Ilmapallo pelastaa maailman
Kirby, tämä vaaleanpunainen, ilmapallomainen otus tuli monelle nykypelaajalle tutuksi vasta Super Smash Brothers -pelien sivuhahmona. Mutta sen menneisyys on pitkä ja värikäs, toisin kuin sen mustavalkoinen ensiesiintyminen GameBoylla vuonna 1992. Vuotta myöhemmin otus nähtiin NES:llä pelissä Kirby's Adventure, josta GBA:n Nightmare in Dream Land on vain paranneltu käännös – ja samalla ensikosketukseni Kirby-sarjaan.
Unimaassa ei ole kaikki kohdallaan. Paha kuningas DeDeDe on mennyt kylpemään unelmien suihkulähteeseen. Hän on jopa varastanut tähtitaikasauvan, josta lähde saa voimansa, rikkonut sen seitsemään osaan ja jakanut ne kätyreilleen eri puolille Unimaata. Tämän seurauksena kukaan ei voi enää nukkua, joten pelin nimisankari lähetetään suurelle seikkailulle palauttamaan nokosajat.
Perusmuodossaan Kirby on vihollisilleen yhtä suuri uhka kuin ilmapallo kaktukselle, sillä se osaa leijumisen ja juoksemisen lisäksi vain yhden hyökkäyksen: ilman nielemisen ja sen puhaltamisen vihollisten päälle. Tämä hyökkäys yltää kuitenkin vain muutaman Kirbynmitan päähän, eikä sillä saa aiheutettua vahinkoa kuin pienille vihollisille. Sankarimme paras liike onkin hänen kykynsä imaista viholliset suuhunsa ja kopioida niiden erikoiskyvyt, jolloin sen päähän ilmestyy kulloistakin voimaa merkitsevä päähine. Esimerkiksi kopioituaan tulta syöksevän vihollisen Kirby oppii tulenpuhaltamisen taidon, ja saa samalla päähänsä liekehtivän kruunun. Jotkut erikoisvoimat ovat kertakäyttöisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kyvyt, joilla voidaan tyhjentää koko ruutu vihollisista. Niitä ei merkata hatuilla, vaan välkkyvällä pelihahmolla. Seikkailun aikana sankarimme ei kohtaa kuin vihamielisiä olioita, jotka haluavat satuttaa häntä. Siksipä kaikki ruudulle ilmestyvät hahmot aina pomppivista sienistä söpöihin siivekkäisiin possuihin on popsittava parempiin suihin.
Kumipallona luokses pompin...
Erikoiskykyjä on kaikkiaan noin parikymmentä erilaista, eikä niissä ole mielikuvitusta säästelty. Kirby voi jäädyttää, käristää tai sähköistää vihollisensa, jyrätä ne kumoon autonrenkaan muodossa tai muuttua vaikka lasersäteitä ampuvaksi UFOksi. Kaikkein pienimmiltä vihollisilta ei saa kopioitua mitään erikoiskykyä, mutta onneksi niille on toinen käyttötarkoitus: suussa olevat viholliset voidaan sylkäistä ulos vahinkoa aiheuttavina tähtinä. Jos Kirby sattuu imaisemaan suuhunsa kerrallaan kaksi kopioitavaa vihollista, ulos sylkäistävän tähden teho paranee ja Kirbyn saama erikoiskyky arvotaan jokaisen pelissä olevan joukosta, huolimatta suussa olevien vihollisten kyvyistä. Kahdella miekkamiehellä voi siis muuntautua vaikka sinne tänne sinkoilevaksi palloksi.
Unimaa on jaettu seitsemään huoneeseen, joissa on läjä kenttiin johtavia ovia. Noin viiden peruskentän lisäksi jokaisesta huoneesta löytyy bonuskenttiä, kuten minipelejä, joista saadaan seikkailua helpottavia esineitä, esimerkiksi lisäelämiä ja kopioitavia ominaisuuksia. Tällöin Kirbyn ei tarvitse rynnätä seuraaviin kenttiin täysin varustautumatta. Kentät ovat todella lyhyitä ja helppoja. Lyhyimmillään niiden läpipeluu kestää vain muutaman minuutin, mutta pelattavaa lisää bonuskenttiä avaavien nappien etsiminen. Vaikeusasteesta mainittakoon vielä, että ainoastaan viimeinen loppuvihollinen vaati kunnon yritystä kukistuakseen. Kaikki muut väli- ja loppupomot kukistuivat samalla kaavalla: väistellään pomoa, odotetaan että se ampuu jollain, napataan ammuttu esine kiinni ja sylkäistään se takaisin pomoa päin. Välipomoja löytyy viiksekkäästä mursusta mulkosilmäiseen elefanttiin, ja ulkonäön lisäksi ne eroavat toisistaan vain kopioitavilla erikoiskyvyillään.
Unimaa on kaunis ja värikäs paikka. Mustaa näkyy lähinnä ääriviivoissa, ja koko maailma huokuu iloa. Väripaletti on kuin leikkikouluikäisille tarkoitetusta lastenohjelmasta, eli jos karkkivärit ärsyttävät, vältä Kirbyä. Grafiikka on kivan näköistä, mutta pelin NES-juuret ilmenevät kenttäsuunnittelun kulmikkuudesta, ja maasto on kuin lego-palikoista rakennettua.
Kirby kertaa neljä
Nightmare in Dreamlandin pääseikkailua voi pelata jopa neljän pelaajan moninpelinä, mutta siihen vaaditaan jokaiselle oma pelikasetti. Yhdellä kasetilla moninpelaavien täytyy tyytyä kolmeen minipeliin, joita voi pelata myös yksinpelinä. Quick Draw on samuraikaksintaisteluksi naamioitu refleksitesti, jossa pelaajien on näpättävä A:ta välittömästi ruudulle ilmestyvän merkin jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että nopeampi vie voiton. Bomb Rally on sytytetyn pommin pallottelua paistinpannuilla. Pommin vauhti vain kasvaa ja kasvaa, kunnes pelaajia alkaa räjähdellä. Viimeinen jäljellä oleva voittaa. Kirby's Air Grindissa surffataan tähdellä kiskoa pitkin ja värjätään sitä sateenkaareksi mahdollisimman nopeasti. Haasteen tähän tuovat sinne tänne ladotut piikkikiskot, jotka hidastavat vauhdin äkkiä lähes nollaan. Neljättä minipeliä, Boss Endurancea, ei voi pelata yhdellä kasetilla. Siinä yritetään voittaa pelin kaikki 8 loppupomoa peräkkäin ja vain yhdellä elämällä.
Kirbyn GBA-debyytissä on pelattavaa vain viikonlopuksi. Se on todella kiva peli, mutta valitettavasti myös todella lyhyt. Sadan peliprosentin metsästäminen lisäominaisuuksien toivossa ei ole vaikeaa, ja se onnistuu melko nopeasti. Jos vain kavereita ja pelikasetteja riittää, voi huvin kertoa jopa neljällä, mutta pitkää peliä kaipaavat joutuvat pettymään. Pelin viehättävä maailma saa palaamaan takaisin monta kertaa uudelleen. Nightmare in Dream Land kuuluukin jokaisen tasoloikkafanin pelihyllyyn, jos pelikokemuksen nautittavuutta ja miellyttävyyttä arvostaa sen pituutta enemmän.
