Viheriölle, mars!
Vuosi on jälleen vierähtänyt kuin hujauksessa, mistä todisteena toimivat kauppojen hyllyillä jo tovin viihtyneet Electronic Artsin urheilupelit vuosimallia 2004. Vaikka useat yhtiön sarjoista junnaavatkin paikallaan vuosi toisensa jälkeen, uusille versioille tuntuu aina löytyvän ostajia. Onneksi massan seasta on viime vuosien aikana löytynyt muutama piristävä poikkeus, joista yksi on golfin elitistiseen maailmaan keskittyvä Tiger Woods PGA Tour -sarja. Viime vuonna lajiin saatiin uutta potkua uudistuneella pelisysteemillä, jossa golfpelien perinteiset voimakkuus- ja tarkkuusmittarit korvattiin nerokkaasti toteutetulla analogisella swingillä. Tänäkin vuonna otetaan muutamia askeleita eteenpäin, tällä kertaa kehittäjät ovat päättäneet keskittyä entistä monipuolisempaan sisältöön. Rima ei kenties nouse yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, mutta onnistuneet lisäykset riittävät tekemään Tiger Woods PGA Tour 2004:stä sarjan parhaan version.
Golf kuuluu EA:n urheilupelivalikoiman mielenkiintoisimpiin lajeihin, koska se vaatii pelaajiltaan runsaasti hermoja ja keskittymiskykyä, jotta kentillä saataisiin tuloksia aikaiseksi. Aloittelijoille voi olla aluksi hankalaa hahmottaa pelin kaikkia ominaisuuksia, mutta edellisvuodenkin versiosta tuttu valmistautumisosio antaa vauhtia harjoitteluun. Sarjan veteraanit sen sijaan tuntevat olonsa kotoisaksi heti alusta alkaen, tänä vuonna kuvioihin tullut chip-lyöntikin tulee tutuksi hyvin nopeasti. Sitä voisi periaatteessa sanoa puttaukseksi pienehkön ilmalennon kera, siksi se onkin oiva lyöntivaihtoehto pallon jäätyä muutaman metrin päähän viheriöstä ja siellä häämöttävästä reiästä.
Pelimekaniikka hyödyntää toimivaksi osoittautunutta kaavaa, mikä ei lainkaan ihmetytä – toimihan ohjain- ja vaihtoehtoisesti C-tattiin sijoitettu analoginen swingi jo viime versiossa huomattavasti luonnollisemmin kuin ajoituskykyä vaativat mittarit. Tietynlainen tarkkuus on kuitenkin yhä suotavaa, sillä pelihahmo heiluttelee mailaansa tatilla määrättävän liikeradan mukaisesti. Heilautus taakse ja eteen ei suinkaan ole ylivoimainen tehtävä, mutta huolimattomuus voi lennättää pallon väylän tai viheriön sijasta vaikkapa bunkkeriin tai jorpakkoon. Putatessa homma toimii aivan yhtä mainiosti, tosin viheriöllä monet ensikertalaiset erehtyvät luulemaan täyden heilautusliikkeen olevan aivan liian voimakas, jolloin lyönti jää useimmiten vajaaksi. Voimakkuuteen vaikutetaan enemmänkin sen mukaan, kuinka kauas lyöntinsä tähtää: ylitähtäys lisää ja alitähtäys hiljentää pallon vauhtia.
Normaaliasetuksilla Tiger Woods PGA Tour 2004 soveltuu kaikille pelaajille, sillä pelin konsoliversiot painottuvat PC-serkkuaan huomattavasti arcademaisempaan pallotteluun. Tästä kielivät muun muassa sellaiset piirteet kuin lyöntivoimaa lisäävä boost-ominaisuus ja ilmalennon aikana määrättävä kierre. Lisäksi viheriöllä ollessa pelaajan arkea helpottavat tarkat puttausohjeet, joita kirjaimellisesti noudattamalla pallo menee minne pitääkin. Mainitut toiminnot voidaan halutessa ottaa myös pois käytöstä valikkojen kautta, minkä ansiosta jokainen pelaaja varmasti löytää mieleisensä tavan pelata virtuaaligolfia – ehkä jopa useammankin. Lajin salojen tullessa tutummiksi ja haasteiden vaikeammiksi myös itse pelaamisesta kehkeytyy kerta toisensa jälkeen palkitsevampaa; onnistumisentunne korvaa kaiken harjoitteluun uhrautuneen ajan.
