Aavikko syö miestä
Tänä jouluna tasoloikkien ystäviltä jää kinkun ahmailut vähemmälle, kun kauppojen hyllyille materialisoituu kolme kovaa hyppelypeliä. Jak 3, Ratchet & Clank 3 ja Sly Raccoon 2 edustavat kaikki genren parhaimmistoa. Rikas pelaaja ostaa mukisematta kaikki kolme ja lukittautuu olohuoneeseen lomien ajaksi, mutta vähävaraisille tilanne voi tuottaa tuskaa.
Jak 3 on kolmikon synkin peli. Sen uhmaa huokuva tarina alkaa, kun Jak-soturi karkotetaan keskelle joutomaata. Häntä syytetään (osittain oikeutetusti) futuristisen Haven Cityn sekasorrosta. Hän ja hänen oravaa muistuttava Daxter-kaverinsa jäävät syömään hiekkaa jonnekin precursorin selän taakse. Pian he löytävät itsensä syrjäisestä aavikkokylästä taistelemasta elämästään gladiaattoreina. Siinä missä Jak 2 oli ehtaa cyberpunkkia, kolmonen muistuttaa teemoiltaan Mad Max -elokuvia. Hyvällä tavalla.
Tarina kiihtyy loppua kohden, ja pian taistellaan koko planeetan kohtalosta. Vaikka ihmiskunta keikkuu tuhon partaalla ja Jak kärsii katkeruudesta maailmaa kohtaan, ripaus huumoria säästää liialta synkkyydeltä. Suurimmat naurut kuittaa hyperaktiivinen sidekick Daxter, jonka sarkastinen sanailu jaksaa yhä naurattaa. Välianimaatiot on tehty taidolla, ja pelaaja palkitaan tehtävien läpäisystä sketsillä jos toisellakin.
Kaikkia Jakin tunnelma ei varmasti miellytä, sillä synkistely tuntuu joskus väkisin väännetyltä. Ratchet & Clank ja Sly Raccoon ovat rehellisen lapsenmielisiä ilotteluja, eivätkä yritä esittää muuta. Jak 3:n maailmanlopulta maistuva tarina puolestaan hipoo Final Fantasy -sarjan teiniangstailua. Minulle se vielä juuri ja juuri maistui, mutta ei purematta.
Heikkohermoisia itkettää
Nopealla vilkaisulla Jak 3 muistuttaa Ratchet & Clankia harhaanjohtavan paljon. Molemmissa peleissä sankari kantaa isoa pyssyä ja hyppelee pieni sidekick-hahmo olallaan. Molemmat pursuilevat räjähdyksiä ja näyttävät nannalta, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Siinä missä Ratchet rakentuu pääosin pyssyttelyn varaan, Jakista löytyy roimasti enemmän vaihtelua. Hyppimisen ja ammuskelun lisäksi Jak muun muassa ajaa autolla, ratsastaa liskolla, riippuliitelee, ohjaa erilaisia tykkitorneja, skeittailee ja lentää. Kaikki toimii kuin rasvattu ja pelaaminen on hauskaa.
Auton ratissa vietetään yllättävän iso osa peliajasta. Erämaassa huristellaan useammalla erilaisella jeepillä, joista hauskimpana mieleen jäi lennokas Dune Hopper. Sen vahvoilla jousituksilla hypitään kymmenen metrin loikissa. Ei-niin-autio autiomaa vilisee myös vihollisten ajokkeja, joten jeepeistä löytyy asiamukaiset aseistukset. Myöhemmin Jakin polku vie takaisin Haven Cityn synkille kujille, joilla kaahataan Jak 2:sta tutuilla lentopeleillä. Vaikka ajelua piisaa, edellistä osaa vaivannutta ramppaamista on vähennetty.
Monipuolisuus on hyve, mutta se on tavallaan myös Jak 3:n riippakivi. Kokonaisuus ei pysy kasassa, kun jokainen tehtävä tuntuu omalta erilliseltä minipeliltään. Usein tulee ikävä suoraviivaista räiskintähyppelyä, sillä sen Jak 3 hoitaa parhaiten. Silti seuraavaa tehtävää on aina pakko kokeilla, vain jotta näkisi millainen se on.
