Trauma Center: Under the Knife oli yksi niistä peleistä, joka sai leuat putoamaan lattiaan DS:n vielä odotellessa julkaisuaan. Nerokas kosketusnäytön käyttö, pelimaailmassa varsin omaperäinen aihe ja arcademainen lähestymistapa enteilivät menestystä. Menestys myös tuli ja Atluksen kirurgikisailu onnistui viihdyttävänä ja haastavana pelinä, jonka parissa myös peleistä välittämättömät viihtyivät. Juuri Trauma Centerin kaltaiset pelit tekevät oikeutta DS:n kosketusnäytölle ja ajavat eteenpäin Nintendon "pelejä kaikille" -politiikkaa.
Veitsen käänteessä pentagrammi vatsaan
Eletään vuotta 2018 maailmassa, jossa AIDS, syövät ja muut ihmiskuntaa vaivaavat taudit on saatu kuriin. Nuori tohtori Derek Stiles on juuri aloittanut kirurgin työt onnettomuuksien täyttämässä Hope-sairaalassa. Alun tapaukset vaihtelevat onnettomuuspotilaista aina kasvainrykelmistä kärsiviin rock-tähtiin, mutta pelin loppupuolella mukaan astuvat entistä hankalammat taudit. Reippaasti etenevä Trauma Center esittelee jokaisen operaation dialogitulvan voimin, ja onpa pelissä ihan pätevä juonikin. Hahmot ovat manga-tyylillä piirrettyjä arkkityyppejä tutuista sairaalakasvoista. Mukana on muun muassa söpö hoitaja, vanha ja viisas tohtori ja ylimielinen teininero. Tehtäviä edeltää myös tapauskohtainen raportaasi kuvalla varustettuna. Tehtävien aikana Stilesin henkilökohtainen avustaja antaa ohjeita tiukkaan tahtiin ja lisää jännitystä terävillä kommenteillaan. Jottei löpinää tarvitsisi lueskella aina uudestaan, voi keskustelut skipata kätevästi painamalla selectiä pohjassa.
Itse tehtävät ovat nopeita ja haastavia. Lähes poikkeuksetta operaatio alkaa aina puhdistuksella ja leikkaushaavan tekemisellä. Tehtävissä on aikaraja ja myös potilaan sydänkäyrää tulee pitää silmällä. Koska sydänkäyrä kuitenkin laskee hyvin usein, varsinkin leikatessa, tulevat elinvoimaa antavat pistokset hyvin tutuiksi. Operaatiot ovat sopivan vaihtelevia ja varsinkin lopun GUILT-tapaukset ovat erikoisuutensa vuoksi ikään kuin pomotaisteluita. Muutenkin Trauma Center muistuttaa eniten, outoa kyllä, shoot 'em up -pelejä - ehkäpä juuri nopeutta, tarkkuutta ja hyvää arviointikykyä vaativan pelimekaniikan vuoksi. Peli ei toista itseään, ja mahtuupa mukaan muutama erikoisempi tapaus, kuten vaikkapa pommin purkaminen.
Kaikki työkalut ovat kätevästi alaruudun molemmilla puolilla, kun taas dialogi tapahtuu ylemmällä ruudulla. Stylus-kynä toimii erinomaisesti, eivätkä pikkutarkimmatkaan liikkeet tuota ongelmia. Sen sijaan tehtävien anto on välillä sekavaa, ja vasta usean yrittämisen jälkeen tietää mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Virheliikkeistä ja ohi menevistä viilloista tulee sanktioita, ja tarpeeksi monen kämmäyksen jälkeen operaatio keskeytyy. Leikkauksen jälkeen pelaaja myös rankataan, tosin hyvän arvosanan saaminen tuntuu olevan pahasti kiven alla. Mielenkiintoa ja vaihtelua tehtäviin tuo myös Stilesin varsin erikoinen ja koominenkin kyky; tohtori nimittäin loitsii hidastusefektillä varustetun pentagrammin potilaan ylle. Tätä niin sanottua parantavaa kosketusta voi käyttää kerran operaation aikana. Myös se, miten tähden piirtää, on tärkeää, sillä tähden koko ja muoto vaikuttavat efektin kestoon.
Gore-vapaata leikkelyä sahaäänillä
Trauma Center ei suinkaan sisällä oksennushalua nostavaa kuvamateriaalia, vaikkakin aluksi leikkely aiheuttaa hauskoja ilmeitä pelaajien kasvoilla. Graafisesti peli toimii ja on selkeä. Yksityiskohtia ei liiaksi ole, mutta ottaen huomioon DS:n näytön koon ja pelin luonteen on tämä ihan hyvä asia. Myös leikkaussaliin sopimattomat manga-hahmot ovat hyvä ratkaisu; oppimateriaalivihkosesta revityt kasarikuvat eivät olisi autenttisuudestaan huolimatta sopineet peliin.
Äänipuolella vaikuttavat lähinnä jännitys- ja lounge-musiikki mielenkiintoisia ääniefektejä unohtamatta. Esimerkiksi veitsestä kuuluva ääni muistuttaa aika pahasti panospauketta, ja tikitettäessä tuntee käyttävänsä potilaaseen moottorisahaa. Plussaa yliviileistä ja eeppisistä paniikkihuudoista, joita Stilesin avustaja päästelee säännöllisin väliajoin.
Trauma Center: Under the Knife on todellinen yllättäjä. Pelissä on haastetta, tunnelmaa ja nerokkaita tehtäviä, ja mitä parasta, peli sopii kaikille. Jälleenpeluuarvoa ei juuri ole, mikä ei kuitenkaan haittaa tässä tapauksessa. Peli kannattaa ehdottomasti poimia pelivalikoimaan, varsinkin kun siitä on jo kovaa vauhtia tulossa pieni harvinaisuus. Wiille tulevaa jatko-osaa odotellessa Atluksen lääkärileikki tarjoaa mielekästä tekemistä kesäiltojen ratoksi.
