Helix

Ghostfire Games on uusi tuttavuus pelistudiorintamalla, mutta tiimin ensimmäinen tuotos nimeltä Helix nostaa Ghosfiren kiinnostavuuden kertaheitolla varsin korkealle. WiiWare-jakelussa julkaistu Helix on tanssi/rytmipeli, joka ottaa yksinkertaisella ja mahdottoman toimivalla ideallaan Wiin liikkeentunnistuksen tyylikkäästi haltuunsa.

Helixiä voidaan pelata yhdellä tai kahdella Wiimotella, mutta kuten pelissäkin opastetaan, on kahden Wiimoten käyttö enemmän kuin suositeltavaa — yhden Wiimoten omistajille kun riittää pelattavaa vain toiselle kädelle. Ruudulla näkyvä robotti/androidi näyttää esimerkkiä, kuinka kädet ojennetaan hetkeä myöhemmin erilaisiin, tanssi-tai jumppaliikkeitä muistuttaviin asentoihin. Pelaajan tehtävänä on toistaa liikkeet yläreunassa liikkuvan palkin avulla ja musiikin tahdissa. Liike aloitetaan palkin vasemman reunan osuessa keskellä näkyvään pystyviivaan ja lopetetaan palkin oikean reunan osuessa siihen. Liikkeen keskivaiheella palkin keskellä oleva ympyrän pitäisi osua samaan pystyviivaan. Jos liike onnistuu, syttyy ympyrä vihreäksi ja pieleen mentyään vastaavasti punaiseksi.

Jos useampi liike onnistuu peräkkäin, ilmoittaa Combo-mittari niiden lukumäärän. Ruudun oikealla laidalla näkyvä energiamittari nousee tai laskee sitä mukaa, kuinka kädenliikkeet ovat onnistuneet. Jos energiamittari valahtaa pohjaan saakka, peli sekä tanssittava kappale loppuu tylysti siihen. Eräissä liikkeissä, kuten eteenpäin lyönneissä tulee Wiimoten ja käden asennon olla juuri oikeita, jotta Helix rekisteröi ne. Ohjeistus siis kannattaa käydä läpi kunnolla, ettei tule turhaa pettymystä.

Easy-asetuksella pelaaminen on kohtuullisen helppoa, mutta jo Medium-asetukset ovat käytännössä Hard-luokkaa. Hard-asetukset ovatkin sitten jo todellista hardcorea, sillä liikkeiden nopeus alkaa olla paikoin jo käsittämättömän vauhdikasta. Haluaisinkin nähdä, kuka onnistuu suoriutumaan kappaleista alkua pidemmälle. Kirjoitushetkellä Ghostfiren Youtube-kanavalla ei vielä sellaisia näkynyt, mutta tiimi on pyytänyt pelaajia kuvaamaan hikiset suorituksensa pelin parissa.

Eräänlainen kaksinpelimoodikin pelistä löytyy, mutta sen tuomasta huvista (tai pitkäikäisyydestä) voidaan olla montaa mieltä. Illanistujaisissa kaksinpeli voi toki luoda hauskoja hetkiä, sillä tällöin toinen pelaaja toimii vasempana kätenä ja toinen oikeana. Sivustaseuraajien naamataulut voivat olla vaarassa, joten varatkaa tilaa pelaamiseen.

Helixin soundtrackina toimii elektronisen klubi- ja trancemusiikin ystäville suunnattuja rytmisiä pläjäyksiä Yhdysvalloista ja Euroopasta (mm. Dance Nation, Neoclubber, Ilona Europa). Yhteensä 26 kappaletta avautuu pelaajan läpäistyä kappaleet, mutta laiska heiluja voi etsiä Ghosfire Gamesin sivuilta kappaleiden avauskoodin. Vaikka teknorenkutukset eivät suosikkilistalle kuuluisikaan, sopivat ne pelin yleisilmeeseen ja ideaan täydellisesti. Robotin taustalla näkyvät visualisoinnit ovat peräisin avoimeen lähdekoodiin perustuvasta ProjectM-sovelluksesta, jonka Ghostfire Games on muokannut omaan käyttöönsä. Jokaisesta ladatusta Helixistä ProjectM:n tekijät saavat pennin, tosin vasta 50 000 ladatun pelin jälkeen.

Helix ei koreile grafiikalla tai ominaisuuksien määrällä, vaan on ylpeä Wiin ohjaimelle sopivasta yksinkertaisen toimivasta ideasta. Samalla se on mainio esimerkki Wiin tavoittamista indie-kehittäjistä, jotka saavat onnistuessaan pelilleen sekä tiimilleen julkisuutta ja tunnustusta. Tärkein seikka on kuitenkin se, että Helix on hillittömän hauska pikkupeli, joka parhaimmillaan kehittää pelaajan yläkroppaa kiinteämpään kuntoon. Jatko-osalle sitten tasapainolautatuki, kiitos.