Onko pojassa miestä koiraksi?
Sony reväytti ja heitti joulumarkkinoille omaperäisimmän pelin sitten Mr. Moskeeton. Siinä missä jälkimmäinen simuloi hyttysen päivärutiineja, Dog's Life antaa hajun siitä, miltä kulkukoiran arki maistuu. Nyt pelaajat pääsevät toteuttamaan fantasioitaan postimiehen pelottelusta ja kuisteille kakkimisesta. Kaikillahan niitä on?
Pelaaja alter egona tassuttelee Jake-niminen hauveli, jonka olemassaolon tarkoituksena on pelastaa narttunsa pakenevien rankkurien kynsistä. Sydänkäpysen etsintä vie koiran värikkäälle matkalle ihmisasutusten läpi, kohti viimeistä päämäärää, jossa odottaa katalan salajuonen paljastuminen. Reissun varrella tutustutaan koiran elämän kaikkiin osa-alueisiin ja hauskojen sivuhahmojen kirjoon.
Vaikka tarina on jäykän lineaarinen, sivutehtävien määrä saa pelin tuntumaan vapaalta. Maailmasta löytyy niin paljon pientä puuhasteltavaa, että etenemisen kannalta oleelliset polut tulee nuuhkittua kuin vahingossa.
Ei haukku hauvaa tee
Jakea voi ohjata kolmannen persoonan lisäksi myös kuonon takaa kuvattuna, jolloin ympäristö himmenee, mutta ruudulle avautuu hajujen aromikas maailma. Erilaiset hajupilvet kuvataan leijuvina väriläikkinä ja hohtavat jalanjäljet erottuvat hyvin harmaasta maasta. Ihmisillä, roskapöntöillä ja ulosteilla on kaikilla selvästi omanlaiset arominsa. Nuuhkiminen on oleellinen osa pelin ideaa, sillä eriväriset hajupilvet toimivat kerättävinä bonuksina. Kun oikeita löyhkiä löytää riittävästi, pelaaja pääsee mittaamaan adrenaliininsietokykyään näppärissä minipeleissä.
Minipeleissä otetaan yhteen alueen muita koiria vastaan mitä oudoimmissa kilpailuissa. Pissimispelissä merkataan kilvan reviiriä ja köydenvedossa rämpytetään yhtä namiskaa hullun lailla. Kilpajuoksua harrastetaan kuoppien kaivamisella ja ilman. Muistipeli on kilpailuista stressaavin mutta samalla myös palkitsevin. Siinä matkitaan toisen koiran akrobaattisia liikkeitä syöttämällä ulkomuistista oikeita näppäinkomentosarjoja.
Voitto päästää pelaajan hetkeksi kilpakumppanin ohjaimiin. Toisilla koirilla voi selvittää ongelmia, joiden ratkaisuun Jaken omat avut eivät riitä. Esimerkiksi söpö chihuahua lasketaan helpommin siistin tädin kamariin ja jykevä bernhardilainen voi tynnyrillään elvyttää koomaisen laskettelijan.
Tehtävien läpäisy ja minipeleissä voittaminen palkitaan luilla, jotka ovat Jaken mieliherkkua. Ne ovat myös kerättävistä esineistä tärkeimpiä. Kun luukasaa kertyy, Jakesta tulee muita koiria vahvempi ja nopeampi. Ahkera keräilijä pääsee loppupuolella helpommalla kuin seikkailunsa juosten kussut hauveli.
Koiran paras ystävä
Kylien ja kaupunkien asukkaat eivät ole sokeita joukossaan jolkottelevalle piskille. Siinä missä toiset hätistävät Jaken tylysti tiehensä, jotkut kumartuvat rapsuttamaan. Jake pääsee myös leikkimään Lassieta auttamalla ihmisiä näiden erilaisissa ongelmissa. Useimmiten joku on kadottanut jotakin, mikä pelaajan täytyy nuuhkia esiin. Pelin aikana jäljitetään vähän kaikkea rosvojen ja peruukkien väliltä. Palkinnoksi saa aina luun ja hyvän mielen.
Ehkä suurin kannuste tehtävien suorittamiseen on näppärä dialogi, joka jaksaa hymyilyttää. Ihmiset puhuvat valinnan mukaan joko sujuvaa suomea tai jotain tusinasta muusta Euroopan kielestä. Ääniin on ladattu riittävästi persoonaa, jotta tönkköjen naamojen taakse voi kuvitella elävän hahmon. Ääneen ajatteleva Jake pitää höpöttäviä ihmisiä yhtä tyhminä kuin ne häntä. Tästä kumpuaa suurin osa pelin huumorista.
Koiran on syötävä elääkseen. Kun nälkä yllättää, sapuskaa voi kerjätä ihmisiltä tai tonkia roskiksista. Jake ei kuitenkaan voi kuolla, ei nälkään eikä vaurioon. Kurniva maha kuitenkin vähentää voimaa ja nopeutta, eikä nälkäisen Jaken one-linereita kestä kuunnella. Jos on tullut ryvettyä mudassa viime aikoina, ihmisiltä ei hevillä heru makupaloja. Silloin on syytä pistäytyä Pedigreen sponsoroimassa koirapesulassa.
Joku haiskahtaa
Koirien sulavaa juoksentelua kelpaa katsella, sillä ne temppuilevat taipuisasti. Siihen silmäkarkki loppuukin. Tönköt ihmiset jäävät tylsän mitäänsanomattomiksi, ja jos jokusta nättiä maisemaa ei lasketa, ympäristöt eivät huimaa yksityiskohdillaan. Maatila ja kylät vielä menettelevät, mutta lumisen paljas Minniwahwah-järvi ympäristöineen haukotutti isosti. Kaikkia alueita tutkii silti ihan mielellään.
Vaikka yleinen äänimaailma toimii, se jää vaisuksi. Laiskat kitarateemat istuvat mainiosti pelin leppoisaan poljentaan, mutta ei niitä hyräilemään jää. Tuntuu epämukavalta, kun askeleet, tuuli tai edes autot eivät pidä minkäänlaista ääntä. Jos musiikki taukoaa, tilalle jää vain hiljaisuus. Onneksi suomenkielisten dubbaajien ei ole syytä nolostella. Vaikka englanti on tasokkaampaa jälkeä, peliä on hauskempi pelata suomeksi.
Tervaisa kameramies tekee parhaansa rampauttaakseen pelinautinnon, mutta tatin riepottelu pitää laiskurin useimmiten kurissa. Hermoja rassaa ajoittain myös Jaken taipumus kääntyä liian hitaasti tai jäädä jumiin ahtaissa kohdissa. Ei näiden lapsusten vuoksi öitä kannata valvoa, mutta kovin viimeistellyltä peli ei tunnu.
Dog's Lifen omaperäinen idea jaksaa huvittaa pitkään ja sen maailmassa temmeltää mieluusti. Silti läjästä puuttuu jokin oleellinen aromi. Ehkä peli on liian helppo. Monen tunnin elämöinnin jälkeen saattaa tajuta, ettei vastaan ole sattunut yhtään oikeaa haastetta. Mutta koska ne tunnit vierivät suu virneessä, siitä on turha nipottaa. Jos kaipaa jotain erilaista ja tykkää eläimistä, tätä kannattaa kokeilla. Koiran elämä maistunee myös lapsille ja tyttöystäville.
