Pokémaaniset
Vielä viime vuosikymmenen keskivälillä sana Nintendo yhdistettiin väistämättä tuhtiviiksiseen Super Marioon. Marion yksinvaltius yhtiön keulakuvana alkoi horjua, kun Japanissa vuonna 1998 alkanut Pokémon-huuma tavoitti yhä useamman ihmisen. Ilmiön laajuudesta voidaankin sanoa, että lähes jokainen 90-luvulla teollisuusmaassa elänyt on kuullut Pokémoneista ainakin jossain muodossa. Pienten pocket monstereiden eli taskuhirviöiden ympärille on luotu valtava piirrossarjojen ja lelujen oheisroinabisnes, jolla ilmiötä on markkinoitu eteenpäin. Tänne harmaaseen pohjolaan Pokémonit seilasivat piirrossarjan myötä, ja monelta jäi kaiken oheistavaran alta huomaamatta peli joka aloitti kaiken. Eräs sanomalehti jopa erehtyi kirjoittamaan Pokémonista piirrossarjana, joka oli poikinut videopelin.
Hirviöt taskuun ja menoksi
Pokémon-pelit on ollut tapana julkaista pareittain, mutta poikkeuksellisesti kaksi peliä ilmestyi yksin. Samaan aikaan ilmestyvät pelit ovat vain toistensa kopioita, mutta kummassakin on joitain pokémoneja, jotka puuttuvat toisesta pelistä. Pokémoneja on siis vaihdeltava pelien välillä saadakseen kaikki. Ensimmäiset pelit olivat mustavalkoiset Pokémon Red ja Blue, jotka saivat myöhemmin kaverikseen GBC:lle tehdyn Yellown. Yellow oli vain värillinen versio Redistä ja Bluesta, ja siinä oli muutama erikoispokémoni, joita aiemmista peleistä ei löytynyt. Seuraavat Pokémon-pelit olivat edelleen Colorille julkaistut Gold, Silver ja myöhemmin Crystal. Sarjan viimeisimpien osien, Rubyn ja Sapphiren myötä alustaksi on vaihtunut GBA, jolle seuraavat pelit (Leaf Green ja Fire Red) ovat jo tulossa. Eri versioiden erot ovat kärjistettynä lähinnä kosmeettisia, eli vain pokémonit ja tapahtumapaikat muuttuvat. Toki joitain pikkujuttuja on muutettu ja uusia asioita lisätty, mutta pelimekaniikka on pysynyt lähes samana osasta toiseen, ja rahastuksen makua on ilmassa.
Lyhyesti selitettynä peleissä on tarkoituksena pyydystää luonnosta villejä pokémoneja ja kouluttaa ne taistelemaan. Pyydystäminen on yksinkertaista: juoksennellaan pitkässä ruohossa kunnes villi pokémon hyökkää, heikennetään sitä taistelemalla ja yritetään pyydystää se poképalloon. Jos saalis ei ole yhteistyöhaluinen, sitä voidaan suostutella nukuttamalla, tainnuttamalla tai myrkyttämällä. Pyydystetylle pokémonille voi halutessaan antaa lempinimen. Pelaajan mukaan mahtuu kerralla 6 pokémonia, ja jos seurue on täynnä, pyydystetty eläin siirtyy tietokoneelle, josta sen voi ottaa käyttöön.
Taisteleminen on vuoropohjaista. Ensin molemmat pelaajat valitsevat liikkeen, jotka pokémonit toteuttavat nopeusjärjestyksessä. Hyökkäämisen lisäksi pokémonit voivat kasvattaa liikkeillään hetkellisesti omia ominaisuuksiaan, tai pudottaa vihollisen vastaavia. Omaa suojaustaan voi nostaa esimerkiksi kovettamalla ihonsa, ja vihollisen tarkkuutta vähentää sokaisemalla se kirkkaalla valonsäteellä. Taisteluja voidaan käydä joko yksi yhtä tai kaksi kahta pokémonia vastaan.
Jokainen pokémon on jotain tyyppiä, jolla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Tyyppejä on noin parikymmentä, ja ne ovat melko tasapainossa, mutta joitain poikkeuksia on. Meediopokémonit ovat vahvoja melkein kaikentyyppisiä vihollisia vastaan, kun taas ruoho- ja kivipokémonit ovat säälittävän heikkoja ja tehoavat vain muutamaan tyyppiin. Kaikenlaisia pokémoneja kuitenkin tarvitaan, eikä täysin turhaa tyyppiä ole. Pokémoneja löytyy Rubystä yli 200, ja jokaiselle on keksitty lyhyt kuvaus ja jopa kutsuhuuto.
