On olemassa joitakin niin hyviä pelejä, että kaikki muu tuntuu merkityksettömältä niiden rinnalla. Ne ovat suunniteltu ja toteutettu niin hyvin, että ne muistetaan vielä monien vuosien jälkeen. Sellaisista peleistä huokuu tekijöidensä rakkaus teostaan kohtaan. Sellaiset pelit ovat saaneet monet laittamaan jopa koko elämänsä peliharrastuksen ympärille. Ja sitten on pelejä, kuten Batman Dark Tomorrow, jonka vuoksi tekisi mieli paiskata peli ja koko pelikonsoli parvekkeelta alas.
Ns. "tarina" lähtee liikkeelle, kun Gothamissa tapahtuu sarja Batmanin arkkivihollisten suorittamia iskuja, joilla ei aluksi tunnu olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Lisäksi Batmanin ja viittasankarimme siviilikaksoispersoonan Bruce Waynen vanha ystävä ja Gothamin poliisivoimien komentaja James Gordon katoaa, joten on aika selvittää, onko tapahtumien takana jokin suurempi suunnitelma.
Näin pelaaja heitetään peliin ja todellinen shokki on luvassa heti alkulämmittelyssä. Ensimmäisessä kentässä olisi tarkoitus hyppiä Batman-varusteita hyväksi käyttäen rakennusten katoilla. Tämä siis todellakin olisi tarkoitus, sillä pelin todella ala-arvoisesti toteutettu ohjaus käy heti ilmi. Batmanin liikkeisiin ei tunnu saavan minkäänlaista otetta. Alun hyppely katolta toiselle lepakkoheittoköyttä apuna käyttäen on täysin yrityksen ja erehdyksen sattumankauppaa ja jokainen tippuu varmasti monesti pilvenpiirtäjän katolta, ennen kuin onnistuu pääsemään määränpäähän asti. Määränpään löytäminenkin olisi suorastaan mahdottomuus, ellei mukana olisi karttaa, josta pelaaja näkee mihin hänen on mentävä.
Minne menet, Lepakkomies?
Sitten päästäänkin maantasolle, mutta yhtään paremmaksi ei peli siitä muutu. Mukaan on ympätty taistelua ja hiipimistä, mutta toteutus on todella tökeröä. Tappeleminen sentään toimii ainakin melkein. Yhdestä napista lyödään, toisesta potkitaan. Yksinkertaiset kontrollit, jotka periaatteessa on helppo oppia. Asiaa vain vaikeuttaa huono ohjattavuus. Batmanin suuntaus viuhtoo minne sattuu, vaikka miten varovasti yrittäisi tatista kääntää. Joissakin tilanteissa pitäisi nopeasti valita ristiohjaimella oikea väline, esimerkiksi ensiapulaukku parantamaan vammoja, mutta tämä ei yleensä onnistu kovin helposti mukana olevan tavarapaljouden vuoksi. Pelaaja joutuu selaamaan lukuisten tavaroiden läpi samalla, kun viholliset käyvät päälle. Peliä ei voi esimerkiksi pysäyttää siksi aikaa, kun valitsee tilanteeseen oikean välineen.
Tappelun vaihtoehtona on hiipiä vihollisten ohi, mutta käytännössä tästä ei tule mitään. Apuna on Metal Gear Solid tyyppinen kartta, josta näkee vihulaisten näkökentän kartalle piirrettynä. Se ei silti juuri auta johtuen siitä, että tässä pelissä on ehkä huonoimmin toteutettu kamera koskaan. Ilmeisesti tässä on yritetty toteuttaa jonkinlaisia elokuvamaisia kuvakulmia. Pelaajan liikkuessa kentällä hyppää kamera johonkin uuteen kuvakulmaan. Tämä aiheuttaa sen, että pelaajan suuntavaisto menee täysin sekaisin. Koska vihollisien paikoistakaan ei voi enää siinä vaiheessa olla varma, on hiipimisen yrittäminenkin aivan turhaa. Itse selvisin useimmista tilanteista yleensä helpoiten niin, että ryntäsin päättömästi kentän läpi, sillä tuo onneton kamera tekee myös tappelemisesta joskus todella turhauttavaa.
Graafisesti Batman Dark Tomorrow on edes jokseenkin onnistunut, sillä paljon rumempiakin pelejä Xboxilla on nähty. Hahmomallinnukset, tekstuurit ja efektit ovat keskinkertaisia, eli ei todellakaan mitään saavutuksia, mutta ajaisivat asiansa, ellei pelattavuutta olisi tärvelletty. Joillakin kujilla on jopa sitä varsinkin vanhemmista Batman sarjakuvista tuttua tunnelmaa. Toisaalta taustagrafiikat ovat suttuisia ja epätarkkoja, kuin nopeasti hutaistuja; kuten koko peli muutenkin tuntuu olevan.
Ei kuulosta hyvältä
Toteutuksen köyhyys jatkuu äänimaailmassa. Gothamin kaltaisen kaupungin luulisi olevan täynnä jos jonkinlaista taustahälyä ja ambienssia, mutta pelissä Gothamista on osattu tehdä niin hiljaisen oloinen paikka, että olo on kuin mykkäelokuvaa katsoisi. Kattotasanteillakaan ei tuiverra edes tuuli, vaikka ollaankin ilmeisesti satoja metriä korkeiden pilvenpiirtäjien huipuilla. Perusääniefektit sentään ovat paikoillaan eli esimerkiksi nyrkkien mäiske ja rikollisten konepistooleiden pajatus, vaikka nämäkään eivät juuri efekteinä vakuuta. Musiikki sentään ajaa asiansa. Se on elokuvamaista klassista musiikkia, joka on ollut juuri oikea valinta tämän tyyliseen peliin. Siitäkin vain puuttuu tietynlainen persoonallisuus. Mikään sävellyksistä ei säväytä niin paljon, että se jäisi mieleen pidemmäksi aikaa. Mukana on jonkin verran ääninäyttelyä varsinkin tarinaa eteenpäin kuljettavissa välianimaatioissa. Näistä ei juuri voi sanoa mitään huonoa, vaikka amatöörimäistä ylinäyttelyä paikoitellen esiintyykin.
Batman Dark Tomorrow on todellinen pohjanoteeraus Xbox-pelien saralla. Toteutus on tällä kertaa ollut niin ala-arvoista, ettei siitä näe edes sitä, mikä olisi ollut pelin tekijöiden varsinainen päämäärä. Oletettavasti mitään oikeaa päämäärää ei ole koskaan ollutkaan, sillä lähes jokaisen osa-alueen toteutuksesta heijastuu jonkinlainen motivaation puute ja välinpitämättömyys. Näin ajatellen tällaisen pelin julkaisu on jo suorastaan poliisiasia, sillä mielestäni Batman Dark Tomorrow ei täytä löysimpiäkään laatukriteerejä. Peli on suorastaan niin huono, ettei tämän jälkeen uskalla ostaa mitään Batman-lisenssiin perustuvia pelejä. Eikä oikeastaan mitään muitakaan lisenssipelejä. Eikä niitä muutenkaan pitäisi ostaa. Sellainen kannustaa tällaisten laaduttomien roskateosten julkaisua.
