Ihan pimee
Vetchillä on oiva keino pitää alamaisensa kurissa. Orjuutettua kansaa vaivaa tappava virus ja Vetch yksin määrää vastalääkkeen säännöstelystä. Viruksen taltuttamiseen on niksit, mutta nämä on Vetchin mielestä syytä pitää omassa tiedossaan. Osaansa tyytyneistä ihmisistä ei ole keikuttamaan hänen valtaistuintaan. Vain tipotiessään oleva kuningas voisi palauttaa järjestyksen maan päälle, mutta häntä ei näy eikä kuulu. Ennen kuin kansa ehtii vaipua lohduttomuuteen, näyttää kohtalo valoisamman puolensa Haven-nimisen pojan muodossa. Ystävän katoaminen Vetchin kätyreiden hoiviin on vain alku Havenin seikkailulle.
Maailmankuva on harvinaisen synkkä tasohyppelyksi. Haven törmää paitsi vaikeroiviin työläisiin myös rumiluksiin, jotka Vetch on palkannut pitämään kuria. Satumaailmojen kukkaisniittyjen tilalla on kaivoskuiluja ja pimeitä kammioita. Havenin pääasiallinen ase on jojo. Ketäköhän tästäkin oivalluksesta on kiittäminen. Aseelle jaksaa nauraa aikansa. Sitten tajuaa, ettei sitä ole tarkoitettu vitsiksi. Jojo on varsin tehoton ja seikkailun kuluessa käytettävät erikoisvarusteet tulevat tarpeeseen. Sankarilla on myös heikkoutensa. Havenin täytyy lääkitä itseään jatkuvasti kentistä löytyvillä pillereillä tai Vetchin hallitsema virus nujertaa hänet.
Englanninmaalla päämajaansa pitävä Traveller's Tales kantaa ikävää riippakiveä. Firma muistetaan nimittäin Crash Bandicoot -sarjan kehnon nelososan kehittäjänä. PlayStation 2:lta muille konsoleille taudin lailla levinnyt Wrath of Cortex matki parhaansa mukaan edeltäjiään, mutta omiin ansioihin se ei yltänyt. Naughty Dogin tekemän esityön romuttaneesta julkaisusta on otettu opiksi ja Traveller's Tales on ottanut kurssin kohti uusia ulapoita. Haven: Call of the King ilmestyy Midwayn julkaisemana ja odotukset ovat entistä varovaisemmat.
Lajityyppi on pysynyt samana, mutta ulkopuolisia vaikutteita ammennetaan entistä harkitummin. Lopputulos ei ole ehkä sen onnistuneempi kuin aikaisempikaan vääntö, mutta omaperäisyys ansaitsee aina kiitoksen. Haven: Call of the Kingin omaperäisyys perustuu pitkälti tyyliin. Myös tapa yhdistellä eri pelilajeja tasohyppelyraameihin erottaa pelin genren perinteisimmistä edustajista. Räiskintää ja ajelua on tosin liitetty tasohyppelyihin paremminkin. Havenissa erilaiset tehtävät eivät nivoudu yhteen saumattomasti. Peliä on vaikea ottaa vakavasti jo puhtaana tasoloikkana eivätkä erillisiltä tuntuvat osuudet korjaa rikkinäistä kokonaisuutta.
Hellyttävän huono
Yleisilme on peräisin kuvataiteilija Rodney Matthewsin siveltimestä. Traveller's Tales ei ole saanut fantasiahenkistä taidetta heräämään eloon. Paljosta voi syyttää tasosuunnittelua. Kentät on kasattu pelaajaa juurikaan ajattelematta. Ne eivät kuljeta pelaajaa tehtävästä toiseen. Yritys lienee ollut luoda uskottava ympäristö. Lopputulos ei vain edistä pelattavuutta millään tavalla. Vaihtelevan sään kaltaiset tehosteet luovat tosin tunnelmaa paikoin onnistuneesti. Havenin jojotemppuilun ohella pelistä löytyy hauskojakin yksityiskohtia. Sateen ropistessa niskaan Haven vetää hupun päänsä suojaksi.
Grafiikkaosastolla moittimisen aiheita on muitakin kuin turhan maltillisesti tehdyt ja värittömiksi jäävät taustat. Hahmot antavat aihetta painajaisuniin, niin rumia ne ovat. Niiden silmät sojottavat harvoin samaan suuntaan eikä 3D-artistien käsitys anatomiasta muutenkaan vakuuta. Päähenkilöitä lukuunottamatta esiintyjäkaarti on kasvotonta massaa. Maailma voisi olla elävämmän tuntuinen, jos muut hahmot reagoisivat Haveniin hanakammin zombimaisen hortoilun sijaan. Teknisesti peli on pätevä, mikä vain antaa tilaa huonolle suunnittelutyölle. Musiikkipuoli ei tarjoa mitään ihmeellistä ja ääniosasto on hoidettu vasemmalla kädellä.
Päällimmäisenä pelistä jää mieleen huonot puolet. Pelattavuuden osalta Haven on selkeä rimanalitus, vaikka vaihtelua mukavasti tarjoaakin. Melkein toivoisi, että Traveller's Tales olisi ottanut jonkun genren onnistujista kopioitavakseen, sillä tiimin omat eväät eivät kauas kanna. Kunnianhimoisista lähtökohdista rakennettu hutera tekele viehättää silti kotikutoisen oloisella ulkomuodollaan. Se on joko merkki tekijöiden kyvyttömyydestä tai tiukasta aikataulusta. Peli on niin kehno, ettei sille voi olla vihainen. Xbox- ja GameCube-pelaajilta jää muuten tämä esitys näkemättä, sillä Midway ei usko pelin menestykseen useammalla alustalla.
