Värikäs ja tuore puzzlepeli, jolla ei samantyylisestä ohjaustavastaan huolimatta ole mitään tekemistä vanhojen PC-seikkailujen kanssa. Zack & Wiki on ehtaa pulmanratkontaa alusta loppuun ja ehdottomasti genrensä hauskimpia ja innovatiivisimpia edustajia.
Peli hyödyntää Wiin ohjausjärjestelmää ja ainutlaatuista ohjainta jopa paremmin kuin useimmat Nintendon omat tekeleet. Sankarin ohjaaminen tapahtuu vanhanaikaisella osoita ja klikkaa-menetelmällä, mutta se on todellisuudessa vain pieni osa pelin kekseliäästä ohjaimenkäytöstä. Lähes jokainen puzzlen ratkaisuun vaadittava pikkutehtävä hoidetaan jollain tavalla liikkeentunnistusta hyödyntäen. Kellon kilisyttäminen vaatii Wiimoten vimmattua ravistelemista, avaimen kääntäminen lukossa ohjaimen kallistamista oikeaan suuntaan, huilun soittaminen ohjaimen asettamista tiettyyn asentoon ja oikeiden näppäinten painelua, ja niin edelleen. Liikkeentunnistuksesta ja Wiimotesta revitään miltei kaikki mahdollinen irti ja vaikka jotkut pelin tehtävistä tuntuvatkin melko epätarkoilta, vastaavat ruudulla nähtävät asiat joka tapauksessa melko hyvin pelaajan ohjaimella tekemiä liikkeitä.
Graafisesti Zack & Wiki on yksi alustansa hienoimmista peleistä, niin tekniseltä kuin taiteelliseltakin kantilta katsottuna. Cel-shading toimii ja piirroselokuvamaiset ympäristöt ja välianimaatiot ovat erittäin kaunista katseltavaa. Äänipuoli ei valitettavasti ole aivan yhtä hyvin hoidettu. Orkestroitu, ajoittain jopa kuorolaululla varustettu soundtrack ajaa asiansa tunnelmanluojana erittäin hyvin, mutta ääniefektit, etenkin hahmojen päästelemät huudahdukset, ovat paikoittain suorastaan hirvittävää kuunneltavaa. Olen kuitenkin valmis antamaan tämän anteeksi, sillä muuta suurempaa valittamisen aihetta pelistä on todella vaikea löytää.
Innovatiivisuudestaan ja hienosta puzzlesuunnittelustaan huolimatta piraattipojan ja kultaisen apinan seikkailu jää (tai oikestaan on jo jäänyt) melko pienen ryhmän huviksi, pääosin huonosta markkinoinnista ja suorastaan brutaalista vaikeustasosta johtuen. Minulle Zack & Wiki oli äärimmäisen hieno kokemus ja todiste siitä, että usein käsikonsolipelaajien huviksi jäävät pulmanratkontapelit voivat hyvin toteutettuna toimia myös isommilla laitteilla, mutta kaikille peli ei missään nimessä sovi. Kaltaiseni haastetta etsivät, kiperien puzzlejen ja ehkä myös hieman omituisen slapstick-huumorin ystävät voivat kuitenkin huoletta napata pelin ostoskärryynsä.
