Historian siipien havinaa
Viitisentoista vuotta sitten julkaistiin eräs tasoloikintahistorian merkittävimmistä peleistä. Kyseessä on tietenkin japanilaisen Nintendon tekemä Super Mario Bros. 3, joka on myydyin NES-peli ensimmäisen Super Mario Brothersin jälkeen. Vuonna 1989 ilmestynyt Super Marion kolmas osa oli kehittynyt vanhasta ykkösosasta moneen eri suuntaan. Uudemmassa pelissä ei nimittäin edetty lineaarisesti, ja pelkistä tulikukista ja sienistä poiketen Mariolla oli nyt käytössään myös muunlaisia apuvälineitä. Miltei ainoaksi ongelmaksi tuohon aikaan nousi se, ettei pelissä voinut tallentaa tilannettaan ja näin ollen läpipeluu muodostui todelliseksi haasteeksi. Nintendo puuttui tähän ikävään tilanteeseen julkaisemalla aikoinaan Super Mario All-Stars –pelikokoelman, josta löytyi tallennusmahdollisuus. Sama ominaisuus löytyy GBA:n Super Mario Advancen neljännestä osasta, joka on melkeinpä sama peli, mitä Super Mario All-Starsin Super Mario Bros. 3. Toisin sanoen grafiikkoja on parannettu ja tallennusmahdollisuus lisätty.
Super Mario Bros. 3:ssa on pohjimmiltaan kyse perinteisestä tasoloikinnasta. Vihollisista suurin osa kuolee hyppäämällä niiden päälle ja erilaisilla apuvälineillä saa muunlaisia nirhaamiskeinoja. Esimerkiksi vasaraveljesten puvulla voi heittää vasaroita ja pesukarhun puku päällä voi vihollisia lyödä hännällä. Jälkimmäisellä voi lisäksi lentää rajoitetun ajan ja kerätä vaikkapa kolikoita taivaalta. Puvut säilyvät aina tasojen välissä, mutta kosketus vihollisten kanssa johtaa aina Marion puvun katoamiseen. Myöskin maailmoista löytyvistä Toadin taloista voi voittaa apuvälineitä, jotka Mario automaattisesti varastoi. Kyseiset esineet voi ottaa käyttöönsä ennen tasojen aloittamista ja ne muodostuvat todella tarpeellisiksi haastavissa tilanteissa.
Haastavuutta pelistä löytyykin, sillä millin tarkat hypyt muodostuvat tärkeiksi, mitä lähemmäksi loppua päästään. Välillä ruudun täyttää kukkien ampumat tulipanokset ja välillä taas kummitukset hyökkäävät pienen Marion kimppuun molemmilta puolilta. Vaikeusaste ei nouse millekään epäinhimilliselle asteelle, mutta haastavimpien tasojen kohdalla kuolemilta on vaikea välttyä. Loppuvastuksissa homma pysyy suunnilleen samanlaisena jopa pelin loppuvaiheessa, sillä käytännössä jokainen pomo on toisensa kopio. Linnoissa olevat päävastukset hyppivät ja kävelevät sivuille, kun taas ilmalaivoissa he vastaavasti käyttävät myös taikasauvaa. Asian suhteen olisi toivonut hieman enemmän kekseliäisyyttä, sillä pitemmän päälle pomojen tappaminen menee aikamoiseksi rutiiniksi.
Onneksi tasot poikkeavat kiitettävän paljon toisistaan ja ne jaksavat viehättää koko pelin loppuun saakka. Valikoimasta löytyy tavallisten maanpäällistasojen lisäksi uimatasoja, sokkeloita ja viemäritasoja. Monipuolisuutta siis löytyy ja kahdeksan eri maailmaa on kukin varustettu omalla teemallaan. Erityisen kekseliäs on maailma, jossa kaikki on muuttunut monta kertaa isommaksi. Se tuo mukavaa vaihtelua pienien hirviöiden nitistämiseen ja pysäyttää pelaajan ihmettelemään 1980-luvun lopun pelinkehittäjien kekseliäisyyttä. Super Mario Bros. 1:stä on päästy monta askelta eteenpäin kohti parempaa pelattavuutta. Toki sarjan ensimmäisessä osassa se oli jo kohdallaan, mutta Super Mario Bros. 3 muistuttaa paljon enemmän nykyajan 2d-pelejä.