Monia minipelejä kiristetään niin armottomilla aikarajoilla, että heikommalla palaa käämit. Vaikeustaso on muutenkin korkealla, joskin haastekäyrää on laskettu Jak 2:sta hivenen. Jos vaikeus harmittaa, kannattaa suosiolla palata Ratchet & Clankin ja Sly Raccoonin hellään huomaan. Hardcore-pelaajille Jak 3 varmasti maistuu, sillä isoista haasteista irtoaa iso onnistumisen ilo.
Paistaa se päivä viimeinkin
Raaka-Jaskan vyöllä roikkuu samat peruspyssyt kuin kakkosessakin: sädepistooli, konekivääri, haulikko ja sähkösinko. Jokaisesta saa pelin edetessä eri versioita. Haulikon kakkosversio purskauttaa Jakin ympärille voimakentän, joka grillaa möröt kosketuksesta. Konekivääri päivittyy sähkökärventimeksi ja sinko ydinaseeksi. Aseet tuntuvat astetta napakammilta kuin Ratchet & Clankin muoviset tussarit, mistä voi kiittää miehekkäitä äänitehosteita.
Pyssyttelyn lisäksi pahiksia voi kurmottaa Jakin yliluonnollisilla voimilla. Kun yönmustaa energiaa on kerännyt tarpeeksi, voi Jak muuntautua Dark Jak -muotoon. Kunnioitusta herättävässä hirviömuodossa viholliset kaatuvat nätisti energiaiskuilla tai ihan vaan raatelemalla.
Jak 2:ssa hirviömuoto kuvasti hyvin sankarin revittyä psyykettä, mutta kolmonen näyttää valoa tunnelin päässä. Nyt urho voi muuttua myös enkelimäiseksi Light Jakiksi ja oppia liudan valoisampia kykyjä. Enkelivoimiin kuuluu ajan hidastukset, suojakentät ja parannusloitsut. Hauskimpana lisänä Jak voi kasvattaa siivet ja lentää läpsyttää pieniä matkoja.
Jakki näyttää makupalalta
Visuaalisesti Jak-sarja loistaa yhä. Pelialueet on koristeltu pienillä yksityiskohdilla, tekstuurit ovat kauniita ja animaatio hivelee silmää. Toisin kuin Ratchet & Clankissa, ympäristöt näyttävät uskottavilta paikoilta, eivätkä vain ampumaradan kulisseilta. Uudet alueet latautuvat taustalla ilman että sitä edes huomaa. Seurauksena Jak 3 tuntuu aiempien osien tapaan yhtenäiseltä maailmalta vailla rajoja. Se maailma on iso ja kiinnostava, vaikka suurin osa siitä onkin kumpuilevaa aavikkoa.
Taustamusiikeista vastaa tällä kertaa aito orkesteri. Melodiat eivät jää mieleen, mutta paikoitellen paisuttelut luovat mukavasti elokuvamaista tunnelmaa.
Vajaa viisitoistatuntinen seikkailu on täyttä timanttia, mutta pidempikin trippi olisi maistunut. Lopun parituntinen finaali on niin näyttävää juonipaljastusten ja toimintakohtausten sinfoniaa, että pelistä jää väkisinkin hyvä maku. Läpäisyn jälkeen voi vielä tappaa aikaa keräämällä pikku bonuksia, kuten sinne tänne piilotettuja pääsiäismunia. Munilla voi ostaa asepäivityksiä, taidegallerioita tai vaikka kommenttiraidat välianimaatioihin.
Uudelleenpelausarvoa Jak 3:lla on niukasti. Peli tarjoaa Ratchet & Clankiin verrattuna miehekkäämmän haasteen ja enemmän monipuolisuutta, mutta verkkopeliominaisuus tekee Ratchetistä kiinnostavamman. Yksinpeleinä molemmat komeilevat samalla viivalla.