Mitähän sitä tänään pelaisi?
Mikäli vuoden 2003 painoksesta löytyneet pelimoodit eivät jostakin kumman syystä tyydyttäneet himogolfaajien pelinälkää, Tiger Woods PGA Tour 2004 korjannee viimeistään tilanteen. Tällä kertaa perinteisten ja arcademaisten pelimuotojen välille on tehty selvä jaottelu, ja uusia moodituttavuuksia löytyy kumpaisestakin kategoriasta. Perinteisten uutuudet ovat Alternate Shot, Best Ball, Four Ball ja Stableford, jotka kaikki ovat viimeistä vaihtoehtoa lukuun ottamatta tiimipohjaisia ottelumuotoja. Stablefordin erikoisuutena taasen on sen oma pisteytyssysteemi. Muutamat näistä uutukaisista tosin tuntuvat hieman väkisin mukaan ympätyiltä, mutta loppupeleissä ne ovat mukavia lisäyksiä vanhojen tuttujen Match Play-, Stroke Play ja Skins-moodien rinnalle.
Mielenkiintoisimmat uutuudet ovat kuitenkin arcade-puolen lisäykset Battle Golf ja Long Drive Challenge, jotka synnyttävät erityisesti kaveriporukalla antoisia pelihetkiä. Ensimmäinen näistä on itse asiassa perinteinen Match Play -kilpailu, jossa voittaja siis määräytyy voitettujen reikien mukaan – tosin pienellä lisähöysteellä kuorrutettuna. Jokaisen reiän päätteeksi parhaiten selviytynyt pelaaja pääsee nimittäin rokottamaan toisten mailakokoelmia tai vaihtoehtoisesti kartuttamaan omaansa. Battle Golfin parissa pelaajien välille syntyykin mukava kostokierre, jossa viimeksi koettu nöyryytys on päästävä maksamaan korkoineen. Long Drive Challengessä sen sijaan kilpaillaan yksinkertaisesti siitä, kenen lyönnissä on eniten ytyä. Lyönnin voimakkuus on tässä tietenkin pääosassa, tosin tarkkuudestakin saadaan pisteytyksessä pientä bonuksen poikasta.
Vanhat tutut skenaariotehtävät ovat yhä mukana, kuten myös varsinainen yksinpelimoodi. Viime vuoden Tiger Challenge -kampanja on kuitenkin muuttunut muotoon World Tour, jossa nimen mukaisesti reissataan ympäri maita ja mantuja huippugolfaajia kohtaamassa. Mikäli tämäkään ei vielä riitä, pelattavana on myös pitkä ja vaativa PGA Tour -kausi, jonka perään on haikailtu jo muutama Tiger Woods -versio takaperin. Molemmista kiertueista World Tour soveltuu parhaiten lyhyempiin pelipyrähdyksiin, sillä siinä pelitulokset eivät vaikuta omaan golfuraan kuten PGA Tourissa. Lisäksi pelin lukitut hahmot ja kentät aukeavat juuri World Touria pelatessa. Moodilista ei kuitenkaan lopu vielä tähänkään, sillä mukaan on ympätty GameCuben sisäistä kelloa hyödyntävät Real-Time Events -kilpailut. Toisin sanoen peli aukaisee merkki- ja juhlapäivinä erityisiä kilpailuja, joista pelihahmolleen voi hyvässä tapauksessa voittaa ainutlaatuisia varusteita.
Tekeminen ei siis aivan heti lopu kesken, puhumattakaan haasteesta. Aluksi koko homma tuntuu liiankin helpolta, mutta vähitellen vastustajien tuloksien perässä pysyminen nostaa jo hien pintaan. Yhtäkkiä alkaakin huomata, etteivät vastustajat enää lyö pallojaan metsikköön, vaan ammattimaisella tarkkuudella väylälle, viheriölle tai jopa reiän lähituntumaan asti. Vaikka pelaaminen ei aina luistaisikaan toivotulla tavalla, peli palkitsee silti hyvät suoritukset pienillä rahapalkkioilla. Kylmä käteinen tulee aina tarpeeseen, ja se onkin erittäin suuressa roolissa Tiger Woods PGA Tour 2004:ssä oman hahmon kehityksen ja varustamisen kannalta. Kisapalkintojen lisäksi tilille ropsahtaa valuuttaa sponsorisopimuksista, joita pelaajalle solmitaan automaattisesti matkan varrella.
