Katuautoilukuumetta ilmassa
Dreamcastin valitettavan lyhyen elinkaaren loppupuolilla tuli yksi erittäin merkittävä autopeli, joka haastoi Sonyn Polyphony Digitalin Gran Turismo -sarjan kaahailupelien ykkössijasta. Peli menestyi sen verran hyvin, että poiki jatko-osan. Jatko-osa ilmestyi Xboxille ja projektille annettiin nimeksi Project Gotham Racing. Nimestä pidettiin niin paljon, ettei sitä sitten valmiin version tullen raaskittu vaihtaa.
Pelkän kilpa-autoilun ohella Project Gotham Racing -sarja tarjoaa ennen kaikkea taitoa vaativia tehtäviä, joiden läpäisy platina-arvolla on kovan työn ja tuskan takana. Kilpa-ajoissa läpäisyksi riittää sijoitus tietyn asteisia tekoälykuskeja vastaan, ja vaikeimmalla tasollakin hyvän ajolinjan löydyttyä saa ajon vaikuttamaan lastenleikiltä. Yksinajettavissa kisoissa kilpaillaan Kudos-pisterajan rikkomisesta, joiden platina-suorituksen vaatimus on kuin suoraan Bizarren tiimiläisten sairaimmasta mielestä. Ensin tulee oppia radan täydellinen ajolinja, jonka jälkeen täytyy keskittyä oleellisimpaan, eli komboiluun. Platinamitalin saaminen Cone Challengessa on silkkaa hulluutta, kun koko rata on suoritettava yhden suuren kombon turvin, jotta päästäisiin platinan tavoitteisiin. Toisinaan taas pelkkien porttien läpi huristelu ei riitä, vaan mukaan on heitettävä tyyliä. Erilaiset liukumiset ovat se yleisin tapa lisätä Kudoksia ja linkittää komboja, joiden lisäksi on kahden renkaan varassa ajamista, ilmalentoa ja uutena Drafting. Drafting-bonusta saa kun ajaa tarpeeksi lähellä ja samalla linjalla kuin edellä kulkeva. Se on samalla pelin tuottoisin tapa saada Kudosta.
Awesome K..K..K..Kudos combo
Metropolis Street Racerissa ja ensimmäisessä Project Gotham Racingissa Kudos-systeemi oli anteeksiantamaton, mutta nyt Project Gotham Racing 2:ssa Kudos-komboilusta on tehty helpompaa ja aloittelijaystävällisempää. Mikäli on onnistunut saamaan suuren liikelitanian ja sattuu törmäämään seinään, ei käy kuten edellisissä, että kaikki pisteet ovat nyt hukkaan heitettyjä. Kudos-mittari vain katkaisee komboilun edelliseen suoritettuun liikkeeseen, ottaa kombosta tulleet bonukset ja lisää liikkeistä tulleet Kudokset mittariin. Erittäin oiva vaihtoehto, joka ei kuitenkaan helpota liikaa huristelua, mutta silti laskee vaikeusastetta sarjaan vasta tutustuneille.
Erityisesti ensimmäistä Project Gotham Racingia vaivannut heittelehtivä kuvaruudunpäivitysnopeus on päätetty toisen osan myötä muutta puolet pienemmäksi. Siinä missä ensimmäisessä osassa 60 kuvaa per sekunti heittelehti tiukoissa tilanteissa puoleen normaalista, on toinen osa optimoitu täysin 30 kuvalle per sekunti. Muutoksen huomaa niin hyvässä kuin pahassakin, erityisesti ensimmäisen cupin radat antavat tästä muutoksesta kuvan, että graafisesti ollaan otettu askelia taaksepäin. Italian vaaleanruskean synkkä miljöö ei tee minkäänlaista kunniaa kauniille väripaletille, jota käytettiin jo Metropolis Street Racerissä. Hyvän tovin jälkeen kuitenkin kaupunkien yleisväritykseen tulee muutosta, vaikkakin rakennuksia vaivaava sama piinallinen elottomuus jatkuu. Ankealta vaikuttava 30 kuvan per sekunti nopeus on loppujen lopuksi järkevä ratkaisu, vaikkakin parempaan olisi pystytty.
Ohjaus on ollut Bizarren autopelisarjan vahvin valttikortti ja Project Gotham Racing 2 parantaa vielä entisestään tätä osa-aluetta. Jokainen ajoneuvo käyttätyy omalla autenttisella tavallaan, näin ollen ajeluun tulee sopivasti vaihtelua kun jokaisen auton käyttäytyminen ja nopeus poikkeaa toisesta. Myös autojen avaaminen on muutettu sitten ensimmäisen, jossa täytyi tienata tietty määrä Kudos-pisteitä, jolloin auto tuli valittavaksi. Nyt pisteitä tienaamalla pelaaja kasvattaa Kudos-pistesijoitustaan ja aina yhden rankin saadessaan pelaaja saa tietyn määrän poletteja, mitä suurempi rank-sijoitus, sitä enemmän poletteja tienaa. Tulos on sama kuin edellisessä osassa, mutta pelaaja joutuu alussa miettimään enemmän, mihin autoon sijoittaa vähäiset polettinsa. Enemmän pelannut voi sitten ostaa lähes minkä auton tahansa.
