So is this The Kingdom Come?
------------
Vannoutuneista Fallout:n ja Fallout 2:n faneista en tiedä, enkä välitäkään, mutta omalla kohdallani Falloutin viimeisin osa räjäytti tajunnan ja jätti radioaktiiviset koirat temmeltämään... Karun kaunis, nykytrendikäs post-apokalyptinen maisema heti lapsuuden rajoitetusta turvabunkkerista ulos astuttaessa huimaa päätä, eikä ensikosketus autiomaan ihmisiinkään mikään vaisu tapaus ollut, kun salaperäinen herra Burke sai minut suostuteltua hämäräperäisiin hommiin joiden lopputuloksena maailmankartalla oli yksi pieni kaupunki vähemmän ja taivasta koristi korkea sienipilvi... Pelialue ei kuitenkaan koostu pelkästä autiomaasta ja hökkelikylistä, vaan silmiään voi välillä lepuutella massiivisissa Washington DC:n raunioissa... parasta silmänkarkkia tarjosi kenties Capitol Building, heti Obaman virkaanastujaisten jälkeen. Mahdollisuutta raunioiden rauhalliseen ihasteluun ei tosin anneta, sillä järkälemäiset, ruumiinkokoonsa nähden luonnottoman nopeasti löntystelevät, Super Mutantit hönkivät niskaan hyvin pian vahtikoiriensa eli limaisten Centaurien kera... Mielenkiintoista olikin, kun eksyin noille sokkeloisille kaduille kokemustasoni vielä pussatessa pölyä. Siinä sitä sitten yritettiin suunnistaa kohti Rivet Cityä seitsemän Super Mutanttia perässä.
Elämää maailmanlopun jälkeen?
---------------
Fallout 3:n maailma on täynnä elämää, mutta elämänmuotoja on harmillisen vähän. Kaikki eläimet, muutamaa lemmikkikoiraa lukunottamatta, ovat mutantoituneita tavalla tai toisella ja näistä ehkä mielenkiintoisimmiksi ovat osoittautuneet Brahminit, jonkinlaiset lehmän kaltaiset mutantit yhdellä ylimääräisellä päällä... Pahimmaksi, ja siten kaikkein pelottavimmaksi vastukseksi on osoittautunut Death Claw, jonka kynsistä en selviäisi millään ilveellä ilman luotettavaa ystävämutanttia Fawkesia joka seuraa perässä kömpelösti, mutta uskollisesti. Myös Yao Guai- niminen olento voi muodostua hurjan nopeutensa ansiosta monelle ongemaksi, itse valitsin eläinystävällisen tien, eikä Yao Guaista ole enää harmia hahmolleni.
Oblivion, eiku...
------------
Vaikka revikoissa, sekä previkoissa yritettiin kovasti inttää, että Fallout 3:lla ei ole juuri mitään yhteistä Bethesdan suositun roolipelin, The Elder Scrolls IV: Oblivionin kanssa, minä panen vastaan ja sanon: "Onpas! Ettekö te pässit näe, että Fallout 3 ja Oblivion ovat lähestulkoon samat pelit, vain eri kuorilla?" Useat pienet yksityiskohdat, kuten odotus-/nukkumisajan valinta, 3rd person kuvakulman luonnoton liikkuminen (lue: maan päällä leijaileminen)... Pelkästään pelin alku oli samantyylinen kuin Oblivionissa: Aluksi pitää selviytyä jonkinlaisesta bunkkerista (Fallout 3) tai tyrmästä (Oblivion), joista molemmat sijaitsevat maan alla. Loppuiko mielikuvitus Bethesda, vai mikä mättää?
Samoilemisen suunnaton ihanuus
--------------
Pelissä on useita viehättäviä piirteitä, jotka saavat minut pelaamaan sitä kymmeniä tunteja tarinan jo loputtua ja jostain käsittämättömästä syystä yksi pelin ihanuudesta on uusien rakennusten, paikkojen, kaupunkien ja tavaroiden etsiminen sekä yleinen samoileminen pitkin poikin autiomaata... Itse olen saanut kulumaan pelkkään hortoilemiseen lähes kymmenen tuntia. Koukuttavaksi samoilun tekee tietysti halu löytää harvinaisia signature aseita tai mahdollisesti iloisia nukkeja, Bobbleheadeja.
Räiskintää vai roolipeliä?
------------
Olen useassa paikassa nähnyt keskusteltavan Fallout 3:en genrestä: Kutsunko tätä nyt sitten räiskinnäksi, vai roolipeliksi? Molempia piirteitähän pelistä löytyy, mutta räiskintäpeliksi Fallout 3 olisi mielestäni liian strateginen. Jos F3 luokiteltaisiin räiskinnäksi/normaaliksi FPS peliksi, ensimmäinen asia josta pelille tulisi iso miinus olisi aseiden munattomat äänet ja tuntuma... Miinusta äänipuolella on annettava muutenkin, sillä hahmon hypähtäessä auton romun päälle, kuuluu kyllä uskottava rämähdys, mutta harmi kyllä noin 5 sekuntia myöhässä, eikä ääntä kuulu toista kertaa jos hypähtää auton päällä. Nämä ovat tosin pieniä ongelmia, jotka eivät vaikuta pelattavuuteen juuri lainkaan.
Yhteenveto
----------------
Itselleni ehdottomasti vuoden peli, joka ansaitsee paikkansa Pleikkarissani vielä useita viikkoja, ellei peräti kuukausia...
+ Maailma
+ Koukuttavuus
+ Uudelleenpelattavuus
+ Pelin monimuotoisuus, Useaan käänteeseen pelistä löytyy yllättäviäkin uusia ominaisuuksia...
- Tarina
- Animoinnin luonnottomuus
- Äänimaailma
Kokonaispisteiksi antaisin 1-100 asteikolla 96
