Command & Conquer 3: Kane's Wrath

Command & Conquer 3: Tiberium Wars oli hyvä näyttö reaaliaikastrategiapelien toimivuudesta konsoleilla. Siinä missä C&C3 rakensi The Battle for Middle-earth II:n vankoille perustuksille, on Command & Conquer 3: Kane's Wrathiksi tituleeratun laajennuksen helppo kerätä potti kotiin viimeistelemällä loput pikkuviat pois. Onko tässä lopullinen todiste RTS-pelien vakiintumisesta konsoleilla?

Kane's Wrathia kutsutaan virallisesti lisälevyksi, mutta konsoliympäristössä ei alkuperäisen Command & Conquer 3:n omistaminen ole vaatimus. Toisaalta laajennuksen 13 tehtävän pituisen kampanjan tarinasta tuskin ymmärtää mitään, ellei aikaisempi C&C ole pelattu läpi. Hieman yllättäen kampanja pelataan kokonaan Tiberium-universumin pahisten roolista eli NOD:n näkökulmasta. Juoni jakaantuu klassisesti kolmeen näytökseen, joista jokainen sijoittuu eri aikakausiin. Tarina käynnistyy jo ennen Command & Conquer 3:ssa käsiteltävää kolmatta Tiberium sotaa. Toinen näytös käydään C&C3: Tiberium Warsin aikana, mutta kyseessä ovat erilliset tapahtumat kuin mitä aikaisemmassa pelissä nähdään. Viimeinen näytös vie pelaajan kolmannen Tiberium-sodan jälkeiseen aikaan.

Salamasotaa

Myös pelaajan oma identiteetti määrittyy tällä kertaa tarkemmin kuin Command & Conquer -peleissä yleensä on totuttu. Pelaaja ei ole enää anonyymi komentaja vaan Kanen henkilökohtaisena käsikassarana toimiva Legioniksi kutsuttu tekoäly, joka on suunniteltu johtamaan joukkoja taistelukentällä. Kampanjan tarina keskittyy enimmäkseen Command & Conquer 3: Tiberium Warsin taustoihin, kuten Kanen edesottamuksiin saada toisen Tiberium sodan jälkeen pirstaloitunut NOD-yhteisö eheytettyä yhden johtajan taakse. Tästä syystä tarinassa ei ole aikaisemman C&C3:n kaltaista maailmanlopun mahtipontisuutta, ja konfliktit ovatkin enemmän NOD:n eri komentajien ja ryhmittymien välisiä kuin perinteistä vihollista GDI:tä vastaan. Tietenkin myös GDI ja jopa Scrin ovat silti mukana menossa varsinkin tarinan päästessä kunnolla vauhtiin.

Hieman poukkoileva tarina kerrotaan omaperäisesti, mutta kampanjan tehtäväsuunnittelu ei ole erityisen kekseliästä. Lähes kaikki tehtävät voi suorittaa perinteisellä tavalla eli rakentamalla tehokkaan resurssituotannon avulla lyömätön armeija, jolla sitten marssitaan vihollisen tukikohtaan. Vaihtelua tuodaan silloin tällöin erilaisten päämäärien avulla. Esimerkiksi joissakin tehtävissä täytyy yksinäisellä kommandolla livahtaa puolustusten läpi tuhoamaan määrätyt rakennukset. Koska tällöin ei ole mahdollisuutta rakentaa lisäjoukkoja, täytyy pelaajan asennoitua hieman erilaiseen taktikointiin. Varsin perinteisestä tehtäväsuunnittelusta huolimatta ovat taistelut mukavan viihdyttäviä, ja kampanjan jaksaa pelata ilolla näyttävään loppuun asti.

Edellistä osaa reilusti helpommassa kampanjassa ei pelattavaa pitkäksi aikaa ole, mutta mukaan on laitettu myös kaksi muuta pelimuotoa. PC-versiossa varsin mielenkiintoiselta kuulostava Risk-tyyppinen Global Conquest on ärsyttävästi pudotettu Xbox 360 -versiosta pois. Tilalle on kehitetty Kane's Challengeksi kutsuttu pelimoodi, jota voisi kutsua eräänlaiseksi puolikampanjaksi. Tässä pelitilassa valitaan jokin yhdeksästä osapuolesta, jonka joukkoja käskyttämällä on selviydyttävä kymmenen taistelun pituisesta haasteesta. Yksinkertaisen laskutoimituksen perusteella tekemistä riittää siis 90 tehtävän verran. Lisäksi mukana on myös Skirmish-pelimoodi, jossa pelaaja saa vapaasti määrittää taistelun osapuolet, tekoälyvastuksen tason ja kartan.