It's good to play together
Valitettavasti moninpeli uskoutuu täysin Liven armoille ja jättää pelaajan kylmäksi yksinpelin osalta. On kuitenkin lohduttavaa huomata, että yksinpeli tarjoaa runsaasti haastetta ja pelattavaa. Moninpeli on jälkihupia, kun yksinpelin on pelannut täysin läpi. Siinä missä yksinpeli tarjoaa runsaasti pelitiloja ja ajomuotoja, moninpelissä pääsee vain huristelemaan kahdeksan pelaajan voimin Kudos Challengessa ja Exhibition-tilassa. Kudos Challengessa pelaajat voivat tienata pisteitä, jotka sitten muuttuvat yksinpeliä varten poleteiksi joilla sitten avata autoja. Myös Livestä löytyy Kudos Rank, jonka sijoitus ei tosin nouse yhtä tiuhaan tahtiin kuin yksinpelissä. Exhibition tilassa on ideana silkka ajamisen huvi, ei Kudos-pisteitä, sillä vain sijoitus ratkaisee voittajan. Exhibition ei vain houkuttele tarpeeksi pelaajia, sillä se on periaatteessa Kudos Challenge -huristelua, mutta ilman pisteitä ja Kudos-pistesijoitusta.
Toki moninpelissäkin on huonot puolensa, mutta luojalle kiitos, on tuki optimoitu niin täydellisesti, ettei lagia pääse syntymään nimeksikään, vaikka vastapuolen pelaajat olisivatkin toiselta puolelta maapalloa. Huonot puolet rajoittuvat lähinnä siihen, ettei Livessä pelattaessa ole valittavana kaikkia autoja, vaan vain ne jotka on saanut avattua ja mikäli ellei ole kerennyt muihin autoluokkiin, on niistä vähintään kaksi autoa heti käyttövalmiina. Tämä taas tekee pelaamisesta toisinaan epämiellyttävän kokemuksen, kun muilla pelaajilta löytyy Ultimate luokasta Enzo Ferrarit ja itseltä Ford GT40. Show Room auttaa tähänkin hätään. Show Roomissa pelaaja pääsee kävelemään vapaasti ympäri autotalleja ja katselemaan autoja, jotka sitten voi ostaa tai viedä ennen ostoa koeajelulle. Positiivisesti yllättäväksi piirteeksi olen huomannut, että Livessä suositaan tiettyihin luokkiin lukittumista tai tiettyyn autoon, jolloin pelaajalle määritetään alkuun mitkä autot on käytettävissä tai mikä auto on käytettävissä. Mikäli lukittaa tietyn luokan tiettyyn autoon, ei luokkaa saatika autoa voi vaihtaa enää koko pelin ajan, vaan on aloitettava Live-kaahailu alusta. Kerrassaan pitkäikäistä viihdettä Livessä, kauneusvirheistään huolimatta.
Autoilun eetteri, kaahailun eliitti.
Soittolistalta löytyy jos jonkinmoista kappaletta trancesta poppiin. Aluekohtaisia musiikkeja jäi kaipaamaan, sillä nyt samat persoonattomat musiikit pauhaavat maasta riippumatta. On mahdollista "tehdä" oma valintainen CD tai radiokanava, jossa selostetaan tietyssä maassa olevalla kielellä ja kappaleet voivat alkaa kesken luoden tiettyä tunnelmaa, kun taasen CD:ltä ei selostusta tule ja kappaleet alkavat aivan alusta. Kuten ensimmäinen osa, myös toinen osa tukee omia soittolistoja, valitettavasti kaikkien tätä ominaisuutta tukevien pelien osalta tuki vaikuttaa virheelliseltä. Pitkiä kappaleita ei välttämättä soitetakkaan loppuun asti ja kappale loppuu ennen aikojaan.
Project Gotham Racing 2 hipoo autopelien täydellisyyttä, mutta se että pitääkö sen valitsemasta tyylistä on asia erikseen. Jokaisen sisällä asustaa toki pieni autojen tunaaja, joka kaipaa säätämistä ja virittelyä, mutta Bizarren luomuksessa tunaajat joutuvat tyytymään olemattomaan osaansa. Parhaimmillaan Project Gotham Racing 2 sopiikin niille, jotka etsivät kevyttä realismia sisältävää ajopeliä, jonka pääpainopiste ei ole liiallisessa realismissa tai arcadessa, vaan näiden kahden luomassa harmoniassa. Erityisesti sunnuntaiajelu on suosiossa, kun kaipaa pikaista sessiota. Suosio Livessä on jo nyt niin suuri, että joka kellon lyömälle löytyy peliseuraa, niin pikaisille kuin vähän pidemmillekkin huristeluille. Autoja pelistä löytyy huikeat 102 kappaletta, mutta ratojen määrä on vaikuttaa laskeneen. Pelistä ei löydy edeltäjänsä tavoin Free Roam -tilaa, jossa pääsi huristelemaan vapaasti koko kaupungissa. Peli-ikää nostaa myös kilpailu muiden kanssa scoreboardsien välityksellä, jossa kärki kymmeneen päässeiden ghostit tallentuvat muiden ladattavaksi ja ihailtavaksi. Listojen toimivuus on heikolla hollilla, etenkin kun allekirjoittanut teki ykkössijoituksen ja seuraavalla viikolla tippui toiseksi, mutta ei näkynytkään enää koko listalla. Project Gotham Racing 2 ei ole täydellinen ajopeli. Useasta pikkuviastaan huolimatta se on Xboxin autopelien ehdotonta eliittiä, samalla toistaiseksi kaikkien konsoleiden autopelien kruunaamaton kuningas.
