NinjaBee alkaa olla Xbox 360 -pelaajille varsin tuttu herhiläinen. Studio on tukenut konsolin Live Arcade -verkkopalvelua aikaisemmin usealla pelillä, jotka vaihtelevat strategiasta tasohyppelyyn. Kehittäjien tuorein tuotos on hieman Settlers-sarjaa muistuttava A Kingdom for Keflings.
Keflingit ovat ahkeria, ihmisiä muistuttavia olentoja, mutta he eivät tunnu saavan mitään aikaiseksi ilman jättiläisen apua. Pelaajan onkin autettava lilliputteja kukoistavan kaupungin pystyttämisessä. Käytännössä tämä tarkoittaa tehtävien jakamista, resurssien keräämistä ja rakennusten pystyttämistä. Aluksi pelaajalla on käytössään muutama kefling, jotka voi laittaa hakkaamaan puita ja louhimaan kiveä. Pelkkä kuusiston kaataminen ei kuitenkaan riitä, sillä resurssit on siirrettävä pajaan, jossa niistä valmistetaan palikoita. Kun palaset asetellaan maastoon pohjapiirustusten mukaisesti, saadaan aikaiseksi rakennus. Uusia pytinkejä avautuu kaupungin kehittyessä tasaiseen tahtiin. Saatavilla olevat rakennukset näkee selkeästi kehityskartasta, joten koskaan ei tarvitse pohtia, mitä seuraavaksi tekisi.
Yhteiskunta lähtee rakentumaan pikku hiljaa. Keflingien johtajahahmo antaa pelaajalle tehtäviä, joita suorittamalla saa askareita helpottavia työkaluja sekä uusia keflingejä kyläpahasta asuttamaan. Apurit eivät kaipaa lepoa saati ruokaa, joten ne raatavat ilomielin yötä päivää resursseja hamstraamassa. Kefling hoitaa annettua tehtävää, kunnes toisin käsketään. Otusparkoja voi yrittää potkia, jos sen uskoo parantavan työmoraalia, mutta erikoisempaa vuorovaikutusta pelaajan ja keflingien välille ei muodostu.
Pienen kehityksen jälkeen pelkät tukit ja kivet eivät enää riitä talojen raaka-aineiksi: puusta on jalostettava lautoja, kivestä tiiliä ja kristalleista taikajauhetta, jolloin resurssit käyvät läpi useamman jalostusprosessin. Pelaajan kannattaa pohtia, kuinka yhteiskuntansa toiminnan voi optimoida maksimaalisen tehokkaaksi. Minkäänlaista pakotetta tähän ei kuitenkaan anneta, sillä keflingeillä ei ole kiire. Luonnonmullistuksista, taudeista saati sotaisista kilpakumppaneista ei tarvitse huolehtia, joten pelaaminen on rentoa puuhaa. Leppoisaa tunnelmaa auttavat rakentamaan mainio kitaramusiikki sekä raikas kuvallinen suunnittelu. Värimaailma elää vuodenaikojen mukana, mutta talvipakkasten vaikutus kokemukseen jää vain kosmeettiseksi.
A Kingdom for Keflingsin pelimekaniikka on siis varsin simppeli oravanpyörä: lisää resursseja, lisää rakennuksia, lisää keflingsejä! Selkeimpänä erona useimpiin strategiapeleihin pelaaja toimii konkreettisesti ympäristössä maagisen leijuvan kursorin sijaan. Virtuaaliseksi ilmentymäkseen voi valita joko jonkin valmiista vaihtoehdoista tai sitten ikioman avatarinsa. Palaset on joka tapauksessa fyysisesti kannettava paikoilleen, jotta mökit valmistuvat.
Rento meininki ja oman kylän kehittäminen onnistuvat koukuttamaan. Kontrollit tarjoavat tarvittavat työkalut vaivatta. Ainoastaan toisinaan palasen asettaminen oikealle paikalleen tai tietyn esineen poimiminen saattavat tuottaa ongelmia. Myös kameran rajoitettu liikkumavapaus sekä jatkuva nykiminen ärsyttävät. Sessioiden pidentyessä pelimekaniikka kuluu nopeasti puhki. Noin kuudessa tunnissa yhteiskunnallinen kehitys on saavuttanut lakipisteensä, eikä saavutettavaa oikeastaan enää ole. Koska rakennusten valitsemisessa ei anneta paljoakaan valinnanvaraa, ei uusintakierros heti innosta. Valtakuntaansa voi kehittää myös verkossa yhteistyössä kolmen kaverin kanssa, mutta varsinainen ydinsisältö ei kuitenkaan muutu mihinkään.
A Kingdom for Keflings tarjoaa silti leppoisan stressivapaata puuhasteltavaa pieninä annoksina. Kuningaskuntansa muokkaamisesta innostuvat saavat kokemuksesta varmasti paljon hupia irti, kun taas puhtaat suorituspelaajat saattavat jäädä ihmettelemään, olisiko hyvästä konseptista voitu saada irti enemmänkin monipuolisemmalla suunnittelulla.