Taisteluissa pokémonit saavat kokemuspisteitä, joiden avulla ne kehittyvät nopeammiksi, tehokkaammiksi ja vahvemmiksi. Kokemus kuvataan tasoina, joka kasvaa kun kokemuspisteitä on haalittu tarpeeksi. Tason noustessa pokémon voi oppia uusia liikkeitä, tai jopa kehittyä muodosta toiseen. Liikkeitä voi osata kerrallaan vain neljä, joten uutta opetellessa vanha on tuhottava tieltä. Kehityksen voi halutessaan pysäyttää, mikä on kätevää, jos halutaan tehdä alkeellisemmasta pokémonista kova taistelija.
Karkkikuorrutteista strategiaa
Pokémon Rubyn söpön ulkokuoren alta paljastuu pikaisen tarkastelun jälkeen varsin laaja ja syvällinen roolipeli. Se alkaa hahmon sukupuolen ja nimen valinnalla, minkä jälkeen kaikki pokémonien pyydystämisestä taistelemiseen opetetaan kädestä pitäen. Tämä opetusosio kestää vajaan tunnin, ja vasta sen jälkeen seikkailu päästään aloittamaan kunnolla. Alussa pelaajalla on vain rahatukku taskussa eikä lainkaan varusteita, mutta jo hetken pelaamisen jälkeen päästään valitsemaan ensimmäinen oma Pokémon joko tuli-, vesi- tai ruohopokémonista. Vaikka ruoho onkin edellä mainituista tyypeistä heikoin, voi jokaisella vaihtoehdolla pärjätä yhtä hyvin, joten aloituspokémonin valinta ei vaikuta pelissä selviämiseen lähes ollenkaan. Seikkailun päätavoite on kovaakin kovemman Pokémon-liigan mestaruus, mutta ennen kuin liigaan voidaan edes osallistua, on matkustettava kaupungista toiseen ja päihitettävä vastaan tulevien Pokémon-salien kouluttajat. Jokainen salipomo on erikoistunut tietyn tyyppisiin pokémoneihin, joten niistä selviää helposti valitsemalla omat pokémonit vastustajan heikkouksien mukaan. Pelaaminen ei ole täysin suoraviivaista etenemistä paikasta toiseen, mutta välillä eteen tulee este, josta pääsee ohi vain salipomolta saadulla liikkeellä. Tien voi esimerkiksi tukkia pieni puu, jonka voi kaataa cut-liikkeellä. Liikettä ei kuitenkaan voida käyttää, ennen kuin ensimmäinen salipomo on kukistettu. Tämä tekee salipomoista portteja uusiin alueisiin, ilman että etenemistä olisi suoraan rajoitettu.
Seikkailun aikana tavattavat viholliset ovat lähinnä villejä pokémoneja ja muita pokémon-kouluttajia. Villejä pokémoneja löytyy lähinnä pitkästä ruohosta, joten sitä on varottava, jos taisteluja halutaan välttää. Kouluttajat odottelevat reittien varsilla, ja jos ne huomaavat pelaajan, on taistelu väistämätön. Pelin varsinainen paha on Magmaryhmä – joukko ilkeitä kouluttajia, jotka pyrkivät peittämään koko maan laavan alle. Tätä ei tietenkään voida suvaita, joten pahisten aikeet on estettävä. Seikkailulla tavataan myös monia ystävällisiä hahmoja, jotka neuvovat pelaajaa tai antavat hänelle seikkailua auttavia esineitä. Dialogi on todella yksinkertaista, ja tärkeät sanat, kuten paikkojen tai kouluttajien nimet on kirjoitettu isolla pienimpien pelaajien pelikokemuksen helpottamiseksi.
