Osa I
Pokémon. Jos olet pienen lapsen isä tai äiti, olet varmasti kuullut tuon sanan vaikka et edes osaisi lausua sitä oikein. Jos olet tavallinen pelaaja, olet ehkä vilkaissut joskus Pokémon-pelien suuntaan. Ja jos olet tosipelaaja, joko vihaat tai rakastat sitä. Mutta joka tapauksessa, jos olet alle 12 vuotta vanha, tämä on sinun maailmasi.
Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata Pokémonia, se sana olisi jättimäinen. Tonneittain leluja, TV-ohjelmia, sarjakuvia, videoita, musiikkia, kirjoja sekä tietenkin videopelejä. Ja aivan kuten mikä tahansa kunnon markkinointitavara, Pokémon pystyy vaikuttamaan suuriin kohdeyleisöihin ja etenkin lapsiin jota kautta päästään myös vanhempien lompakolle. Aivan erityisesti Pokémon onnistuu yhdistämään markkinoinnin sekä hauskuuden. Siksi videopelit ja kaikki oheistuotteet ovat niin suosittuja. Tämän hittituotteen esitteli maailmalle kaksi Game Boy-peliä nimeltä Pokémon Red sekä Blue. Tästä matka alkaa...
Pokémonin pelirakenne keskittyy villien otuksien kiinniottamiseen käyttämällä pokéball-nimistä palloa ja sitten niiden otuksien koulutukseen ja lopulta taisteluihin muita kouluttajia vastaan. Matkan varrella sinä vaihdat, kehität sekä nimeät omat lemmikkiotuksesi. Pokémonin ainutlaatuinen tasapaino ilmenee kahdessa eri pelin versiossa, joista kummassakin on oma settinsä erilaisia Pokémon-otuksia. Jotta nämä vain toisessa versiossa olevat otukset saataisiin kaikki kerättyä, on omistettava aluksi kummatkin pelit. Sitten on oltava erityinen linkkikaapeli, jonka välityksellä otuksia voi siirrellä pelistä toiseen. Oma lukunsa sinänsä ovat Blue- ja Red-versioiden jatko-osat Gold ja Silver, jotka tarjosivat noin sata uutta taskuhirviötä nostaen Pokémoneiden määrän jättimäisiin määriin. Näiden LISÄKSI on myös saatavilla Yellow-, Chrystal- ja Green-versiot (joista viimeisin on julkaistu vain Japanissa), jotka ovat vanhojen Red- ja Blue-versioiden uudelleenlämmittelyjä.
Pokémon-pelit olivat myydyimpiä vuosina 1999 ja 2000 ja niillä oli jonkin aikaa hallussaan kaikkien aikojen nopeimmin myytyjen pelien ennätys: 2.5 miljoonaa kappaletta vain seitsemässä kuukaudessa. Se on yksi syy sille, että tulevaisuudessa on ilmestymässä kasoittain uusia pelejä rakentuen saman aihepiirin ympärille.
Pokémon Pinball-flipperi (Game Boy Color), Pokémon Puzzle League-tetrisklooni (Game Boy Color), Super Smash Bros muutamalla Pokémon-taistelijallaan (Nintendo 64), Pokémon Snap-valokuvauspeli (Nintendo 64) ja Pokémon Stadium 1 ja 2 (Nintendo 64) kuuluvat kaikki tämän ilmiön menestyssarjaan, vain muutaman projektin mainitakseni. Ja lisää on luonnollisesti tulossa jossain vaiheessa.
Mutta me kaikki tiedämme, että Pokémon on muutakin kuin pelkkiä videopelejä. Sen logo on alkanut ilmestyä melkein kaikenlaisiin kuviteltavissa oleviin tuotteisiin, mutta mitä on todella tuolla ulkona?
Osa II
Yksi suurimmista Pokémon-laajennuksista on ilman muuta MTV3-kanavalla lauantaisin edelleen pyörivä televisiosarja, johon lapset ovat aivan hulluna. Ashin, Mistyn, Brockin ja Pikachun viikottaiset seikkailut keräävät enemmän katsojia kuin tilastokeskus pystyy ikinä laskemaankaan ja Pokémon on helposti yksi suosituimmista TV:n piirrossarjoista. Tällä hetkellä kyseessä on siis lauantaiaamujen kuumin piirretty ja yksi, jolla Nintendo on iskenyt kultasuoneen.