”Mamma mia”
Äänimaailman osalta pelille on helppo antaa tunnustusta. Mariolle ja Luigille on annettu omat äänet, jotka sopivat peliin oikein hyvin. Pienet viiksekkäät putkimiehet kommentoivat aina välillä pelitapahtumia tyyliin: "Mamma mia" ja "Just what I needed". Myös musiikin osa-alueella on onnistuttu varsin hyvin, mutta jotkin kappaleet olisivat voineet olla hieman synkempiä linnojen kaltaisissa paikoissa. Yleisilmeeltään musiikki on kuitenkin hyvin saatu siirrettyä taskukonsolille aiemmasta versioista. Äänimaailman tavoin grafiikka on onnistunut hyvin, mutta siinäkin on pientä moittimista. Yksityiskohtia olisi voinut taustoissa olla hieman enemmän, mutta kokonaisuus on oikein onnistunut. Väripalettia on käytetty hienosti ja grafiikka on kokonaisuudessaan parempaa, mitä se oli Super Mario All-Starsissa.
Toivottavasti ulkoasuun muistetaan myös panostaa peliin ladattavissa lisätasoissa, joita saa hankittua E-Reader nimisellä kortinlukulaitteella. Koko homma perustuu siihen, että E-Reader kiinnitetään GBA:han, ja taskukonsoli linkitetään toiseen Game Boy Advanceen tai Game Boy Playeriin, johon on laitettu Super Mario Advance 4 -pelimoduuli sisään. E-Readerilla luetaan erikseen myytävien korttien viivakoodit, joista saa ladattua peliin lisätasoja, erilaisia pukuja ja demoja. Lisätasot ja uudet puvut antavat periaatteessa loputtomat mahdollisuudet kehittäjille luoda peliin uutta sisältöä ja demot taasen ovat malliesimerkkejä, kuinka tasot vedetään parhaiten läpi. Kyseinen idea onkin loistava Nintendon puolesta ja samanlaista innovatiivisuutta voisi toivoa muiltakin laitevalmistajilta. Valitettavasti E-Readeria ei ole näkynyt vielä vanhalla mantereella, mutta tämän hetkisten tietojen mukaan laitteen julkaisua on kaavailtu vuoden 2004 alkupuoliskolle. Toivottavasti samaan aikaan ilmestyvät Super Mario Advance 4 –korttipakkaukset, jotka ainakin jenkeissä sisältävät 18 korttia. Korteilta löytyy 5 tasoa, 8 esinettä ja 5 demoa, kun hintaa paketeille kertyy yhteensä noin seitsemän dollaria.
Onko uusin paras?
Kaiken kaikkiaan Super Mario Advance 4: Super Mario Bros. 3 on erittäin hieno peli, joka kertoo tarinan Bowserin salamyhkäisistä aikeista muuttaa sienivaltakunnan kuninkaat eläimiksi. Maailmoista löytyy yhteensä 90 tasoa ja E-Readerin lisätasoilla kasvaa elinikä aina vain ylöspäin. Pelattavuus on tunnetusti Super Mariomaisen rautainen ja mitään pahemman luokan töppäyksiä ei löydy. Niiden sijasta on mukava huomata positiivisia ominaisuuksia, joita peliin on pistetty mukaan. Esimerkiksi Game Boy Playerin käyttäjille tarjotaan tärinäominaisuudet ja tähän mennessä kaikista Super Mario Advance peleistä löytynyt Mario Bros. –peli on jälleen mukana. Mario Brothersissahan on ideana saada viholliset selälleen ja potkaista nämä ulos pieneltä viemärikentältä. Yksinpelissä pyritään tyhjentämään kenttä vastustajista, kun taas moninpelissä tulee kerätä viisi kolikkoa ennen kaveria. Super Mario Advance 4:n linkittäminen Mario Brothersin osalta sarjan aiempiin osiin on mahdollista, joten Nintendo on jaksanut muistaa lämpimästi myös osien 1-3 ostajia.
Kannattaako sitten uusin Super Mario Advance ostaa? Peli on pakko-ostos niille, jotka eivät ole aiemmin pelanneet Super Mario Bros. 3:a, sillä kyseessähän on täysi klassikko. Muiden kannattaa miettiä sitä, kuinka tuoreessa muistissa peli on ja löytyykö pelisarjasta mahdollisesti aiempia osia, jotka voisivat kiinnostaa enemmän. Allekirjoittaneen mielestä Super Mario Advance 3 vie voiton sarjan neljännestä osasta, sillä kolmonen poikkeaa tasohyppymassasta innovatiivisella ideallaan.