Tiikeriksi Tigerin paikalle
Virtuaaligolfarin kehitys aloitetaan tällä kertaa täysin tyhjältä paperilta ulkomuodosta lähtien. Oman hahmon luominen onkin pakollista, ja ainoastaan sillä voidaan osallistua esimerkiksi World- ja PGA Tourien kilpailuihin – muissa ottelumuodoissa voidaan turvautua myös muihin golffareihin, joihin lukeutuu joukko todellisia ja fiktiivisiä ammattilaisia. Pelisarjaan hartaasti odotettu hahmoeditori kulkee nimellä Game Face, ja se on vieläpä kaiken kukkuraksi erittäin kattava työkalu. Kasvonpiirteitä ja ruumiinrakennetta pääsee muokkaamaan urakalla, kun taas vaatteita ja varusteita voidaan ostella Pro Shop -kaupan ällistyttävän laajasta tuotevalikoimasta, joka laajenee entisestään sopimalla sponsorisopimuksia tai vaikkapa kytkemällä Game Boy Advance linkkikaapelilla GameCubeen. Käteisellä voidaan tuttuun tapaan myös parantaa golfaajan ominaisuuksia lyöntivoimakkuudesta puttauksen tarkkuuteen, joten hahmosta saadaan parhaimmassa tapauksessa jopa herra Woodsin veroinen virtuoosi - ellei jopa parempikin.
Ulkomuodoltaan tuore Tiger Woods näyttää lähes identtiseltä edelliseen versioon nähden, toki pientä hiontaa on havaittavissa siellä täällä. Esimerkiksi katsojat eivät enää ole yhtä palikkamaisia, vaan niistä erottuu jo selviä ihmispiirteitä. Grafiikkamoottorin jälki on miellyttävää katseltavaa, sillä luonnonkauniista maisemista voi bongailla mukavia yksityiskohtia, joista erityisesti vesialueet ovat upeaa jälkeä heijastuksineen. Myös golfaajat ovat sen verran näyttäviä ja ihmismäisiä, että lajia seuraavat pystyvät oitis tunnistamaan mukana olevat veteraanit. Kokonaisuuden näyttävyyttä on lisätty ihan hauskoilla hidastuksilla ja televisiolähetysmäisillä kuvakulmilla, jotka luovat myös hieman jännitystä lyöntien latelemiseen. Harmiksi on kuitenkin todettava, ettei ruudunpäivitys pysy jostakin kumman syystä aina ajan tasalla, tosin hidastelut eivät hirveämmin itse pelaamiseen vaikuta. Pieni kauneusvirhe, joka tapauksessa.
Audiopuolella kuljetaan myös samoilla linjoilla kuin viime vuonna, tosin musiikkiraidat ovat ottaneet askeleen parempaan suuntaan. Tiger Woods PGA Tour 2003:n räminärokki on vaihtunut letkeämpään musisointiin, josta vastaa muiden ohella sellaiset nimet kuin Just Blaze ja DMX. Kappaleet soivat etupäässä valikoissa, kun itse pelin aikana keskitytään rauhoittaviin luontoääniin ja railakkaaseen yleisön mylvintään. Lyönnitkin kuulostavat juuri siltä, miltä pitää, eikä selostajissakaan sen suurempaa valittamista ole. Muutamista älyvapaista kommenteistaan huolimatta kaksikolta saadaan myös hyödyllisiä tietoja kenttien ominaisuuksista. Mikäli juttujen taso ei kuitenkaan miellytä, voidaan parivaljakko hiljentää ilman sen suurempia omantunnonvaivoja.
Tiger Woods PGA Tour 2004 kuuluu ehdottomasti GameCuben urheilupelien aateliin, ja sitä voi suositella kaikille hyvien pelien ystäville. Olipa aiempia versioita pelannut tai ei, tuotos tarjoaa tarpeeksi uutta puuhasteltavaa viihdyttääkseen kaikkia – pelaajien lukumäärästä riippumatta. Mikäli ystävät eivät heti lämpene ideasta pelata virtuaaligolfia, on suostuttelu kuitenkin vaivan arvoista. Nyt, kun entuudestaan toimivaan pelipakettiin on ympätty mukaan hahmoeditori ja runsaasti pelattavaa, jää vain ihmetyttämään, miten kehittäjät aikovat ylittää itsensä ensi vuoden versiossa. Pienet ruudunpäivitysongelmat ainakin olisi syytä hioa pois, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joka tapauksessa odottavan aika ei todellakaan käy pitkäksi tänä vuonna.