Piirretty koostuu tarinalinjasta, joka on pääasiallisesti sama kuin Game Boyn videopeleissä. Pieni poika nimeltä Ash Ketchum on täyttänyt kymmenen vuotta. Sen ikäisenä kaikki lapset lähtevät kotoa hakemaan sosiaalista kunnioitusta pokémon-kouluttajina. Seikkailunsa aikana Ash tapaa mm. Garyn sekä monia muita mielenkiintoisia ystäviä, jotka liittyvät hänen seuraansa. Hänen paras ystävänsä on kuitenkin Pikachu niminen pokémon (pikachu tarkoittaa japaniksi pientä sähköistä hiirtä), pieni keltainen otus jolla on 10.000 voltin sähkölataus. Punatukkainen Misty liittyi myöhemmin Ashin seuraan. Eteen tuli myös Brock, Pewter Cityn pokémon-kuntosalin johtaja. Myös tämä liittyi Ashin iloiseen joukkoon.
Sen jälkeen ryhmän matkaa on estänyt rikollisista koostuva Team Rocket, rakettiryhmä. Heidän tavoitteenaan on varastaa ja myydä eteenpäin harvinaisia sekä kalliita pokémoneita. Rakettiryhmän pääjehu harvoin ilmestyy itse paikalle, mutta hän pistää käskyläisensä Jessien ja Jamesin asialle puolestaan. Vaikka tämä ryhmä omine "roistopokémoneineen" voisi olla vaarallinen Ashin etenemiselle, rakettiryhmälle on annettu pääasiassa sarjan komiikkapuoli. Sen verran hauskoja mokia he jatkuvasti tekevät.
TV-sarja sisältää monia lapsiin vetoavia laatutekijöitä, kuten söpöt pokémoneiden äänet sekä mielenkiintoiset hahmot joita Ash joukkoineen tapaa matkan varrella. Mutta mitä on tehtävä, kun sarjan suosio kapuaa odottamattoman suureksi? Vastaus on yksinkertainen: videovuokraus. Vuoden 2000 alku näki ensimmäiset pokémon-videot ja lisää on tulossa. Nyt lapset, jotka eivät saa tarpeekseen sarjasta, voivat kiusata vanhempiaan kelaamalla videota edestakaisin ja katsomalla joka jakson sataan kertaan.
Ja jos se ei vielä riitä, viimeinen hyökkäys Nintendolta on Pokémon Movie eli sarjaan perustuva elokuva. Tämä elokuva, jota on tituleerattu Japanin kaikkien aikojen neljänneksi menestyksekkäämmäksi leffaksi, esittelee muun hyvän ohella esim. Mewtwon sekä Mewin mysteerin (pokémonit nmr. 150 ja 151). Huhu kiertää myös, että McDonalds ja Burger King kilpailevat siitä kumpi saa myydä pokémon-leluja hampurilaisaterioidensa ohessa. Tämä jättäisi esim. Disneyn Toy Story 2-elokuvan markkinointihuuman kokonaan toisarvoiseksi asiaksi. Olisiko niin, että Disney on kohtaamassa kovinta kilpailua ikinä? Olisivatko pokémonit suositumpia kuin puhuvat lelut...
Mutta sillä aikaa, kun mietimme sitä kuinka paljon pokémon-elokuva mullisti elokuvateollisuuttamme, Japani on jo meitä edellä. Siitä lähtien, kun ensimmäinen Game Boyn pokémon-videopeli julkaistiin 1995, Japani on vähitellen muuttunut pieneksi pokémon-saareksi. Sieltä on tulossa yhä lisää pokémon-elokuvia.
Oletko jo kyllästynyt sanaan Pokémon? Oletko valmis heittämään Pikachun ikkunasta ulos? No, ikäväkseni minun on kerrottava, että Pokémon ei aio poistua tästä maailmasta ihan heti. Aivan kuten monet muutkin "hullutukset" tätä ennen, Pokémon käsittää myös hurjan määrän erilaisia leluja ja muuta oheiskrääsää. Mutta toisin kuin monet muut "hullutukset" tätä ennen, Pokémon ei ole katoamassa, vaan itseasiassa siitä on tulossa jokapäiväistä elämää. Kuten videopelit ennen, on selvää, että Pokémon on tullut jäädäkseen...
