The Secret of Monkey Island ja Monkey Island 2: LeChuck's Revenge (PSN)

Siihen aikaan kun isä lampun osti

Ennen laivat olivat puuta ja miehet rautaa. Ennen pelitkin olivat vaikeampia ja vaativat joko pähkäilykykyä, hyvää sorminäppäryyttä tai molempia. Secret of Monkey Island -pelit turvautuvat ensimmäiseen. Tekijöiden pelaajan eteen heittämät ongelmanratkaisut ovat sen verran kinkkisiä, etteivät ne kenties enää nykyään menisi läpi. Tai mikseivät menisi, sillä kaksi 1990-luvun alun Monkey Island -klassikoa on nyt julkaistu erikoisversioina.

Molemmissa Monkey Islandeissa on likimain sama juoni, jossa aavemerirosvo LeChuck aiheuttaa hämminkiä Karibian saaristossa. Hauskalla nimellä varustetun Guybrush Threepwoodin on lyötävä LeChuck laudalta. Paha vain, ettei sankariamme oteta Karibialla kovin vakavasti. Hänen sukunimestään väännetään esimerkiksi pelien varrella niin monta puujalkavitsiä, ettei pelaaja aina pysy perässä. Threepwood onnistuu silti, vaikka kukaan ei häneen uskokaan.

Huumori on Monkey Islandien parasta antia. Käsikirjoitus on loistava, dialogi näpsäkkää ja vitsit erittäin hauskoja. Ongelmanratkaisuissa joutuu tosin välillä miettimään tosissaan, sillä jotkut siirtymät ovat epäloogisia. Peli ei tosin yritäkään olla realistinen, kuten vaikkapa aavemerirosvo LeChuckin läsnäolo osoittaa. Juoni on silti paljon parempi kuin useimmissa merirosvoromaaneissa. Kummankin pelin läpäisemisessäkin kuluu hyvä tovi, ellei sitten sorru käyttämään etenemistä helpottavaa vinkkinappulaa.

Monkey Islandit ovat niin sanottuja osoita-ja-klikkaa-pelejä, eli hahmo liikkuu kursorin osoittamisten ja painallusten mukaan. Tekeleet julkaistiin alkujaan tietokoneelle, joten ne on suunniteltu hiiren käyttöä varten. Homma toimii kuitenkin konsoleillakin kohtalaisesti, sillä pelit eivät ole erityisen toiminnallisia. Sorminäppäryyttä ei vaadita kuin muutamassa paikassa. Käyttöliittymää on puolestaan rukattu uusituissa versioissa sen verran, että esineet ja suurin osa käskytyksistä on piilotettu valikoiden suojiin. Tämä toimii siinä mielessä, että ruudulla ei ole liikaa tavaraa. Homma kuitenkin tökkii, koska valikoita saa nyt avata yhtenään ongelmia ratkaistaessa. Tästä huomaa, että peliä ei ole suunniteltu konsoleille.

Uusintapainoksiin on lisätty uusi, näyttävä grafiikka. Haluttaessa voi tosin yhä tahkota vanhalla ulkonäöllä, mutta uudet maisemat ovat komeita ja tekevät kunniaa Monkey Islandin perinnölle. Nostalgiaa on yhtä kaikki luvassa yllin kyllin, sillä Monkey Islandit kuuluvat parhaimpien seikkailupelien kastiin. Kovimmat fanit saattavat tosin kavahtaa sitä, että alkuperäisten versioiden äänettömiin keskusteluihin on lisätty ääniraita. Tämän kuulee onneksi vain parempigrafiikkaisessa versiossa, vaikka ääninäyttely ei huonoa olekaan.

Uusintaversiot ovat kuitenkin onnistuneita ja pyyhkivät lattiaa useimmilla tämän päivän peleistä. Toivoa sopii, että saman lajityypin peleistä esimerkiksi Grim Fandango tai Day of the Tentacle saisivat saman kohtelun.