Rantalentopalloa kesäillan huumassa
Muiden konsolien omistajat ovat päässeet nauttimaan kesäisestä rantalentopallosta enemmän tai vähemmän aiheeseen paneutuen; Xboxin Dead or Alive Xtreme Beach Volleyball herätti monien mielenkiinnon muulla kuin pelillisellä tarjonnallaan, kun taas GameCubelta löytyy Segan mukavia arvosanoja napsinut Beach Spikers. PlayStation 2:lta ei ole oikein kilpakumppania löytynyt, joten Acclaimin väki on päättänyt vastata haasteeseen omalla Summer Heat Beach Volleyball -nimisellä tuotoksellaan, joka tiukasti keskittyy arcademaiseen pallonpomputteluun. Visuaalisella ilmeellä tai saati uraauurtavalla pelimekaniikalla ei mässäillä, mutta pelistä irtoaa kuitenkin sen verran hupia, että isommalla porukalla peli-illan ilmapiiri lämpenee mukavasti jopa näin talven pakkasilla.
Jo heti ensimetreiltä näkee, että Summer Heat Beach Volleyballin viehätys kallistuu enemmänkin moninpelin lumoon. Ottelut pelataan kahdella hahmolla kahta vastaan, ja omaksi pariksi voi halutessaan ottaa toisen ihmispelaajan, olipa kyseessä sitten yksittäinen ottelu tai mittava turnausrypäs. Näiden kahden pelimoodin lisäksi tarjolla on arcade-sessio, jossa vastassa on yleensä kuusi vastustajaparia. Jokainen moodi on siinä mielessä tärkeä, että niitä pelailemalla aukeaa bonuksia, joihin lukeutuu kaikkea musiikkivideoiden ja hahmojen vaatekertojen väliltä. Jopa pikaisen harjoittelumoodin läpäisy avaa kaikenlaista pikkukivaa. Summer Heat Beach Volleyball on siitä tyypillinen arcade-pallottelu, että se jaksaa viehättää oman aikansa, kunnes pelillä ei enää ole mitään uutta tarjottavanaan. Niin kauan kuin vierestä löytyy yksi tai useampi pelikaveri, ei ole suurempaa syytä huoleen, mutta mikäli peliä sattuu tapittamaan yksin, mielenkiinto tuskin riitä edes salakrääsän metsästämiseen.
Pallo pomppii – muun muassa
Pelisysteemi on perinteiseen arcade-henkeen simppeli ja nopeasti sisäistettävä. Ohjainsauvan tai ristiohjaimen lisäksi käytössä on vain kolme näppäintä, joista jokainen suorittaa tilanteiden mukaisesti erilaisia tehtäviä. Tämä tarkoittaa, että jokaisessa pelitilanteessa on mahdollista suorittaa kolme eri liikevaihtoehtoa, olipa kyseessä alkusyöttö, blokki tai vaikkapa palautus. Mitä pidempään nappuloita pidetään pohjassa, sitä enemmän ytyä liikkeisiin tulee. Liiallisuuksiin ei kuitenkaan kannata mennä, ettei hahmo innostu lyömään palloa ulos pelialueelta. Esillä olevien nuolten avulla pelivälineen lentoradan ja laskeutumiskohdan voi ennakoida nopeasti, joten vastaliikkeiden suorittaminen käy kädenkäänteessä. Nuoli näkyy koko ajan, riippumatta siitä kumpi osapuoli on lyömässä palloa, joten omissa hyökkäystilanteissa se toimii myös tähtäimenä. Muutamilla testausyrityksillä asiasta pääsee jyvälle jo parinkin pelikerran jälkeen, mutta harjoittelumoodin läpikäyminen ei tietenkään ole haitaksikaan.
Otteluiden peruskaavaan kuuluu aukkojen etsiminen vastustajien puolustuksesta, ja helpoimmilla vaikeustasoilla niitä löytyykin rutkasti. Haastetta nostamalla vihollisten virhemäärä putoaa, mutta ei olemattomiin. Niitä muutamia tilanteita on vain osattava hyödyntää juuri oikealla hetkellä, yrittäen itse välttää samankaltaisia kömmähdyksiä. Täten jopa yhden pisteen hankkimisessa kestänee tovi, puhumattakaan kokonaisen turnauksen voittamisesta. Yksi tapa ennaltaehkäistä muutamia oman joukkueen virheitä on valita hyvät pelihahmot. Jokaisella on omat heikkoudet ja vahvuudet, ja karun faktan mukaisesti vahvat sekä nopeat pärjäävät parhaiten. Omia valintoja ei siis kannata tehdä ainoastaan ulkomuodon perusteella, mikäli pitkälle aikoo pötkiä.
