Varo vaan, Ryu Hayabusa. Kyllä täälläkin osataan.
Otogi: Myth of Demons
oli merkittävä tapaus toimintapelien saralla. Sisällöllisesti se erosi
olennaisesti muista perusmäiskintäpeleistä, jonka lisäksi se näytti ja
kuulosti upealta. Otogi olikin hyvä osoitus japanilaisesta
näkemyksestä, joka tässä tapauksessa piristi kivasti myös
länsimaalaisia pelimarkkinoita. Luonnollisesti näin onnistunut teos
vaatii jatko-osan ja Otogi 2: Immortal Warriors jatkaa suurimmaksi osaksi tutuilla linjoilla.
Tarinalliset lähtökohdat on kierrätetty lähes sellaisinaan
ensimmäisestä Otogista. Jälleen kerran demonit valtaavat muinaisen
Japanin ja epäkuollut sankarimme Raikoh käydään manalan majoilta
takaisin uuteen taistoon hirveyksiä vastaan. Tällä kertaa ei koko homma
kaadu pelkästään Raikohin niskaan, vaan mukana on pelattavina hahmoina
viisi muuta toveria. Tylyä kirvestä kantava Kintoki pystyy tarttumaan
kiinni vihulaisiin ja viskaamaan ne kauaksi, mutta ei ole lähellekään
yhtä nopea ja ketterä kuin muut. Näppärällä viikatteella varustautunut
neitokainen nimeltä Sadamitsu on juuri päinvastainen nopeudessaan ja
ketteryydessään, mutta jokseenkin heikompi hyökkäyksiltään. Etäisesti
puuta muistuttava olento Suetake ja Raikohin henkiin herättänyt
jumalatar Seimei ovat voimakkaampia taikojensa puolesta. Hyeenamaisen
Tsunan vahvuutena ovat nopeat ja laajalle alueelle ulottuvat
hyökkäykset, joista on hyötyä erityisesti suuria vihollislaumoja
kohdatessa. Tuttu Raikoh sijoittuu ominaisuuksiensa keskikastiin
kohtalaisen nopeutensa ja varsin pätevien taikavoimiensa puolesta ja on
siksi helpoin hahmo pelata.
Ensimmäisessä Otogissa kentät
pelattiin järjestyksessä läpi ja sama pätee osittain Otogi 2:een. Peli
on jaettu muutaman kentän jaksoihin. Jakson kentät saa pelata
valitsemassaan järjestyksessä ja vasta kun jokainen niistä on läpäisty,
etenee peli seuraavaan jaksoon. Hahmon saa valita yleensä vapaasti
jokaisessa kentässä, mutta joissakin valinta on rajoitettu. Tämän
lisäksi samalla hahmolla ei voi pelata kahta kenttää yhdessä jaksossa,
joten jo tämän vuoksi pelaaja tutustuu jokaiseen hahmoon
tasapuolisesti. Kuten aikaisemminkin, kenttien välillä voi ostaa uusia
taikoja ja muita tavaroita, joilla voi esimerkiksi kehittää hahmonsa
ominaisuuksia.
Itse pelimekaniikka ei ole muuttunut tutusta
hack 'n slashistä juuri laisinkaan. B-napista tehdään normaali
hyökkäys, kun taas Y:stä toteututetaan demonin kymmeniä metrejä
sinkoava voimakas lyönti. Myös syöksyminen maassa tai ilmassa toimii
entiseen malliin, jonka avulla voi lentää vaikka koko kentän poikki.
Varsinkin Raikohin kohdalla pelattavuus on tismalleen alkuperäisen
Otogin kaltainen, ja vaikka uusilla hahmoilla joutuu opettelemaan
joitakin uusia kikkoja, ei mitään olennaista eroa vanhaan ole.
Mekaniikka toimi jo alkuperäisessä Otogissa hienosti, mutta
valitettavasti myös ne pienet viat ovat edelleen läsnä. Kameran
kontrollointi tatilla on tahmeaa ja toimii valitettavana hidasteena
muuten niin ihanan räväkälle menolle.
Ikä ei näy
Ensimmäinen Otogi oli eräänlainen virstanpylväs Xbox-pelien saralla
graafiselta toteutukseltaan, sillä se oli ehdottomasti yksi aikansa
kauneimpia pelejä. Samanlaista vaikutusta Otogi 2 ei tee, mutta
erittäin kauniista pelistä on silti kyse. Efektit ovat entistä
räikeämpiä positiivisessa mielessä ja kymmenien demonien tuhoutuessa
ympärillä räjähdyksenomaisesti, on televisioruutu suorastaan
leimahtamassa liekkeihin ilotulituksesta. Eräänlaisesta valon ja värien
mieltä virkistävästä leikistä voidaan siis jatko-osassa puhua. Kaikesta
huolimatta mitään häiritseviä ruudunpäivitysongelmia ei ollut
havaittavissa, vaikka huhuja asiasta on maailmalla liikkunut.
Myös äänitoteutus jatkaa samaa laadukasta linjaa. Kanavia ei pelaamisen
aikana täytetä turhalla paukkeella tai muulla ylimääräisellä
taustamölyllä, vaan voidaan puhua varsin minimalistisesta
lähestymistavasta. Taistelun tuoksinnassa ympäristö täyttyy
asianmukaisista äänistä, jotka toimivat hyvin. Hieno musiikki on
ensimmäisestä pelistä tuttua, vaikka tunnusmusiikki on vaihtunut
intrumentaalitoteutuksesta kauniiseen naiskuorolaulantaan.
Ääninäyttelyä on tarjolla sekä englanniksi että japaniksi, joista
jälkimmäinen on se parempi valinta sielukkuutensa vuoksi.
Otogi 2: Immortal Warrior on tyylipuhdas jatko-osa. Se on edelleen sitä
tuttua ja hauskaa hack 'n' slashia, jota jaksaa mättää päivät pitkät
toisenkin läpipeluukerran. Demonien listiminen ja ympäristön
laittaminen pieniksi päreiksi on aivan yhtä mukaansa tempaavaa kuin
ennenkin. Peli tuo mukanaan ensimmäisestä kaiken sen mikä toimii, mutta
valitettavasti myös ne tutut ongelmatkin kankean kameransa muodossa.
Onneksi kyseessä on vain pikkuvikoja muuten erittäin laadukkaassa
teoksessa, joten genren ystävien kannattaa ehdottomasti tsekata Otogi
2, on alkuperäinen Otogi tuttu tai ei.