Uutta lihaa myllyyn

Mikäli yksinpelaaminen maistuu puulta, voi aikaisemman pelin tapaan verkossa haastaa ihmispelaajan sotaan. Live-pelit ovat loppujen lopuksi se järkevin peruste koko pelin hommaamiselle. Kane's Wrath laajentaa karttojen lukumäärän noin 50:een, mikä on jo varsin kattava kokoelma erilaisia taistelutantereita. Lisäksi pelin jokainen osapuoli on saanut kaksi aliryhmittymää, joten pelaaja voi nyt valita peräti yhdeksästä armeijasta mieleisensä. Moni laajennuksen tuoma uusi yksikkö on käytettävissä vain silloin, kun valitsee peruskokoonpanon sijasta jonkin uusista ryhmittymistä. Esimerkiksi GDI:n vaihtoehtoisella kokoonpanolla Steel Talonsilla on käytettävissään suurempi Tiberium-puimuri, johon mahtuu kokonainen jalkaväkiyksikkö puolustustehtäviin. Vastaavasti myös kaikilla muilla aliryhmittymillä on muutama yksikkö lisää tai jonkin ennestään tutun sotalaitteen sijasta. Uudet ryhmittymät eivät eroa emoistaan saatikka toisistaan radikaalisti, mutta ne tuovat silti mukavaa vaihtelua verkkomättöihin.

Merkittävimpinä lisäyksinä yksikkövalikoimaan ovat tappavat ja vaikeasti tuhottavat Epic-luokituksen massiiviset taistelukoneet, kuten esimerkiksi GDI:n jättiläismäinen MARV-tankki. Jos taistelu on nopeasti ohi, ei näistä pääse yleensä nauttimaan, sillä niiden rakentaminen kestää pitkään ja vaatii teknologian kehittelyä. Toisaalta pitkäksi venähtäneessä taistelussa voi Epic-yksikkö kääntää sodan painopisteen ratkaisevasti.

C&C3 oli pelattavuudeltaan yllättävän toimiva, mutta pelimekaniikkaa on kehitetty entisestään. Tuotantojonoihin pääsee oikealla liipaisimella, joka avaa näkyviin kätevän kiekon. Tämän avulla pelaaja voi tatilla suuntaamalla määrittää nopeasti mitä rakennuksia tai joukkoja haluaa rakentaa. Graafinen toteutus näyttää yhtä hyvältä kuin aikaisemmin. Tiberium Warsin pahin tekninen heikkous oli massiivisissa taistelutilanteissa nikotellut ruudunpäivitys. Hidastumista ei tapahdu enää aivan niin usein kuin ennen, mutta ongelma on edelleen läsnä. Kun näkymä on täynnä sotivia yksiköitä saattaa ruudunpäivitys takkuilla erittäin pahasti. Hieman kummallisesti myös tietyissä moninpelikartoissa vierittäessä näkymää laajojen Tiberium-peltojen yli muuttuu peli hetkellisesti dia-show'ksi. Äänitoteutus jäljittelee edeltäjänsä laadukasta linjaa scifi-teemaan kuuluvine efektitykityksineen.

RTS-pelin suosittaminen konsolialustalle täytyy aina tehdä pienen varauksen kera. Edes Kane's Wrathin erinomainen ohjausmalli ei syrjäytä PC-version lyömätöntä näppäimistön ja hiiren yhdistelmää. Tästä huolimatta peli tarjoaa varsin viihdyttävää reaaliaikastrategiaviihdettä, joka on onnistuttu hiomaan entistäkin paremmin toimivasti padilla pelattavaan muotoon. C&C3 -faneille laajennus on hyvä ostos taustoja syventävän, joskin hieman poukkoilevan kampanjan ansiosta. Muiden kohdalla myyntivalttina toimii normaalia halvempi hintalappu ja makoisat verkkopelimätöt.