Yksinäisten pelaajien kiroukseksi osoittautuu myös tohelot tekoälypartnerit, jotka onnistuvat pilaamaan huvin melkeinpä kertaheitolla. Miekkoset eivät nyt sentään ole aivan toivottomia, mutta juuri sillä hetkellä kun heidän todellakin pitäisi olla valppaana, mokomat ihmettelevät maailman menoa melkeinpä tuppisuina. Vastustajat ovat oma lukunsa, etenkin mitä korkeammalla vaikeustasokäyrä on. Heidän tiimityöskentelynsä toimii lähes moitteettomasti, ja pelaajan täytyy usein juosta hiki hatussa pallon perässä, toivoen samalla hahmon venyvän ja paukkuvan tarpeeksi. Omalle parille tulee syöteltyä yleensä vain ne välttämättömät kerrat, ettei pelitilanne vahingossakaan käänny itseään vastaan. Tapahtuupa tekoälyn suhteen muutamia positiivisiakin yllätyksiä aina silloin tällöin, muttei läheskään niin usein kuin toivoisi. Oikean pelikumppanin kanssa voi sentään tarkasti kommunikoida ja sopia pelitaktiikasta, ja samalla varmasti tietää jonkun muunkin vahtivan, ettei pallo pääse lipsahtamaan käsistä.
Kesäterveiset, kesäterveiset...
Summer Heat Beach Volleyball onnistuu välittämään visuaalisella tarjonnallaan kesäisen ilmeen olohuoneisiin. Väripaletti on kirkas ja sitä on hyödynnetty runsain mitoin. Heti otteluiden alussa pelialueista tehdään pieni esittelykierros, sillä pelin alkaessa kamerakulma pysyy visusti itse pelikentän tapahtumissa ja täten ympäristöt eivät pääse tarpeeksi esille. Tietenkin tämä on erittäin hyvä juttu pelillisessä mielessä, mutta toisaalta se synnyttää mielikuvan vaisuista pelialueista. Mikäli otteluiden alussa näytettävät kiertokäynnit sattuu ohittamaan, ainoaksi mielenkiintoiseksi yksityiskohdaksi jää jalkojen alla oleva hiekka, johon pelin tiimellys jättää jälkensä. Maisemat ovat kuitenkin ihan katseltavia, ja mieleen erityisesti jää bonus-valikon virkaa toimittavan rantatalon käytävät. Graafiseen ilmeen pääpaino on kuitenkin hahmojen mallinnuksessa, erityisesti naisten muodoissa. Dead or Alive Xtreme Beach Volleyballin kaltaisia kaunottaria ei ole kuitenkaan saatu aikaiseksi, eikä hahmojen liikkeetkään näytä aina kovin luonnollisilta. Joka tapauksessa kokonaisuus jotenkin vain iskostuu pelin tunnelmaan, ja mainittakoon vielä ruudunpäivityksen pysyvän koko ajan tasaisena.
Kesäfiilistä on nostamassa myös enemmän tai vähemmän aurinkoinen soundtrack, jonka 11 kappaleen kokoisen kokoonpanon tunnetuimmat raidat lienevät Kylie Minoguen "Love at first sight" ja Pinkin "Get the party started". Kuten tulikin jo mainittua, avattaviin bonuksiin lukeutuu muun muassa musiikkivideoita, ja muun muassa nämä kaksi kappaletta kuuluvat kyseiseen kokoelmaan – Kylli-tädin videosta löytyy jopa kaksi eri versiota. Ikävä kyllä tarjonta on sen verran laihankokoinen, että kappaleet tulevat liiankin tutuksi muutaman pelitunnin aikana. Muu äänimaailma on varsin mitäänsanomaton, tosin kuuluttajan hupaisa ääni jaksaa naurattaa muutamaan otteeseen. Pelihahmot huutelevat toisilleen komentoja, mutta mitään ikimuistoisia kommentteja ei juurikaan löydy. Ähkäisyt ja kiljahdukset ovat paikoin jopa liioiteltuja, mutta ne eivät käy kuitenkaan hermoille. Kaikesta huolimatta pelistä löytyvä Dolby Pro Logic II -äänentoistotuki varmasti ilahduttaa jonkin verran, mikäli tarvittavat laitteet sattuu omistamaan.
Summer Heat Beach Volleyball on peruspeli, joka ei onnistu nousemaan harmaasta massasta kuin hetkeksi aikaa – kunnes peliä on tahkottu niin kauan, etteivät kaveritkaan jaksa enempää. Siihen saakka virtuaalinen rantalentopallo on puutteistaan huolimatta erittäin hauskaa ja siihen jää jopa ajoittain koukkuun. Pienellä hiomisella ja älynystyröitä kuluttamalla Acclaim olisi hyvinkin voinut luoda pitkäikäisemmän pelin, mutta nyt tavoite on jäänyt puolitiehen. Vaihtelunpuute ja yksinpelin mielenkiinnottomuus ovat ikäviä ongelmia, mutta toki yksin pelaaminen saattaa innostaa muutamia pienten bonusten ansiosta. Audiovisuaalisella puolella ei varsinaisesti ole ongelmia, vaan pikemminkin pieniä puutteita, joista olisi varmasti päästy eroon muutamalla ylimääräisellä kehityskuukaudella. Nyt hyllyyn jää vain yksi pölynkerääjä lisää, jota tulee pelattua vain silloin tällöin ja lyhyissä erissä.
