Peli jättää kylmäksi, vaikka kaikki mestariteoksen ainekset on kasassa. Tekninen toteutus on kerrassaan ensiluokkaista, grafiikat näyttäviä ja ohjaus parasta mitä genren peleissä on nähty - koskaan ei tule tunnetta, että epäonnistuneen hypyn taustalla on huono pelimekaniikka.
Yhteistyö Elikan kanssa on teknisesti jotain, mistä muut pelit saisivat ottaa mallia. Elika ei jää koskaan jumittamaan kulman taakse huonon tekoälynsä vuoksi ja hahmojen välinen animaatio on loistavaa esimerkiksi kapeilla lankuilla taiteillessa. Toki välilllä on nähtävissä, miten Elika "warppaa" prinssin kintereille, mutta tämä ei juuri häiritse.
Taistelumekaniikka on yksinkertaista ja selkeää, josta tuli mieleen "vanhan hyvän ajan" pelit. Vastustajasta riippuen vaihdetaan tyyliä miekkataistelun, heittoliikkeiden ja Elikan taikojen välillä.
Ongelmaksi pelissä nousi yksinkertaisesti mielenkiinnon puute. Kertaakaan pelin aikana ei tule sellaista tunnetta, että pitäisi pelata vielä hetki nähdäkseen mitä on seuraavan kulman takana. Koko peli toistaa itseään: "valitse kartasta seuraava kohta a, etene kohtaan a, tapa (helppo) välipomo, pelaa kohta a uudelleen keräten kristallit, valitse kartasta kohta b" ja toista tätä parikymmentä kertaa.
Peli olisi ollut parempi mikäli reitit olisi jollain lailla tarkemmin rajattu, tällöin tunne pelin etenemisestä olisi ollut paremmin läsnä. Juonikaan ei jaksa herättää minkäänlaisia tuntemuksia ja paljon puhuttu Elikan ja Prinssin suhde jättää ainakin meikäläisen kylmäksi. Dialogi etenkin Prinssin osalta on lähinnä ärsyttävää.
Kaiken kaikkiaan erittäin sujuvaa ja näyttävää seikkailua toiminnalla höystettynä, mutta peli olisi tarvinnut runsaasti lihaa luittensa ympärille.