Osa III
Kaiken televisiosarjan ja elokuvien ympärillä pyörivien kehujen lisäksi on saatavilla mitä erikoisimpia leluja, joiden kylkeen on painettu Pokémonin logo. Tähän väliin ilmestyvät väsymättömät lapset vanhempineen, jotka kiertelevät koko päivän kaupasta toiseen ostaen jokaisen mahdollisen Pokémon-lelun. Pehmoleluja, jojoja sekä jopa vaatetettuja taisteluhahmoja, Pokémon-lisenssi on levinnyt lähes kaikkialle jossa tarvetta sille on. Itseasiassa, kysyntä jopa ylittää tarjonnan ja siksi kaupat joutuvat tilaamaan Japanista asti uusia tuotteita pysyäkseen kysynnän tahdissa. Lähes jokainen kunnon tavaratalo sisältää Japanista tuotuja tuontileluja, jotka suorastaan revitään käsistä. Huolimatta suuresta lelutarjonnasta, yksi kauppa ylittää kaikki muut. Tämän kaupan nimi on Sanrio Suprises.
Yksi askel tälläisen kaupan sisään paljastaa tuhansia uusimpia trendikkäitä Pokémon-leluja. Kiropi seisoo Pikachun ja Togepin vieressä vetämässä asiakkaiden huomiota. Oudot tuotteet valtaavat kaupan keskustan. Niihin kuuluvat tarrat sekä tapetit -- tavarat joita täällä Euroopassa ei Pokémon-merkkisinä ole edes nähty. Mukana on myös miljoonittain avaimenperiä, laukkuja, pieniä metallisia hahmoja, Pikachu-reppuja sekä hyllyittäin tavaraa keskittyen jokaisen tunnetun taskuhirviön ympärille. Luonnollisesti kaikki myy aivan kuten normaali tavara kaupoissa, mutta nämä kaupat säilyvät kiitos Pokémoneiden kasvavan suosion.
Teepä kierros Amerikassa joissain kaupassa ja lähes poikkeuksetta ainakin yksi hylly on omistettu Pokémon-tuotteille. Niihin kuuluvat erikokoiset T-paidat, kaikenlaiset lelut, sarjakuvat ja jopa itse videopelit. Pieni katsaus myyntimääriin osoittaa, että tavallisessa jenkkikaupassa vain Star Wars- ja Paininta-tuotteet myyvät enemmän kuin Pokémon-tavara. Tällä hetkellä onkin todella selvää, että jokainen kauppias haluaa kokoelmiinsa näitä hittituotteita. Ashin asun pitäisi olla tänä vuonna kaikkein suosituin naamiaisasu.
Wizards of the Coast-vaihtokorttipeli luottaa Nintendon kehittämien hahmojen lumoon ja onkin suosituin ajanviettotapa myös Suomessa 7-12-vuotiaiden lapsien keskuudessa. Jotkut vanhemmat ovat ylistäneet korttipeliä siitä syystä, että se kehittää lukutaitoa ja lapsien mielestä korttipeli on loistava siksi, että he ovat Pokémon-hulluja. On ihmeellistä miten paljon vaihtokortit myyvät eikä ole ihan niin yleinen näky kävellä kauppaan ja huomata kyltti: "Kaikki Pokémon-kortit on myyty loppuun." Itseasiassa pitkälti yli 1.5 miljoonaa vaihtokorttisettiä on myyty pelkästään Amerikassa, joka kertoo millainen potentiaali tuotteella on. Luottaen vuoropohjaiseen peliin Magic: The Gatheringin tapaan, Pokémon-kortit sisältävät aloituspakkoja, teemapakkoja sekä lisäpakkoja.
Veljelliseen tyyliin televisiosarjat ja lelut ovat kulkeneet samaa menestystarinaa. Vaikka Pokémon onkin suunnattu "kaikenikäisille," lapset suorastaan rakastavat sitä. Nintendo Worldin Pokémon-spesiaali jatkuu...
Osa IV
Etenkin Pokémonin voittokulusta Pohjois-Amerikassa on puhuttu hyvin paljon. Hyörinä ja addiktiivisuus Pokémonin ympärillä on jotain sellaista mitä ei ole ennen nähty sitten Marion ja NES-pelikonsolin läpimurron 80-luvulla. Kuten Mario, Sonic ja monet muut videopelisankarit jotka ovat onnistuneet tyhjentämään vanhempien ja lapsien pankkitilejä viimeisimpien vuosikymmenien aikana, Pokémon on Japanilainen luomus. Mutta ennen kuin aloitamme syyttämään Pokémonia siitä, että se on jälleen yksi yritys aivopestä nuorisoa (vanhemmat syyttivät joskus Marioa hänen silmiensä hypnoottisesta vaikutuksesta), kannattaa verrata maatamme Japaniin. Maa on kirjaimellisesti hulluna tähän uuteen hittituotteeseen ja viimeisimmän kolmen vuoden aikana siitä on muodostunut todellinen Pokémon-saari. On hyvin vaikeaa kävellä korttelia enempää huomaamatta kauppaa Pokémon-tuotteineen, kokonaista Pokémon-tavarataloa tai lapsia käyttämässä Pokémon-lippiksiä. Japanin lentoyhtiö liittyi seuraan ja maalasi erilaisia taskuhirviöitä koneidensa kylkeen. Addiktiivisuuden ja markkinoinnin kannalta mitattuna Pokémon painii täysin omassa sarjassaan ja sen tasolle on pystynyt aikojen saatossa nuosemaan vain muutama muu tuote. Japanissa, Pokémon-videopelit ja oheistuotteen olivat myyneet vuoteen 1998 mennessä muhkeat 5 miljardia dollaria. Totta kai Nintendon kilpailijat ovat yrittäneet kopioida näiden pelien ideoita siinä kuitenkaan onnistumatta.
