ts Hazard Time

1980 -luvun 2d toimintasankari tuodaan kolmiulotteiseen maailmaan uuden räiskintäpelin muodossa. Kuulostaako tutulta? Toimintasankari on matkan varrella esiintynyt hyvissä ja huonoissa peleissä aina perinteisestä räiskinnästä mikroautoilla rälläilyyn. Joku pelisankari tästä kyllä tulee mieleen ja se on nimenomaan ollut pelin kehittäneen Vicious Cycle Softwaren tarkoitus. Peli lainaa surutta niin vanhoilta kuin uusiltakin peleiltä ja onnistuu silti olemaan omaperäinen pitkälti loistavan juonensa ansiosta.

Matt on videopelisankari. Matt tietää olevansa videopelisankari. Hänelle pelit ovat peruskauraa vuosien tuoman kokemuksen ansiosta. Tilanne kuitenkin muuttuu kun paha rahanahne pelinkehittäjä haluaakin tappaa Mattin, oikeasti. Pelissä on paljon viittauksia niin vanhoihin kuin uusiin peleihin ja se juuri on pelin kantava voima. Peliteollisuutta parodioidaan juuri niin itseironisesti ja kliseisesti, että se joka jossain muussa pelissä olisi ollut heikkous on Eat Leadissa vahvuus.

Your Present Ends Now

Peliä pelataan kolmannesta persoonasta ja tulitaistelu nojaa vahvasti suojan takaa ampumiseen. Mattin liikkuminen on hieman kankeaa ja tulitaistelusta toiseen juoksemiseen käy ajan mittaan puuduttavaksi. Toisaalta laaja vihollisten kirjo sekä hauskat ja kliseiset pomotaistelut jaksavat tarinan ohella pitää mielenkiintoa yllä. Yleisten räiskintäpelinormien vastaisesti Eat Leadissa ei veri lennä. Vihollisia ammuttaessa heistä vapautuu koodinpätkiä joita keräämällä Mattilla on mahdollisuus käyttää erikoiskykyä jonka avulla aseisiin saa hetkellisesti lisää tehoa tulen tai jään muodossa.

From Hazard, With Love.

Eat Lead on räiskintäpelinormien vastainen olemalla silti keskinkertainen räiskintäpeli. Ne asiat mitkä yleensä nostetaan hyvissä räiskintäpeleissä esille, kuten esimerkiksi grafiikka ja pelattavuus, ovat Eat Leadissa keskitasoa. Usein sanotaan että räiskintäpeli voi olla hyvä vaikka tarina olisi keskinkertainen. Taas kerran Eat Lead tekee asiat eritavalla sisältämällä juonen, joka on jotain muuta kuin maailman pelastamista toisessa maailmansodassa tai universumin pelastamista avaruusmonstereilta. Toisaalta tarina on myös Eat Leadin kompastuskivi. Eat Lead parodioi peliteollisuutta, joten vitsien ymmärtäminen vaatii tietoa pelien historiasta. Pitkän linjan pelaajalle vitsit aukeavat, mutta satunnaispelaajalle ei välttämättä. Outoa ja mielenkiintoista on se että Eat Lead tuntuu tuoreelta sisältämättä mitään uusia pelillisiä ideoita.