Wiin tasapainolaudalla skeittailu kuulosti ajatuksena niin toimivalta, että jopa tällaisen kolmekymppisen satunnaispelaajan oli Skate Itiin langettava. Onneksi näin, sillä pelistä kuoriutui lopulta yksi parhaista pelaamistani peleistä vähän aikaan.
Nykyään sanonta "alku aina hankalaa" ei järin moneen peliin päde vaan helppo lähestyttävyys on ajan henki. Skate It ei todellakaan tähän joukkoon kuulu, vaan laudalla ohjaaminen on vähintäänkin haastavaa. Ensimmäinen päivä meni peliä ja mekaniikkaa ihmetellessä, mutta vielä monen päivän ajan ruudun tapahtumat olivat jotakuinkin fifty-fifty tahattoman ja tarkoituksellisen kohelluksen tasapainossa. Tässä vaiheessa älysin onneksi heittää laudan herkkyyssäätimet ääriasentoihin ja lauta alkoi vähitellen keskustella kehnon tasapainoaistini kanssa samaa kieltä. Riemun tuuletuksilla ei ollut rajaa kun temput alkoivat toteutua suunnitellusti ja meitsi oli niinku oikeesti skedetyyppi!
Kuusnelossukupolven edustajana nautin täysin rinnoin pelin haastavuudesta. Tehtävien suorittaminen vaati useimmiten aivan täyttä keskittymistä, mikä piristi kummasti työpäivän jälkeen väsynyttä mieltä ja samalla sai kivasti unohtamaan ympäröivän stressaavan maailman. Juhani Tammisen kielellä "nainti pörsent konsentreissöni on ten pörcent performanse" pätee Skate Itissä vahvasti. Pelasin peliä keskimäärin noin kolmen vartin pätkissä, minkä jälkeen jaloissa ja niskassa alkoikin jo tuntua puutumista. Hiki nousi myös pintaan, tosin ehkä enemmänkin keskittymisen kuin fyysisen rasituksen seurauksena. Nuoremmat pelurit kestänevät paremmin.
Pelin tehtävissä on aina kaksi vaikeustasoa. Tehtävät voi ownata suorittamalla alemmat temppu- tai pistevaatimukset, mikä riittää pelin juonen etenemiseen. Tehtävien tappamiseen puolestaan on kovemmat vaatimukset ja se vaatii usein kohtuullisen virheetöntä suoritusta. Itse onnistuin kaikki tehtävät tappamaan tasapainolaudalla, enkä muita ohjaustapoja joutunut kokeilemaan. Kaksi tehtävää osoittautui kuitenkin sen verran hankalaksi että niiden tappaminen vaati pari iltaa. Yleensäkin pelin vaikeustaso on lähes täydellinen, sillä helpolla ei pääse juuri missään välissä mutta turhautumistakaan ei ollut ilmassa. Koska ruudulla ei muuta liikkuvaa ole kuin pelaaja itse, niin kaikki suoritukset riippuvat puhtaasti omista tekosista eikä tuuria pääse syyttämään. Ohjaus toimii hyvin kunhan sen oppii ja vika on aina pelaajassa jos jokin temppu ei onnistu.
Lyhyesti: harva peli on viimeisen 20 vuoden aikana onnistunut tuottamaan niin suuria onnistumisen ja hyvän olon fiiliksiä kuin Skate It. Haasteellisten pelien ystäville loistovalinta!