On vaikea uskoa, että jokin näin suuri aloitti hyvin pienestä. Itseasiassa ensimmäistä videopeliä ei tehnyt Nintendo kehitystiimeineen eikä sitä edes valvonut mikään tunnettu pelitalo. Kaksi ennen täysin tuntematonta pelitaloa, GameFreak ja Creatures Inc., kehittivät Pokémon-videopelin vuonna 1995. Idea pelin takana on hyvin yksinkertainen. Koska monet Japanilaiset lapset asuvat suurissa kaupungeissa täysin tietämättömänä ulkomaailmasta, pelin tekijät halusivat tuoda takaisin vanhat hyvät ajat jolloin lapset viettivät vapaa-aikansa esimerkiksi keräämällä ötököitä luonnosta ja käyttäen niistä sitten muodostaen kilpailuja ja taisteluita. Pelitalot päättivät lopulta alkaa kehittää peliä taskuhirviöiden ja niiden välisten taisteluiden sisältämään maailmaan. Ainoa tälläiseen uhkarohkeaan projektiin sopiva peliformaatti oli Game Boy. Mahdollisuus siirrellä dataa kahden Game Boyn välillä oli täydellinen peliä varten eikä Japanin myydyimmän pelikonsolin titteli haitannut myöskään. Nintendo huomasti tittelin potentiaalin ja asettui sen julkaisijaksi. Päätös oli oikea sillä välittömästi vuoden 1995 julkaisustaan lähtien peli katosi kaupoista rakettimaisella vauhdilla. Pokémon saapui kahtena versiona, Pokémon green (julkaistiin vain Japanissa) ja Pokémon Red. Kyseessä oli ensimmäinen Nintendo-peli, joka julkaistiin samanaikaisesti kahtena eri versiona. Yhdistelmä oli täydellinen ja jopa kaikkein skeptisimmät työntekijät Nintendolla eivät voineet kuin myöntää millainen miljardibisnes tästä oli tulossa.
Vuoteen 1997 mennessä, melkein 3.5 miljoonaa Pokémon-videopeliä oli myyty Japanissa. Myös kolmas vain postimyynnin kautta tilattava Pokémon-peli, Blue, saavutti kunnioitettavat 600.000 myytyä kappaletta. Ilmiö joka alkoi roolipelinä, siirtyi nyt myös kioskeihin sarjakuvina. Animoitu televisiopiirretty seurasi pian perästä -- vetäen 10% Japanin väestä vastaanottimien ääreen. Televisiosarjaa ei edes pysäyttänyt vuoden 1998 suuri katastrofi. Juuri kuin Nintendo aikoi käyttää piirrettyä Pokémonin Pohjois-Amerikan valloitukseen, eräs jakso pisti sadoittain Japanilaislapsia sairaalaan epileptisten oireiden saattelemana. Pienen tauon jälkeen TV-sarja palasi kuitenkin uusittuna ruutuun ja Nintendo julkaisi lisää Pokémon-tuotteita. Huolimatta iästään Pokémon myy miljoonia ja se auttoi myöskin etulinjassa Nintendon pelikonsolia, Nintendo 64:ää, joka kuitenkin jäi loppupeleissä PlayStationin jalkoihin myyntiluvuissa mitattuna. Verrattuna tylsään Tamagotchiin, Pokémon-tuotteet uudistavat jatkuvasti itseään. Pelit kuten äänentunnistukseen perustuva Pikachu Genki Dechu, Pokémon Stadium ja Pokémon Snap kaikki saavuttivat kiistattoman suosion sekä kriitikkojen että pelaajien suunnalta. Uusilla, innovaatisilla peleillä Game Boylle, Nintendo 64:lle sekä uudelle Nintendon superkonsolille, tulevaisuus näyttää kirkkaalta sarjalle Japanissa.
Ja kun puhutaan Digimonista, Bandain Pokémon-kloonista...