Kaupunkeja pelin tapahtumapaikkana toimivalla Hoennin alueella on 16, mutta Pokémon-saleja löytyy vain kahdeksasta. Mutta eivät loputkaan kaupungit turhia ole, sillä jokaisesta löytyy sivutehtävien lisäksi ainakin Pokémon Center ja PokéMart. Pokémon Centerit ovat sairaaloita, joissa väsyneet, taintuneet tai jollain muulla tavalla kärsineet pokémonit voidaan palauttaa uudenveroisiksi. Pokémon Centereissä voidaan myös muuttaa mukana olevaa pokémon-kokoonpanoa. PokéMart on tavaratalo, josta voidaan ostaa varusteita, kuten lääkepulloja tai pokémoneja voimistavia esineitä. Kertakäyttötavaroiden lisäksi pokémoneille voi antaa pidettäväksi esineitä, jotka vaikuttavat koko ajan. Tällaisista esineistä suosikkini on exp. share, jota pitävä pokémon saa kaikki taistelun kokemuspisteet osallistumatta siihen. Jotkut tavarat nostavat pokémonien tasoa yhdellä, tai jopa kehittävät sen suoraan seuraavaan muotoon. Pokémoneille voi myös antaa kertakäyttöisiä marjoja, joilla ne voivat tarpeen tullen parantaa vaikkapa energioitaan. Kaupungeissa voi olla myös erikoisrakennuksia, kuten Name Raterin talo, missä pokémonien nimiä voi muuttaa. Neljässä tietyssä kaupungissa järjestetään Pokémon-kilpailuja viidessä luokassa: cool, tough, beauty, smart ja cute, joissa pokémonien on suoritettava kilpaluokan mukaisia liikkeitä. Kilpapokémoneille ja taistelupokémoneille opetettavien liikkeiden valinnalla on väliä, sillä taisteluissa tehokkaat liikkeet eivät välttämättä valloita tuomareita puolelleen ja päinvastoin. Innokkaimmat voivatkin kasvattaa erikseen taistelu- ja kilpailupokémoneja. Pokémonien luontaista kykyä pärjätä kilpailuissa voi nostaa marjoista tehdyillä PokéBlock-makeisilla. Niitä voi tehdä kilpahalleissa joko kahdesta neljään kaverin kanssa linkkikaapelin läpi tai yksin tietokonehahmojen kanssa. Jokainen PokéBlockin tekoon osallistuva valitsee laukustaan marjan ja viskaa sen koneeseen, minkä jälkeen konetta yritetään pyörittää mahdollisimman nopeasti painelemalla A:ta oikeaan aikaan koko ajan nopeutuvassa vauhdissa.
Pientä ja kaunista
Pokémon Ruby ei ole teknisesti kovinkaan erikoinen peli. GBAn tehoista olisi toki saatu paljon enemmän irti, mutta mitäpä turhia, kun grafiikka on tällaisenaankin hyvin onnistunutta. Suurin osa peliajasta, eli pelaajan vapaa liikkuminen Hoennissa on kuvattu yläilmoista. Pelistä ei ole yritetty tehdä liian yksityiskohtaista, eikä hahmojen ja tavaroiden mittasuhteita ole orjallisesti noudatettu. Grafiikan selkeyttä on painotettu, ja siinä on onnistuttu erinomaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö tulos olisi näyttävä. Tuulessa heiluvat kukat, vedenpinnasta heijastuvat hahmot ja pilvet ja erilaiset sääolosuhteet tekevät pelistä todella silmiä miellyttävän. Pokémon-taistelun alkaessa siirrytään kuvakulmaan pokémonin takaa. Pokémoneilla itsellään ei ole taisteluanimaatioita, vaan suorittaessaan liikkeitä ne heiluvat kuin paperinuket erilaisten efektien sävyttäminä.
Eri paikkojen ja tilanteiden musiikkiteemat sopivat peliin hyvin, ja äänimaailma on nautittavaa jopa GBA:n pikku kaiuttimen läpi. Alueelta toiseen siirtymistä sävyttää musiikin sulava vaihtuminen paikan ja tilanteen mukaan, ja siellä täällä voidaan kuulla villien pokémonien karjahtelevan. Iloisen pirteä äänimaailma onnistuu tunnelmanluojana mainiosti.
Kun Pokémon-liiga on läpäisty, ei peli lopu vielä siihen. Liigan jälkeen pelissä voidaan viettää vielä vaikka kuinka paljon aikaa suorittaen sivutehtäviä ja keräten kaikki pokémonit. Jälkimmäinen ei ole mikään helppo homma ja siihen voi kulua jopa satoja pelitunteja. Pelimaailmasta löytyy myös kaikenlaista pikkukivaa, kuten kasino tai oma salainen tukikohta, jota voidaan sisustaa mieleisekseen. Linkkikaapelin avulla kavereiden pokémon-katraista voidaan ottaa mittaa jopa neljän pelaajan voimin ja vaihdella pokémoneja ja tavaroita pelistä toiseen. Jos pokémonit eivät vielä ala kyllästyttää, hanki tämä peli. Aikaisemmat osat läpi kolunneiden kannattaa kuitenkin harkita Rubyn ostoa kahdesti, sillä meno on hyvin samanlaista kuin sarjan aiemmissakin peleissä.
