Sonyn kolmannen kotikonsolin julkaisupelinä kauppojen hyllylle saapunut MotorStorm-sarjan ensimmäinen osa sai kohtuullisen hyvän vastaanoton kriitikoilta sekä faneilta, ja peli myös myi oikein mukavasti, sen ollessa yksi niistä harvoista PS3:n laadukkaista julkaisunimikkeistä. Nyt tämä genreltään arcademainen romurälläyskilpa-ajo on päässyt jo kolmanteen peliin asti (ottaen pois luvuista sarjan käsikonsolien osat), ja tällä kertaa ei enää rällätä aavikoilla tai tropiikissa, vaan urbaaneimmissa kaupunkimaisemissa. Ja mikä tahansa kaupunki ei ole kyseessä, vaan kuvitteellinen, hyvin San Fransiscolta vaikuttava, rankkojen maanjäristysten kynssissä oleva temmellyskenttä.

MotorStorm: Apocalypse tarjoaa ensimmäistä kertaa sarjan historiassa jonkinlaisen juonen - ja se ei ole hyvä se. Juoni on käsittämätöntä tuubaa, välinäytökset skipattaessa ei menetä mitään. Nämä välinäytökset on toteutettu sarjakuvamaisella tyylillä ja useimmat näytöksistä ovat aivan irrallisia, typeriä (okei, ne kaikki ovat typeriä), lapsellisia ja turhia. Tarinassa järjestetään perinteinen MotorStorm-festivaali eli sarja kilpa-ajoja, jotka keskittyvät samaan ympäristöön; tällä kertaa siis tähän yhteen luonnonmullistusten ravistelemaan kaupunkiin. Tarinassa seurataan kolmen hahmon näkökulmasta festivaalin kulkua. Jokaiselle hahmolle on tarjolla noin tusinan verran kilpailuja ja näiden välissä tulee aina niitä parinkymmenen sekunnin turhia välinäytöksiä. Samalla kilpailujen haaste jakautuu kolmeen vaikeustasoon: Rookie, Pro ja Veteran. Täten pelaaja totutellaan ajamiseen hyvällä rytmityksellä haastavuuden noustessa aina välissä pykälällä.

Tarinamoodin lisäksi on tarjolla Wreckreation-tila, jossa voi kustomoida omanlaisia kisojaan haluamillaan asetuksilla ja vaikka minkälaisilla säädöksillä. Muun muassa painovoimaa voi muunnella, mikä kertonee tämän pelitilan ideasta. Jaetun ruudun moninpelillekin löytyy tukensa televisioruudun jakautuessa maksimissaan neljään osaan. Omanlaiseksi muokattuja kisoja, tai paremmin sanoen, 'omia pelimuotoja', voi myös jakaa verkon puolelle. Uudistuksia nettipelin puolelle on tuotu muokattavien pelimuotojen lisäksi ainakin vedonlyöntisysteemillä, jolla voi asettaa panoksia yhtä kanssa-ajajaa vastaan, jolloin tavallaan haastat tämän ajajan kanssasi pieneen kaksintaistoon varsinaisen kilpailun tiimellyksessä. Vedonlyönnin mennessä oikein, voitat rahaa, joka taas toimii kokemuspisteinä rank-järjestelmälle, eli myös kokemustasoissa on mahdollista nousta aina 40:een asti.

Audiovisuaalisesti Apocalypse on varsin mainio. Grafiikka on kohtuullisen hyvää, jota on varmasti täytynyt karsia, koska sitä kompensoi jatkuvasti ruudulla tapahtuvat luonnonmullistukset. Erilaiset radat sijoittuvat katastrofikaupungin eri kolkkiin ja jokaisella radalla on tietty määrä omia scriptattuja tapahtumia, jotka voivat tapahtua - ta olla myös tapahtumatta - kesken kisan. Maanjäristys halkoo asfalttia, muodostaen hyppyreitä ja esteitä. Isoimmissa tapahtumissa kokonaiset talot kaatuvat radan päälle, samalla kun yksityisarmeijan helikopteri tulittaa ohjuksilla. Kaikki tämä tapahtuu sulavasti, ruudunpäivityksen ikinä pudotessa alhaiseksi. Kun vielä koko komeus on nähtävillä stereoskooppisena 3D:nä, niin en voi kuin kuvitella sitä mahtavuutta (koska 3D-telkkaria ei tästä taloudesta löydy). Audiovisuaalista kokonaisuutta tukee pelistä valmiina löytyvä jumputusmusiikki, mutta itse koin parhaaksi laittaa taustalle soimaan 70-luvun AC/DC:tä konsolin kovalevyltä.

Entä sitten se itse ajaminen? Se on kunnossa. Aiemmista MotorStorm-peleistä pitäneet tuntevat varmasti olevansa kotona. Kontrolleista kaasu ja jarru on vaihdettu liipasimille, mutta myös klassiset kontrollit on valittavissa. Arcade-kaahailu on aloittelijallekin melko helppoa. Enemmän opettelemista löytyy sitten boostin oikeaoppisesta käytöstä sekä tietenkin parhaiden ajolinjojen ja -reittien löytämisestä (radat kun koostuvat taas kerran useista eri kulku- ja oikoreiteistä). Lähes jokaiseen esteeseen törmääminen ja radalta ulosajaminen tulevat ainakin aloittelijalle tutuksi, mutta ratojen pienellä opettelulla tekee ihmeitä. Kulkuneuvojen vaurionmallinnus on keskitasoa. Välillä törmäykset näyttävät oikeinkin hienoilta pienten osasten lennellessä ympäriinsä, mutta toisaalta välillä sitten edes etupuskuri ei tahdo irrota ajaessa päin seinää 100 kilometrin tuntinopeudella. FlatOut-tasosta ollaan kaukana. Kulkuneuvoluokkia löytyy ajettavaksi jopa kolmetoista erilaista. Jokaista menopeliä voi myös muokata Need For Speed: Underground -tyylisesti todella monipuolisesti aina erilaisiin pintamaaleihin ja konepellin tarroihin asti.

Kokonaisuudessaan MotorStorm: Apocalypse on varsin oiva paketti kilpa-ajoista pitävälle pelaajalle. Pieniä puutteita löytyy sieltä täältä sekä tarina on varsin ontuva ja mitäänsanomaton. Kilpa-ajot eivät tunnu poikkeavan tarpeeksi toisistaan, sillä muutama rata on melkein kuin se edellinen rata, jota juuri ajoit. Erikoisuuksiakin toki löytyy, kuten yksi pilvenpiirtäjien katoille sijoittuva rata. Pelattavuus on kunnossa, mutta ainakaan itseäni Apocalypse ei jaksanut viihdyttää kovin kauaa. Kyllä tämän pariin silti palaa aina sillointällöin, kun tekee mieli saada pieni adrenaliiniannos. MotorStorm-faneille tämä on ehdoton hankinta ja voin suositella tätä muillekin kilpa-ajajille, jos hinta ei ole karmaisevan korkea.