Street Fighter, aikansa legenda. Street Fighterista on tullut enemmän "päivityksiä" kuin on uhanalaisia eläimiä yhteensä, joten varmastikin Capcomin tuntien samaa rataa jatketaan nykypäivänäkin.
Itse olen pelaillut taistelupelejä(ja muitakin genrejä) noin. 10 vuotta, Tekkenistä Smash Brothersiin, pakko myöntää, toista Street Fighterin kaltaista ei ole, vaikka ties kuinka monet 2D-mätkinnät, jotka ovat lainanneet elementtejä Street Fighterista(lue: Guilty Gear).
Kuusi uutta hahmoa, loput veteraani hahmoja ensimmäisten ja muitten Street Fighterien varrelta. Hahmovalikko on kuin Best of-Street Fighter. Super Combot ovat palanneet, jota saat täyteen antamalla isän kädestä, ja uusi Focus Attack voi hyödyntää Super mittaria, mutta ei kovin helpolla tavalla. Sanotaan vaikka että x-hahmo heittää yläkoukun, sitten medium-potku ja lyönti napin yhteenpainallus saattaa hahmon Focus Attack tilaan, jolloin voi ottaa yhden osuman. Jätäpä Focus-hyökkäys pois ja lähde kaksois napautuksella vasempaan tai oikeaan. Vastustaja on jo melkein kanveesissa... Ja heitätkin sekaan myös uuttuutta kiiltävän Ultra Combon, jonka mittaria täytetään ottamalla itse pataan. Tausta välkkyy oranssin kirkkaana, kirjaimet K ja O ilmestyvät musteen saattelemana ja taustalla pälättävä selostaja on pudota tuolista ja huutaa kuin olisi saanut terävästä piikistä takamuksiin.
Minulle ensimmäinen ja viime Street Fighter oli Alpha 3, joka sisälsi kolme erilaista tapaa laukaista Super combot päin vastustajan pläsiä. Valitettavasti nämä kolme erilaista "tyyliä" eivät ole mukana harmikseni. Ja peli on myös hitaampi Alpha 3:een verrattuna. Missä nopeuden säätäjä on? Kun Turbo 1-nopeudella sormet syyhysivät, Turbo 2-nopeudella jo alkoi näpit melkein syttyä palamaan. Street Fighter IV on kuitenkin siitä huolimatta nopeampi taistelupeli kuin monet muut taistelupelit tänä päivänä.
Capcom ei todellakaan pelkää tehdä vaikeita pelejä, joten Street Fighter IV:n kaltainen haastavuus kaiken "pullamössön" keskellä voi hämmästyttää kerran jos toisenkin. Challenge-tila on erinomainen osoitus siitä kuinka haastavaksi mätkintäpeli voi muuttua. Aikarajan alla piekseminen ja selviytyminen monesta tappelusta peräkkäin kaikenmaailman ehtojen alla on todellakin aikaa vievää puuhaa, ja kun tutustut tilaan Trial, ärräpäät lentää puolelta toiselle jos ei ole Street Fightereita pelannut vuosikausia. Tässä tilassa peli vaatii pelaajaa tekemään yhdistelmä liikkeitä, niin lyhyitä lastenleikkejä kuin pidempiäkin veteraani-comboja. Jotkut näistä vaativat pikkukikkoja jotta potkusta syöstään heti tulta ja niin edelleen.
Capcom on myös ajatellut faneja myös hieman täältä pohjoisemmastakin, sillä olin äimistynyt kun näin Street Fighter IV Collector's Editionin ja lisä ohjaimet pelikaupassa. Tästä tulee nyt heti plussaa.
Myös nettipeli ominaisuus on uuttuttaan hohtava, ja toimii useimmiten yllättävän sujuvasti. Kolme erilaista pelimuotoa netissä pitävät kyllä pelaajan kiireisenä, jos mielii päästä korkeille sijoille tulostauluissa tai tulla mestariksi peräkkäisten voittojen jälkeen. Myös kavereitten väliset hupipelit ovat mahdollisia. Jos ei jaksa istua tyhjän panttina kymmenettä minuuttia, voi aikaa tuhlata klassisessa Arcade-tilassa, jolloin nettihaasteita otetaan lennosta vastaan, jos on näin asettanut asetukset.
Mutta mätkintäpelit ovat parhaimmillaan kaveriporukassa, ja Street Fighter IV käy ihan hupimätkinnästäkin, mutta meininki on hieman kyseenalaista jos ei tulipalloja lennä ja vain peruspotkuja näkyy erästä toiseen.
Peliä ei siis pelata pubi-illan lopuksi huppeluksissa.
Street Fighter IV on simppelin näköinen mätkintä, mutta myös haastava ja syvällinen. Lupaus avattavista hahmoista antaa jo syyn pelata(ihan kuin muuta syytä tarvitsisi), mutta kaikki eivät irtoa helpolla.
Peliin tarvitsee aikaa, syventymistä ja taitoa jotta pikkuruisetkin tittelit ja krääsä ollaan avattu ja jotta pelistä saa kaiken irti.
Mätkintä genren aloittaja on voimissaan, ja tällaiselle "Tekken-narkkarille" käy mätkintä, miksei kaksiulotteinenkin. Olen monta, monta tuntia kuluttanut haasteitten läpäisemiseen ja muitten pelaajien kanssa pelaamisen tämän pelin parissa, ja niin tullaan tekemään vielä ensi vuonnakin, kiitos palkitsevan ja nautinnollisen pelattavuuden ja musiikin.
Joten ei sivuaskelia kiitos. Nyt tapellaan kadulla.
