetuksilla!) EA:n kiekkoa kuin märkää rättiä. Tässä pelissä ei syötöt irtoa lavasta nanosekunnissa, vaan niissä on anto- ja vastaanottoanimaatio, joten epärealistiset syöttöketjut loistavat poissaolollaan. Kun vastustaja tökkää kiekon pois, ei se automaattisesti kimpoa hurjaa vauhtia kohti omaa maalia, vaan saattaa poukkoilla minne tahansa, mikä tekee pelistä elävää. Ensimmäistä kertaa ei myöskään tarvitse kytkeä tappeluita pois päältä: ne ovat parhaat koskaan kiekkopeleissä nähdyt.
Erikoistilannepelaaminen on myös 2K9:llä paremmin hallussa: alivoimalla on oikeasti pakko purkaa, eikä lähteä hyökkäämään ja ylivoimalla pystyy kerrankin pyörittämään peliä aidonoloisesti puolustajien kautta, joiden tulivoima on todellinen pelote. Pakit eivät myöskään heti pakene omalle siniviivalle, kun kiekon menettää kulmassa. Pakko mainita myös maalinteon palkitseva tunne: kun saat kulmakahinasta potkaistua kiekon omalle pelaajalle, tämä siirtää sen pakille, jonka tulisesta lämäristä seuranneesta reboundista grinderi nostaa kiekon maalin kattoon 10 sekuntia ennen loppua, on fiilis melkoinen.
Toki tässäkin pelissä on moitteensa. Pelaajagrafiikka ei ole muun grafiikan tasolla (upeat hallit ja yleisö), tekoäly pelaa hieman yksipuolisesti, peli jämähtelee turhan usein ja AHL sekä eurooppalaiset joukkueet puuttuvat. NHL 09 on kiiltävämpi, helpompi omaksua ja hemmetin hyvä lätkäpeli, mutta jos kaavamaiset onetimer-hyökkäykset ja huijaava tekoäly sapettaa tai kaipaat realistisempaa ja monipuolisempaa kiekkoa, on valinta selvä: 2K9. Tärkeintä on kuitenkin se, että NHL 2K9:n pelaaminen on julmetun hauskaa, niin yksin kuin porukallakin.
